cover-

kanssasi, mutta onhan toi kierrättäminen kuitenkin usein ainoa tapa tuoda jokin hieno biisi taas uudelle sukupolvelle. Ja uskon ainakin fiksuimpien ottavan selvää biisin alkuperästä ja näin löytävän parhaan version. Me varttuneemmat voimme tietenkin auttaa asiassa ja olenkin usein soittanut tyttärelleni originaaliversion jostain kammottavalla tavalla tärvellystä biisistä ja kyllä hän on useimmiten tykästynyt heti siihen "aitoon" versioon, koska se on lähes poikkeuksetta niin selvästi hienompi.

Ei oo Metallicallakaan tässä asiassa puhtaat paperit, koska ovat menneet coveroimaan niin uljaan biisin kuin Bob Segerin Turn The Page. Kuinkahan moni metallicafani on edes kuullut alkuperäisen, saatikka tietää sen olevan coveri?
No toivottavasti teoriani pätee tässäkin ja Metallican ystävät hankkivat ilokseen vanhaa Bob Segerin matskua.

Guns N' Roses on tehnyt erään niinkin ihanan biisin kuin Sweet Child O' Mine ja tietenkin jonkun Sheryl Crown on tehtävä siitä kaamea nynnytys paskacoveri xO. Ainahan se ärsyttää, kun joku hieno biisi raiskataan tekemällä siitä uusi versio, yäk. Bob Dylanin Knockin On Heaven's Doorista on tehty varmaan miljoonia cover-versioita, vaikkakin myönnän pitäväni GN'R:n versiosta enemmän kuin paljon. Ehkä toinen ei sentään aivan huono on Eric Claptonin esittämä versio. Coverit ei aina ole ihan perseestä, jos niitä ei ole liikaa(samasta biisistä ainakaan) ja jos biisille annetaan jotain uutta biisin silti kuulostaessa hyvältä ja lähes tuoreelta. Sheryl Crown (tai kenenkään muunkaan) versio Sweet Child O' Minesta ei ole hyvä vaan huono. Sitä biisiä ei voi alkuperäistä paremmin vetää, niinkuin ei monia muitakaan. Crown versio on niin surkea, ettei itse asiassa edes pahemmin harmita, että se on olemassa. Ainakaan ei voida väittää sitä paremmaksi kuin alkuperäinen, sekös ottaisi vielä enemmän päähän.