Kysymys petetyille

Tjaa... oma tyttöseni otti ja lähti syrjähyppynsä kanssa kävelemään. Hieman yllättäen tuo kieltämättä tuli. Ei tässä itsetunto ole niinkään koetoksella, tulihan sitä raatoa kaluttua jo monta vuotta. Luottamusta tuollainen tietenkin syö, mutta täytyy vain yrittää luottaa toisiin ihmisiin. Sellaista elämä on.

Sinun kohdallasi surun aiheutti tarkkaan ottaen mikä? Ero on tietenkin aina surullinen asia, mutta jos et kerran kykene hyväksymään miehen ilotteluja, on se ainoa ratkaisu. Ota ens kerralla joku sellanen ressu jota ei naiset huoli. Etpähän joudu pettymään.

..äläkä varsinkaan näytä hänelle, että et selviäisi. Hän ei ole arvoisesi, eikä varsinkaan hänen takiaan kannata luovuttaa.
Aikaa kuluu, että pääset jaloillesi. Mitkään puheet ja teot ei sua nyt auta. Sun täytyy vain päättää, että uusi elämä alkaa tässä ja nyt. Se tuntuu mahdottomalle, tiedän sen, mut älä luovuta! Tiedä mitä nurkan takana vielä odottaa. Kenties jotain aivan uskomattoman ihanaa!

Näytä sille ja ennen kaikkea itsellesi. Tukeudu ystäviisi, sisaruksiin jne.

Tsemppiä!

Ok! Lähdetään liikkeelle siitä, että sinä et ole kenenkään ovimatto. Nyt sinun ei tarvitse olla huonossa parisuhteessa ja tehdä kompromisseja, jotka eivät kanna mihinkään. Eli toisin sanoen, sinulla on aikaa itsellesi.

Tee niitä juttuja, mitä olet aina halunnut tehdä. Jos olet halunnut matkustaa jonnekin, niin ei muuta kuin aseta itsellesi tavoite ja toteuta se. Sinä elät ja hengität, joten sinulla on kaikki mahdollisuudet edessäsi. Jo se että teit päätöksen lopettaa toimimaton suhde, kertoo että sinulla on päättäväisyyttä. Pystyt ottamaan vastuun omasta elämästäsi ja tekemään sille jotain. Jos välillä tuntuu surulliselta, niin mitäs sitten. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Mutta ei niiden takia kannata jäädä kotiinsa vangiksi. Kun on pokkaa olla oma itsensä, elämä alkaa maistumaan hedelmältä. :)

Kyllähän sitä pettämistä aikansa prosessoi.
Sitä kuitenkin pitää JÄRKEILLÄ ja päättää ettei jää KATKERAKSI tapahtumalle ja miehille.

Katkerena et voi jatkaa tyydyttävää elämään tai siirtyä seuraavaan parisuhteeseen. On sinun etusi, että tapahtuman jälkeen olet eheä ihminen, joka voi rakastua ja johon voi rakastua. Ei katkeraa kukaan huoli.

Mä kun pääsin tän katkeran vaiheen ylitse niin olin niin hehkeä (ja vieläkin olen), että ex-mies
olis kovaa vauhtia tulossa takaisin aloittamaan alusta. Eipä enään kiinnosta, kun on tuota vientiä muutenkin...

Seurustelin aikoinani miehen kanssa, joka petti minua omien serkkutyttöjeni kanssa. Minä olin laittanut kaiken uskoni ja toivoni siihen suhteeseen, annoin anteeksi ja rakastin niin saatanasti. Aina jouduin kuitenkin pettymään.
Olin ihan hajalla tilanteesta ja kesti kauan ennenkuin itsetuntoni palasi.
Monia kyyneleisiä öitä, monia vihanpuuskia ja itsesyytöksiä, itseen kohdistuvaa vihaa..

Sitten tuli elämääni nykyinen tuleva aviomieheni, joka auttoi minua kokoamaan itseni palasista jälleen ehjäksi.
Hetken aikaa siinä meni ennenkuin uskalsin jälleen luottaa toiseen, mutta nyt olen jo vahva enkä pelkää enää rakastaa ja luottaa.

Se on pitkä matka, mutta kyllä sinä selviät!
Kaikkea hyvää elämääsi!