Mitä on rakkaus? Tällä palstalla puhutaan alinomaan huonoista suhteista,huonoista avioliitoista, joissa ei ole rakkautta?Jolloin ero on paras vaihtoehto...
Mistä voi tietää elääkö huonossa liitossa?Voiko toinen olla onnellinen ja toinen onneton?Yhtäaikaa. Toinen täysin tietämätön siitä, että oma puoliso elää huonossa suhteessa.
Millaista elämän pitäisi olla?
Kertokaa te, jotka olette lähteneet pois siitä huonosta, oletteko löytäneet parempaa tilalle?
Mikä muuttui?
Onko tavallinen harmaa arki huonoa liittoa?Kun käydään töissä, ollaan väsyneitä ja äreitä, lapset kiukuttelee? Onnen hetkiä ovat lauantaisauna ja lasten pienet ilot. Saunaolut, puolison kertoma vitsi, lomat. Mutta enimmäkseen arkea, tiuskaisuja, riitelyäkin.
Onko arki jonkun toisen kanssa,tai yksin, parempaa, kannattaako lähteä?
Mistä voi tietää elääkö huonossa liitossa?Voiko toinen olla onnellinen ja toinen onneton?Yhtäaikaa. Toinen täysin tietämätön siitä, että oma puoliso elää huonossa suhteessa.
Millaista elämän pitäisi olla?
Kertokaa te, jotka olette lähteneet pois siitä huonosta, oletteko löytäneet parempaa tilalle?
Mikä muuttui?
Onko tavallinen harmaa arki huonoa liittoa?Kun käydään töissä, ollaan väsyneitä ja äreitä, lapset kiukuttelee? Onnen hetkiä ovat lauantaisauna ja lasten pienet ilot. Saunaolut, puolison kertoma vitsi, lomat. Mutta enimmäkseen arkea, tiuskaisuja, riitelyäkin.
Onko arki jonkun toisen kanssa,tai yksin, parempaa, kannattaako lähteä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Rakkaus on illuusio hollywoodista. Rakkaushömpötys sopii sellaisille, joilla ei ole kykyä/tietoa rakentaa kestävää parisuhdetta. Kestävä parisuhde naisen ja miehen välillä on hieman kivulias yhdessä olemisen muoto. Nykyään usein on niin, että eivät vain muksut vaan vanhemmatkin kulkevat jatkuvien mielihyväntuntemusten perässä. Jos viihdyt oravanpyörässä ja haluat jatkuvasti suuria tunteita, ei kestävä ja arkinen suhde ole sinun juttusi.
Toisaalta rakkaus voi olla kärsivällistä välittämistä ja päättäväisyyttä. Yhdessäolo täyttää monille sisäisen tarpeen, ja tuo sisäisen harmonian. Tämä on mielestäni se arvokas rakkaus, jota ei niinkään metsästetä. Se rakennetaan kun sopiva ihminen osuu kohdalle. Eikä tuo ihminen ole Ritke Vorresteri, vaan sellainen jonka kanssa on suht hyvä olla.
Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on jo se, mitä ihminen tarvitsee. Arjen pienet ilot ja pienet surut. Rakenna kestävälle pohjalle.
Mielestäni suhde, jossa toinen on onnellinen ja toinen onneton, on aika mahdoton.
Oliskohan vaan niin, että aika usein eron jälkeen samat ongelmat toistuvat uudessakin suhteessa. Koskee sitä puoliskoa, joka eroa on halunnut. Poisluettuna kaikkein räikeimmät tapaukset, joissa eron syynä on esim. alkoholismi, väkivaltaisuus yms.
Se "erotettu" puolisko sitten voisikin uudessa suhteessa onnistua paremmin. Ja tämä siis on vain minun mielipide.
Tavallinen harmaa arki kuuluu joka ikiseen liittoon. Ollaan väsyneitä ja äreitä. Mutta, siinä arjen keskelläkin voisi välillä osoittaa sille kumppanille, että vaikka ollaan pahalla tuulella niin sitä toista silti rakastetaan, ettei se äreys johdu puolisosta. Esim. vaikka tulee vähän äreiltyä niin voisi antaa pusun poskelle tai hellän läpäytyksen takapuoleen osoituksena, että välittää.
ollakin avioero palsta? Rakkaus ja avio-ero on kaksi vastakkaista asiaa. Rakkaus on iänkaikkinen sanotaan ja avioero sitä "jälkiviisautta" katkeruus on siinä välimuotona.
mutta vasta kun olin tehnyt kaikkeni että minua ei puoliso lyö,sylje päälle,tukista,ivaa,nöyryytä ym.minusta ne ei kuulu rakkauteen.
on sitä että on kumppani, jonka kanssa voi käydä sunnuntaikävelyllä samanlaiset tuulipuvut päällä.
Ulkoisesti mies ja nainen alkaa pitkässä suhteessa muutenkin näyttää samanlaiselta (kuten vanha viidakon sanonta sanoo; lemmikki on isäntänsä näköinen)
Se mitä jotkut pitävät rakkautena, on vain pieni osa siitä. Rakkaus on laajempi kuin vain pariutumiseen liittyvä ilmiö. Miettikääs vähän mitä on äiti ja lapsi, isä ja lapsi, omat vanhemmat, sisarukset, lemmikit, ystävät, tai vaikka uskovan rakkaus Jumalaan, miksei esim. maailmaankin? Parisuhteessa rakkaus on omalla tavallaan jotain erityistä.
Olen elänyt avioliiton jota en voi kutsua rakkausliitoksi, enemmin järkiliitoksi. Siihenkin kuului välittämistä, kiintymystä ja sitoutumista. Ajattelin että se riittää, vaan kuinkas kävikään 15 vuoden kuluessa? Jossain sielun sopukoissa tyhjä tila kasvoi kasvamistaan.
Nyt 20 vuotta myöhemmin tiedän mikä puuttui - se oli juuri se Rakkaus. Henkinen ja syvä yhteys toiseen ihmiseen. Vaikka nykyinen puoliskoni olisi maapallon toisella puolella, tunnen hänen läsnäolonsa. Hänen ilonsa ja murheensa ovat myös minun ilonjani ja murheitani ja päinvastoin. Emmekä aina tarvitse sanoja - me vain tiedämme. Jo se että hän on olemassa tekee minut onnelliseksi. Jos elämä meidät erottaisi, en voisi ottaa hänen tilalleen ketään toista. Kukaan ei pysty täyttämään hänen paikaansa.
Tämä on kaukana siitä, mitä hömppärakkaus on, siis se mitä liian monet pitävät rakkautena. Vaatii rohkeutta laittaa itsensä täydellisesti alttiiksi, olla alasti sieluineen toisen edessä. Silläkin uhalla että toinen voi halutesssaan satuttaa ja pahimmillaan tuhota sinut. Tämä on täynnä myös pelkoja joista täytyy kasvaa ulos ja vain luottaa toiseen. Tätä ei pidetä yllä millään ulkonaisella ominaisuudella tai omaisuudella. Vain sillä omalla asenteella että pitää "oven" auki toiselle mennä ja tulla kuinka hän parhaaksi katsoo, eikä torju häntä pois.
Usko vaan että ei ole aina helppoa. En siis yhtään ihmettele että monet mieluummin lähtevät turvallisempaan ystävyysliittoon ja kaveriliittoon, tai tuohon hurmaavaan rakastumis liittoon - joka ikävä kyllä ei montaa vuotta kestä! Eivätkä läheskään kaikki edes kohtaa elämänsä aikana rakkaussuhdetta.
Harvoin näiltä palstoilta saa lukea näin hyvää tekstiä. Kirjoittaja on löytänyt elämässään jotain oikeaa ja on oppinut antamaan sille oikean arvon.
Kaikkien rakkauden syvintä olemusta miettivien ihmisten kannattaa lukea tämä kirjoitus useampaan kertaan. Jos edes muutama asia silloin selviää jokaiselle, niin onnellisuus yhteiskunnassamme lisääntyy suuresti.
Hei Pihlaja,
onpa kiva lukea sanojasi rakkaudesta. Ajattelen
itse hyvin samalla tavalla, mutten olisi osannut
kuvailla sitä noin hyvin.
Olen kerran rakastanut, ja vaikka hän ei enää olekaan
elämässäni, kannan häntä sydämessäni. En osaa sitä
kuvailla, ja jatkan tottakai elämääni eteenpäin, enkä
haikaile mennyttä, mutta olen vain niin kiitollinen
elämälle että jotain tällaista olen saanut kokea.
Minun rakkaani on se valkoinen rauhan kyyhky, jonka
pitää saada elää vapaana ja jota kukaan ja mikään
ei voi eikä saa kahlehtia. Siksi, kun hän sanoi, että
hänen täytyy mennä, annoin hänen mennä. Enhän olisi
mitään muuta voinut.
Hymyilen kun ajattelen häntä. Toivon että hän on
nyt onnellinen.
Onko järkiliitto sellainen jossa ei ole suuria tunteita vaan päätetään yhdessä että ollaan vaikka ei rakasteta.En tajua...yritin kerran epätoivoissani että jos yhdestä tulisi järjen tasolla mitä parahin kumppani mutta valitettavasti tunteet eivät olleet mukana,esim.rahasta en kykenisi naimisiin,enkä pystyisi teeskentelemään.Olen mieluiten sitten yksin vaikka prinssiä en odotakaan.
Tahdossa rakastaa piilee rakastamisen salaisuus. Ei rakkaudessa itsessään. Järkiliitto ei kovin monille sovi, sillä siinä ei ole tunnetta koskaan ollutkaan.
Järkiavioliitto hmm - on sellainen missä älyllisesti otetaan huomioon järkevät vaihtoehdot. Kuten mummoni opetti; ota sellainen kunnollinen mies, joka ei juo eikä lyö. Ruokkii perheensä ja on vakaa että työteliäs. On samanlaisista oloista kotoisin ja lapsirakas. Rakkaus kasvaa myöhemmin - kun köyhyys astuu ovesta sisään, lentää rakkaus ikkunasta pihalle!
Jos olet nuori ja haluat lapsia, eikö tuo ole jo järkevää? Ennen oli paljon sellaisia liittoja, joihin saattoi kuulua myös omaisuuspuoli. Kaksi omistaa enemmän kuin yksi.Suvulle se oli tärkeä asia että omaisuutta ei menetetty huonojen avioliittojen myötä.
Ei järkiavioliiton tarvitse olla täysin tunteeton. Vaan kuten sanoit, ne eivät ole niin voimakkaita että ne häiritsisivät arkea. Kaikesta keskustellaan ja päätetään järkevästi keskustellen ja älyllisin perustein. Ei toraa, ei mustasukkaisuutta eikä intohimoja.
Olen toisaalta onnellinen että solmin sen avioliiton, ehkä lapset olisivat jääneet muuten tekemättä. Lapset olivat minulle se tärkein asia, miksi solmin liiton. Ex-mieheni olikin hyvä isä, ja on tietysti edelleen vaikka lapset ovat jo aikuisia.
Hyvä osoitus rakkaudesta on se, että kermaleivosta jaetaan sulassa sovussa, jopa samalta lautaselta syöden..
voi tietää elääkö huonossa liitossa"
Ei sitä voikaan tietää. Sen tuntee. Jostain luin hyvän määritelmän (taisi muuten lukea jonkun hääparin kortissa..): "Siinä on rakkautta tarpeeksi, kun sietää toista".
todella parempaa jonkun toisen kanssa. Kaikki. Myös se harmaa arki. Kannattaa lähteä. Ja siihen mitä rakkauteen tulee; rakkaushan on yksinkertaisesti toisen ihailua, kunnioitusta, arvostusta, huomioon ottamista... jos näitä löytyy, liitto on hyvä ja kestävä.