Taidan olla epätoivoisessa tilanteessa kun pyydän täältä apua. Toivottavasti ennakkoluuloni osoittautuvat vääriksi.
Tämä ei ole mikään teinijuttu, olenhan jo 21v :)
Tässä tilanne: Tapasin vähän aikaa sitten tytön, joka seurustelee, mutta poikaystävä asuu kaukana. Tyttö on tosi mahtava ja oltiin molemmat ystävän tarpeessa (uudella paikkakunnalla jne, mulla just pitkä suhde poikki jne..). Pidimme (/pidämme?) toisistamme todella paljon ja pari kertaa tuli vähän sekoiltuakin humalassa, jota molemmat kaduttiin ja päätettiin lopettaa kaikki sellainen. Mustakin oli parempi niin, koska pelkkä yhdessä oleminen ja juttelu oli mahtavaa, nautin siitä ehkä enemmän kuin mitä olisin nauttinut jos olisin alkanut seurustella sen tytön kanssa. Vietettiin tosi paljon aikaa yhdessä. Tosi kivaa aikaa.
Noh, vähän aikaa meni ihan hyvin kavereina, kunnes se ilmoitti, että todennäköisesti eroaa poikaystävästään.. ei mikään yllätys loppujen lopuksi. Sitten samana päivänä se kertoi että voisi ihastua yhteen tuttuunsa suht helposti.
Jotenkin maailmani romahti siihen. Ja tajusin olevani aivan helvetin mustasukkainen sille sen tutulle. Tajusin, että oon ihan liian ihastunut siihen tyttöön, ja että en voisi seurata vierestä kun se ihastuisi johonkin toiseen. Sattuisi aivan liikaa.
Tuntuu kuin mun yli olisi jotenkin jyrätty. Että se tyyppi olis mennyt ihan täysin mun ohi. Eikä se o tuntenut sitä sen tuttuakaan kovinkaan kauaa. Ei niin kauaa kuin mut.
Nyt mun sitten pitää valita kahdesta todella huonosta vaihtoehdosta. Mun pitää joko vaan kestää ja yrittää olla sen kaveri ja toivoa ettei sen ja sen tutun pojan välille syntyis mitään. Tai sitten kerron sille mitä mä tunnen.
Molemmat tapaukset näyttäisi tässä vaiheessa johtavan siihen, että menetän sen tytön mun elämästäni. En pysty esittämään sille, etteikö muhun sattuisi se sen ihastus. Enkä usko että meidän kaveruudesta tulisi paljon mitään jos kummatkin tietäisi sen, miten ihastunut mä oon siihen.
On kuitenkin hyvin pieni mahdollisuus siihen, että jos mä kerron sille, se voi johtaa johnkin positiiviseenkin..
Noh anyway, ihmiset, kumman te valitsisitte? Tiedän jo itse suht varmasti mitä teen, mutta olis kiva saada vähän tukea sille.
Eli kiitos kun luitte tän ja vielä suurempi kiitos vastauksista.
Tämä ei ole mikään teinijuttu, olenhan jo 21v :)
Tässä tilanne: Tapasin vähän aikaa sitten tytön, joka seurustelee, mutta poikaystävä asuu kaukana. Tyttö on tosi mahtava ja oltiin molemmat ystävän tarpeessa (uudella paikkakunnalla jne, mulla just pitkä suhde poikki jne..). Pidimme (/pidämme?) toisistamme todella paljon ja pari kertaa tuli vähän sekoiltuakin humalassa, jota molemmat kaduttiin ja päätettiin lopettaa kaikki sellainen. Mustakin oli parempi niin, koska pelkkä yhdessä oleminen ja juttelu oli mahtavaa, nautin siitä ehkä enemmän kuin mitä olisin nauttinut jos olisin alkanut seurustella sen tytön kanssa. Vietettiin tosi paljon aikaa yhdessä. Tosi kivaa aikaa.
Noh, vähän aikaa meni ihan hyvin kavereina, kunnes se ilmoitti, että todennäköisesti eroaa poikaystävästään.. ei mikään yllätys loppujen lopuksi. Sitten samana päivänä se kertoi että voisi ihastua yhteen tuttuunsa suht helposti.
Jotenkin maailmani romahti siihen. Ja tajusin olevani aivan helvetin mustasukkainen sille sen tutulle. Tajusin, että oon ihan liian ihastunut siihen tyttöön, ja että en voisi seurata vierestä kun se ihastuisi johonkin toiseen. Sattuisi aivan liikaa.
Tuntuu kuin mun yli olisi jotenkin jyrätty. Että se tyyppi olis mennyt ihan täysin mun ohi. Eikä se o tuntenut sitä sen tuttuakaan kovinkaan kauaa. Ei niin kauaa kuin mut.
Nyt mun sitten pitää valita kahdesta todella huonosta vaihtoehdosta. Mun pitää joko vaan kestää ja yrittää olla sen kaveri ja toivoa ettei sen ja sen tutun pojan välille syntyis mitään. Tai sitten kerron sille mitä mä tunnen.
Molemmat tapaukset näyttäisi tässä vaiheessa johtavan siihen, että menetän sen tytön mun elämästäni. En pysty esittämään sille, etteikö muhun sattuisi se sen ihastus. Enkä usko että meidän kaveruudesta tulisi paljon mitään jos kummatkin tietäisi sen, miten ihastunut mä oon siihen.
On kuitenkin hyvin pieni mahdollisuus siihen, että jos mä kerron sille, se voi johtaa johnkin positiiviseenkin..
Noh anyway, ihmiset, kumman te valitsisitte? Tiedän jo itse suht varmasti mitä teen, mutta olis kiva saada vähän tukea sille.
Eli kiitos kun luitte tän ja vielä suurempi kiitos vastauksista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
..se, että kerrot sille tytölle tunteistasi. Jos et kerro, sä kadut sitä myöhemmin. Tulee hetkiä jolloin ajattelet että mitä ois tapahtunut jos olisit kertonut. joten kannattaa olla rehellinen ja kertoa.
Tsemppiä Sulle!
Kerrot sille tytölle. Se saattaa jo arvatakin asian tai jos ei osaa edes arvata niin sehän voi johtaa ihan mihin vaan. Eihän sitä tiedä vaikka se tyttö ajattelis ihan samalla tavalla kun sinä, "tykkää" siis susta mutta ei uskalla kertoa sitä kun pelkää että teidän ystävyys menee sen tien... Eli suosittelen kertomista. Kerrohan meillekin sitten miten kävi :)
Tsemiä!!
Kerro ihmeessä !
...se tarkoittikin sua puhuessaan tutusta??? Kantsii yrittää... kaikki tollaset käyttämättömät tilaisuudet alkaa myöhemmin harmittaa.
Ja sitten meistä aika jättääkin. Eli tuo nyt oli vähän kärjistystä, mutta helppoja valintoja ei olekkaan.
Näin aluksi vois tuntua, että vois olla parempi vaihtoehto kertoa kaikki tunteensa; voittaa kaikki, tai hävitä ja kadota. Mutta itse jälkimmäisen vaihtoehdon kokeneena voin kertoa, että se on helppo neuvoa toista, mutta kun tyhjyys iskee tuntuu kuin sais luodin rintaan. Koska se ystävä jonka menetti oli enemmän kuin ystävä. Kliseinen sanonta, mutta sielunveli, tai tässä tapauksessa sisko, sai sanana sisällön. Nyt kun ei ole ketään jolle uskaltaa kertoa kaiken, jonka eteen voi mennä nöyränä ja paljaana; itsenä, on elämä aika tyhjää. Ja tyhjyys on kaiken peittävä tunne.
Mieti kuinka tärkeä hän on ystävänä. Jos korvaamaton, en suosittele venäläistä rulettia, niinkuin jo mainitsin, vasta kun saa luodin tietää miltä se tuntuu.
Jees kiitti kaikille.
Ehkä tekstistäni paistoi läpi halu suuri halu kertoa, josta tuloksena kaikki miinus yks vastaus kertomisen puolesta.
Mun on pakko kertoa sille. Haluaisin jatkaa ystävänä kuten mies-24 suositteli, mutta en pysty. Olen viime aikoina joutunut muutenkin elämään tunteitani peitellen (edellisessä suhteessa, jota en aluksi uskaltanut lopettaa eron pelon takia) ja nyt olen taas siinä tilanteessa. Se tilanne ei sovi mulle, sulkeudun muissakin asioissa enkä osaa olla aito. Mun on pakko saada olla rehellinen kaikessa jotta voisin olla sinut itseni kanssa ja nauttia elämästäni.
Ei siitä ystävyydestä siis tulisi mitään jos joutuisin valelhtelemaan, näyttelemään.
Kerron siis. Senkin uhalla, että se pilaisi koko suhteemme. Mutta mieluummin loppuu näin, minun ehdoillani, kuin että juttu satuttaisi mua vielä enemmän.
Vaikka mahtava ihminen onkin, hän ei ole vielä korvaamaton. Ja elättelen toivoa, ettei koko jutun pitäisi päättyä tähän.
Kiitos vielä kerran vastauksista :)
Nauttikaa kesästä älkääkä KOSKAAN ihastuko ystäviin..
Jees kiitti kaikille.
Ehkä tekstistäni paistoi läpi halu suuri halu kertoa, josta tuloksena kaikki miinus yks vastaus kertomisen puolesta.
Mun on pakko kertoa sille. Haluaisin jatkaa ystävänä kuten mies-24 suositteli, mutta en pysty. Olen viime aikoina joutunut muutenkin elämään tunteitani peitellen (edellisessä suhteessa, jota en aluksi uskaltanut lopettaa eron pelon takia) ja nyt olen taas siinä tilanteessa. Se tilanne ei sovi mulle, sulkeudun muissakin asioissa enkä osaa olla aito. Mun on pakko saada olla rehellinen kaikessa jotta voisin olla sinut itseni kanssa ja nauttia elämästäni.
Ei siitä ystävyydestä siis tulisi mitään jos joutuisin valelhtelemaan, näyttelemään.
Kerron siis. Senkin uhalla, että se pilaisi koko suhteemme. Mutta mieluummin loppuu näin, minun ehdoillani, kuin että juttu satuttaisi mua vielä enemmän.
Vaikka mahtava ihminen onkin, hän ei ole vielä korvaamaton. Ja elättelen toivoa, ettei koko jutun pitäisi päättyä tähän.
Kiitos vielä kerran vastauksista :)
Nauttikaa kesästä älkääkä KOSKAAN ihastuko ystäviin..
Ystäväni ihastui/rakastui minuun. Sitä jatkui noin viisi vuotta, kunnes "sulin" ja osoitin vastaavia tunteita häntä kohtaan. Siitä seurasi vain katastrofi ja nyt ei oikeastaan nähdä enää ollenkaan. Ei olla nähty juuri enää kohta vuoteen. Menetin parhaan ystävän ja rakkauden. Rakastin kai itsekin aina, kun hän minulle niin sanoi. Mutta kun vastasin siihen, menetin kaiken. Nyt tuntuu siltä, että olisi parempi olla hiljaa vaan. Antaa toisen rakastaa ja itse rakastaa salaa takaisin.
mulla vain tilanne on hiukan ongelmallisempi siinä mielessä, että mä seurustelen itse yhden aivan ihanan pojan kanssa, mutta olen ihastunut samalla salaa yhteiseen tuttuumme.. siis tän ystäväpojan kanssa mä puhun paljon, koska vaan ja mistä vaan, ja kaikki toimii hyvin.. lisäksi meillä on samanlaiset kuvitelmat tulevaisuudesta. poikaystäväni kanssa meillä menee siitä huolimatta hyvin, ja voin sanoa rakastavani sitä.. tää kuulostaa kaikki varmaan mahdottomalta, mutta en mä tajua itsekään..
eli en halua erota kullastani, ja vaikka joskus eroon joutuisimmekin, en siltikään voisi olla tämän ihastukseni kanssa ikinä yhdessä, sillä hän on myös poikaystäväni kaveri.. ei mulla ole varisinaista ongelmaa, mutta on hankalaa, kun ei ymmärrä itsekään mitä itselle tapahtuu.. ei pysy tunteidensa mukana..
Jup, perjantai-illalla sitten istuttiin parvekkeellani ja sanoin tosta sille. Mitään ei tapahtunut. Ei mihinkään suuntaan. Se sanoi olleensa vähän tapaamisemme jälkeen ihastunut muhun (kinda tiesinkin sen) mutta tunne oli nyt muuttunut pitämiseksi, jota se arvostaa vielä ihastumista korkeammalle.
Ollaan senkin jälkeen nähty ja kaikki on suht kuten ennenkin. Paitsi että pystyn olemaan taas paljon avoimempi sille kun ei tartte peitellä mitään.
Oon myös tajunnut syitä siihen, miks tunsin/tunnen (?) sitä kohtaan noin ja koitan kasvattaa sen tunteen terveemmäksi "kaveripitämiseksi", mistä olis molemmille hyötyä.
Noh saa nyt nähdä, mutta ihan ok:sti meni tuo.. eikä ystävyyden menettäminen ole enää niin vahvasti näköpiirissä :)
..jos tämä nyt yhtään ketään kiinnostaa. Noh kuka käskee lukea :)
Kesänjatkoja!
Hyvä että nyt on kaikki siis ok. Vaikka paremmminkin olis voinut käydä, niin että se kaverikin olisi ollut ihastunut suhun, mutta hyvä näin. Ystävyys säilyy!!!! Hyvää kesän jatkoa!!