Mies ja miehen ex

Miehelläni oli vuosia jatkunut on-off-suhde exänsä kanssa. Aloimme seurustelemaan ja reilusti yli vuosi meni hyvin, ilman ongelmia. Jossain vaiheessa sain pommin päin naamaani, mies eksyi exän luo baari-illan päätteeksi ja siis petti minua. Kaiken shokin keskellä annoin miehelle anteeksi, kun hän sitä niin vaikutti katuvan. Meni kuukausi ja mies polki exäänsä taas. Sen jälkeen en enää ollut kiinnostunut selvittämään hänen menojaan vaan heitin ukon pihalle.

Tästä pari kk eteenpäin mies puhui itsensä takaisin ja jaksoin itsekin uskoa kaiken muuttuneen, kuvittelin hänen oivaltaneen ettei ehkä halunutkaan menettää minua. Väärässä olin. 4kk:n jälkeen mies petti taas exänsä kanssa. Väitti, ettei seksiä ollut, mutta kukas nyt exälleen yöksi menee muuten vaan sohvalle nukkumaan. Uskon siis vakaasti, että panivat taas vaikkei mies sitä myönnä. Tunteeni ovat tällä hetkellä sanoinkuvaamattoman oksettavia, vaikka tapahtumasta on kulunut jokunen kuukausi.

Miten tästä eteenpäin? Loppuuko tämä peli koskaan? On sairasta parkua katumusta jälkeenpäin, kun saman virheen tekee näköjään aina uudestaan. Milloin tämä loppuu?? Vai minäkö sen lopun joudun tekemään? Kauhulla odotan seuraavaa kertaa kun mies jättää taas tulematta yöksi kotiin ja löytyykin seuraavana aamuna exänsä luota. Tai kenties jonkun muun luota..?

Entä miten alkoholi vaikuttaa asiaan? Selvinpäin mies on mitä kultaisin eikä ole (tietääkseni ainakaan) exän kanssa missään tekemisissä. Mies laittaa kännin piikkiin jokaisen kerran, jolloin on hurahtanut. Selvinpäin ei tällaista tapahtuisi, mutta kännissä homma karkaa käsistä. Osittain uskon, nimittäin miehen kännit ovat pahinta mahdollista laatua eikä hänellä todella ole pienintäkään kontrollia tekemisistään ja menemisistään. Itsekin aikanaan pystyin vetämään häntä minne tahansa, ja vasta aamulla mies kauhunsekaisin tuntein tajusi missä on ja mitä on tehnyt.

Mutta jos hän minua rakastaisi OIKEASTI, uskoisin hänen pystyvän kontrolloimaan tekemisiään. Mutta viina vie ja silloin kaikki muu menettää merkityksensä. Vai onko kyseessä paatunut valehteleva petturi? Onko viina vain tekosyy? Rehellisesti puhuen mieheni on aika pahasti alkoholisoitunut, mutta ulos potkimisen sijasta haluan auttaa häntä. Mutta tällä tavoin en voi auttaa, jos en saa kuin paskaa niskaan kerta toisensa jälkeen.

Ja miksei hän sitten lähde itse luotani, jos muut naiset kiinnostavat enemmän?? Mitä hän minussa enää näkee, kun jaksaa kuitenkin itkeä aina tekonsa anteeksi?

Mitä tässä tilanteessa voi tehdä?? Ja millä miehen saa todella pysähtymään, miettimään tekosiaan ja ymmärtämään mikä hänelle merkitsee ja mikä ei??