Olin juuri seurustellut noin vuoden tyttöystäväni kanssa,viime aikaiset riidat on viennyt tyttöystäväni tunteet ja hän pisti jutun poikki ja haluaa jatkaa elämää eteenpäin.. Minua kaduttaa että olen koskaan riidelessä huutanut hänelle. Soitan hänelle lähes joka ilta ja yritän kysyä että milloin palaamme taas yhteen (olen nolo) tiedän sen.
Nainen oli minusta elämäni nainen, harmittaa niin hirveästi että olen menettänyt hänet,hän sanoo että löydät jonkun toisen.. olen ihan sekaisin,kirjotankin iha mitä sattuu.. Itken joka ilta monta tuntia,vaikka olen mies.. Olen nolo. tekee vaan mieli avautua tänne, jos täältä saisi jotain tukea tai jotain. :S
En jaksa käydä missään juhlimassa,en ole kauhean viriili,minulla ei rakkaus tule kylään kovinkaan usein.. Tätä tyttöä en ainakaan ihan heti saa käännytettyä.. Pitäisi jaksaa pitää taukoa,ja koittaa vielä herättäää tunteet takaisin..
vai kannataako unohtakaa koko juttu?
olen sekaisin ja hyvin nolo. en kerjää sääliä, mutta tukea kaipaisin.. Olen ehkä vähän turhankin herkkää tyyppiä. anteeksi ja kiitos. :'(
Nainen oli minusta elämäni nainen, harmittaa niin hirveästi että olen menettänyt hänet,hän sanoo että löydät jonkun toisen.. olen ihan sekaisin,kirjotankin iha mitä sattuu.. Itken joka ilta monta tuntia,vaikka olen mies.. Olen nolo. tekee vaan mieli avautua tänne, jos täältä saisi jotain tukea tai jotain. :S
En jaksa käydä missään juhlimassa,en ole kauhean viriili,minulla ei rakkaus tule kylään kovinkaan usein.. Tätä tyttöä en ainakaan ihan heti saa käännytettyä.. Pitäisi jaksaa pitää taukoa,ja koittaa vielä herättäää tunteet takaisin..
vai kannataako unohtakaa koko juttu?
olen sekaisin ja hyvin nolo. en kerjää sääliä, mutta tukea kaipaisin.. Olen ehkä vähän turhankin herkkää tyyppiä. anteeksi ja kiitos. :'(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on aika sama tilanne, oon kylläkin nainen, vähän yli parikymppinen. Mun juttu kesti kylläkin vähemmän aikaa, kaks kuukautta mutta silti irtipäästäminen on niin helvetin vaikeeta. Ollaan nyt oltu puolitoista viikkoa erossa. Sori mäkin kirjotan ihan mitä sattuu, on vaan niin perkeleen paha olo ja pitää yrittää olla töissäkin. Tällä mun miehellä kans tunteet loppui riitelyyn. Sanoin että riidat johtui mun menneisyyden traumoista ja menettämisen pelosta ja että käyn psykologilla niitä selvittämässä nyt mutta eipä sekään auttanut. Oon kans monta kertaa säälittävästi pyytänyt häntä takaisin ja eilen puhuttiin kaks tuntia puhelimessa mutta vastaus on ehdoton ei. hän on kuulemma jo antanut riittävästi mahdollisuuksia eikä aio enää antaa. En tiä meniskö se mun tajuntaan pikkuhiljaa... En ainakaan omalla kohdalla enää kai usko että saisin puhuttua miestä ympäri. Hän sanoi vielä kaiken lisäksi että haluaa mahdollisimman pian löytää sen unelmiensa naisen jonka kanssa ei tarvi riidellä. Tuntuu aivan tajuttoman pahalta kun ite välittää niin paljon ja toinen vaan ei välitä.
Sama juttu, eli tutustuin tosi mukavaan naiseen netin kautta ja ihastuin ihan kauhiasti! Olimme reilut kaks kuukautta yhdessä. Sitten vaan toisesta ykskaks tuntui, ettei sitä kipinää enää ole. Ei riidelty kertaakaan eikä muitakaan ongelmia ollut. Olen ollut ymmärtäväinen asian suhteen ja asiasta on puhuttu ummet ja lammet mikä on ollut minulle hyvin helpottavaa, ettei toinen ole vain hävinnyt ja ymmärrystä on riittänyt myös toiselta. Nyt on itseasiassa ihan hyvä olla!
Yhteyksissä ollaan edelleen, mutta ihan kavereina. Välillä tuntuu ikävä, mutta sen olen päättänyt etten ole toista ahdistelemassa koko ajan. Aika tekee tehtävänsä...
''Tuntuu aivan tajuttoman pahalta kun ite välittää niin paljon ja toinen vaan ei välitä.'' aivan. Niin paljon kivojakin muistoja,ettei voi vaa millään jatkaa eteenpäin ja kun olen vielä niin varma, että tämä toimisi kun koitettaisiin uudestaan,mutta exä vain toitottaa,että tahtoo keskittyä nyt muihin asioihin ja pysyä sinkkuna.. Ihminen on juuri sellainen kenestä pidän.. Tapasin hänet niin sattumalta.. En ole mitään juhlia tyyppiä,en mistään baareista oikeanlaista ihmistä löydä.. harmittaa.. ei tuu tällä hetkellä oikeen mistään mitää..ei kiinnosta oikee mikää... ääää
Ihan samalta tuntuu mustakin. Oltiin kaks kuukautta yhes ja nyt pari viikkoa eros. Ajatukset ei jätä rauhaan millään, mistään ei oikeen tuu mitään. Selkenevätkö ajatukseni joskus? En halua häiritä häntä, mutta on todella vaikeaa pitää näpit erossa puhelimesta. Tähän saakka olen onnistunut hyvin. Milloin olen sinut tämän asian kanssa? Ehkä joskus vielä tulee se päivä... Olen niin heikko.