Arkipäivän rasismi

muuten vastaani tullut paitsi ihmisten tuijotusta lukuun ottamatta.Asun itsekkin pääkaupunkiseudulla.Mieheni on afrikasta ja meillä on söötti vauva.Mutta kun kulkee pää pystyssä ja näyttää vähän hyökkäävältä ei kukaan uskallakaan vittuilla...kait!

tämänkin palstan kritiikki johtuu lähinnä siitä, että suomalaisnaisilla on kummallinen tapa rahdata tänne miehiä kehitysmaista. toisaalta se kertoo hyvin paljon myös suomalaisnaisista.

olemme

En tiennytkään että amerikkalaiset, vähän vähemmän tunnetut mallit kirjoittelevat suomeksi Suomi 24:n mokupalstoille! Mielenkiintoista! :-D

Eipä voi sanoa, että rasismi olisi ollut minkäänlainen ongelma Suomessa. Tosin asiaa tietenkin auttaa, että kaikki japanilainen tuntuu olevan jotenkin muodikasta nykyisin. Toisekseen uskon, että ulkomaalainen nainen kokee vähemmän rasismia kuin ulkomaalainen mies.

Vaimoni ja ulkomaalaisten ystäviemme mielestä Suomi ei muutenkaan ole erityisen rasistinen maa verrattuna moneen muuhun. Vaimo sanoi törmänneensä Englannissakin enemmän rasismiin kuin täällä, puhumattakaan asuessaan Ranskassa.

Mielestäni asiasta vaahdotaan täysin turhaan. Suomi on rauhallinen ja suvaitsevainen maa. Suomalaiset ovat pohjimmiltaan hyvin rehtiä, suvaitsevaista ja ystävällistä kansaa.

Suomalaiset elävät sananlaskun "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan" -mukaan. Eli jos maahanmuuttaja tulee Suomeen avoimin mielin, valmiina tekemään työtä, rakentamaan yhteiskuntaa ja elämään ihmisiksi maamme lakien mukaan, ottavat suomalaiset hänet ilomielin vastaan.

Jos maahanmuuttaja sen sijaan tulee Suomeen torvea soitellen; vaatii lentokoneesta astuessaan jalkojensa alle punaista mattoa ja majoitusta viiden tähden hotelliin, eikä ole valmis opiskelemaan tai tekemään töitä, nurisee ja valittaa rasismista ja suhtautuu nurjamielisesti suomalaisiin, niin varmasti hän saa tilaamaansa huonoa kohtelua kantaväestöltä.

Kollektiivista ja järjestäytynyttä rasismia ei Suomessa todellakaan ole olemassa. Yksittäistapaukset ovat yksittäistapauksia ja niidenkin todelliset motiivit ovat usein hämärän peitossa. Kokemukseni mukaan suomalaiset tulevat ns. pienen kansan edustajina hyvin toimeen muiden pienten kansojen edustajien kanssa. Sen sijaan ns. herra-kansojen edustajien kanssa menevät sukset usein ristiin. Esim. monelle suomalaisnaisen Suomeen muuttaneelle arabialaiselle tai turkkilaiselle puolisolle saattaa sopeutuminen ymmärrettävästä syystä tuottaa vaikeuksia, kun paikalliset eivät suostukkaan kumartamaan sormia napsauttamalla kotimaan armenialaisten, kurdien ja bangladeshilaisten tapaan.

Asumme Helsingissä ja ainoa rasismi jota olemme kokeneet on tullut tältä palstalta. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä koska Joensuulainen nahkakuula erehtyy junasta ja eksyy meidän kulmille.