Asuimme onnellisesti yhdessä ja elämä hymyili. Minä töissä, lapsi päiväkodissa ja vaimo opiskeli ammattiin. Sitten eräänä päivänä tuli kutsu poliisilaitokselle. Asia oli veret seisauttava: vaimoni käännytetään, koska Ulkomaalaisvirasto epäilee liittoamme lumeliitoksi! Samalla meni lapsi äidin mukana... Tästä on aikaa pari vuotta eikä heille myönnetä enää viisumia Suomeen.
Tuntuu siltä, että perheeni kuoli tuona shokeeraavana päivänä 2003. Mutta silti he elävät...
Väsyttää ja raivostuttaa... Harva ymmärtää, kun ei ole kokemusta tällaisesta dramaattisesta poismenosta... Työkyky menossa lopullisesti... ja järki... ja usko oikeuteen... Vaimoni on masentunut ja lapsi kärsii...
Ehkäpä viikonloppuna vedän ranteet auki... muuten ennenpitkään tappaisin jonku viranomaisen ihan varmasti... parempi että kuolen itse...
Tuntuu siltä, että perheeni kuoli tuona shokeeraavana päivänä 2003. Mutta silti he elävät...
Väsyttää ja raivostuttaa... Harva ymmärtää, kun ei ole kokemusta tällaisesta dramaattisesta poismenosta... Työkyky menossa lopullisesti... ja järki... ja usko oikeuteen... Vaimoni on masentunut ja lapsi kärsii...
Ehkäpä viikonloppuna vedän ranteet auki... muuten ennenpitkään tappaisin jonku viranomaisen ihan varmasti... parempi että kuolen itse...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rakkaitesi luo kipin kapin!!
Minäkin ajattelin, että menen käännytetyn rakkaani luokse. Mutta ei se ole niin helppoa: Thaimaassa tarvitaan oleskelulupa eikä sitä helpolla saa.
Lisäksi vain kesälomalla eli kerran vuodessa ehtii käymään. Palkatonta lomaa ei parane pitää, koska lennot maksaa 3 000 €. Palkaton loma tarkoittaa tähän lisää 3 000 €/kk.
Itse en aio vetää ranteita auki, vaan säästää UVI:n vaatiman rahasumman jota en uskalla julkisuuteen tuoda. Ja maksella puhelinlaskuja... :|
tälle palstalle edes. Mutta kommenttina: millainen tyyppi sinä olet kun et ole jo kauan sitten matkustanut perheesi perässä? Sitten vielä ruikutat jossain netissä. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja järjestä asiasi kuntoon.
Kommentistasi huomaa, ettei lähipiirissäsi ole tapahtunut käännytystä. Se on kyllä niin traumatisoiva paukku, etten sitä toivo kenellekään. Kuolema on siinä mielessä helpompi (mitenkään väheksymättä ja kaikella kunnioituksella), että kuolleen paluuta ei tarvitse odottaa.
Eikä toisen kotimaahan niin vain mennä asumaan, kuten jo varmasti tiedätkin.
Kyllä minä antaisin mitä vain, jos saisin kuulla veljeni käheän naurun edes puhelimitse. Vaikka en näkisi häntä enää ikinä. Mutta se ei ole mahdollista. Että jotain perspektiiviä kiitos. Ymmärrän kyllä, että se on kova pala, mutta koen loukkaavana, jos sitä verrataan kuolemaan. Varsinkin, jos kuolemaa pidetään parempana vaihtoehtona. Voin kertoa, että omaisen näkökulmasta näin ei todellakaa ole.
Ei pidä verrata missään nimessä! Sillä jos on elämää aina on toivoa,kuolema on lopullinen. Minäkin toivoisin kuulevani isäni äänen edes kerran vaan hän on ikuisesti poissa ja elää vain muistoissa.
Siinä mielessä kuolema on helpompi, ettei tarvitse odottaa paluuta. Toki se on lopullinen. Olettekos koskaan odottaneet rakastanne vaikkapa sellaiset pari vuotta?
ihmisten tunteita arvojärjestykseen, jokainen meistä kokee tavallaan. Jos läheiseni kuolee, se on minulle senhetken romahdus, eikä yhtään helpota ajatella, että hänet olisi voitu käännyttääkin...joten mieti vähän, ennenkuin lauot typeryyksiä!
jos olet 'lähdössä' niin mikset samalla vie mukana nämä viranomaiset??
kyllä rakkaansa puolesta PITÄÄ taistella ja jos tulee ruumiita, niin so what!!! kyllä miehen pitää olla ritari1 onko aseita, räjähteitä??
Ensinnäkään juttusi ei kuulu tälle palstalle lainkaan ja lisäksi valehtelet.
Mikäli lapsi on sinun, ei karkotusta olisi voitu tehdä, sinun lapsesi on suomen kansalainen.
Mikäli nainen on tuonut lapsen mukanaan, ja on rikkonut maamme lakeja, tottakai heidät voi palauttaa kotiinsa.
vielä olemassa.