Vävypoika

Tuntuu vähän hassulta että toinen, aika vieras ihminen alkaa kommentoida toisten elämää.. Tulee suoraan sanomaan miten pitäisi elää..? Ja vielä niin että miehesi nyökyttelee vieressä? :O Itse en ikinä kehtaisi mennä sanomaan anoppi-ehdokkaalleni mitään tuollaista, vaikka hyvät suhteet häneen ovatkin. Kyllä luulisi että jokainen tajuaa että jos 40 vuoden ikään on ehtinyt niin eiköhän siinä ole jo opittu moneen kertaan hoitamaan omat asiat itse. Ja jokaisessa pidemmässä liitossahan on omat kärhämänsä, mitä niitä muut setvimään? En osaa tuohon neuvoa mitään, kun kerran olet suoraankin jo sanonut että antaisi olla.. Ihmettelen syvästi kundin käytöstä.

Oletko kertonut miehellesi että koet ettei hän ole tukenasi tässä asiassa? Että vaikka teillä on erimielisyyttä, niin hyväksyykö hän muka toisen ihmisen puuttumisen? Aika ikävää jos välit tyttäreen ja tämän rakkaaseen viilenevät siksi että mies tunkee nenänsä väärään paikkaan. :(

Sinä olet itsekin vielä aika nuori, niin oletan vävysi olevan sinua noin puolet nuorempi.

Kun seuraavan kerran vävy antaa kommenttejaan teidän suhteesta, niin sanot oikein ystävällisesti, äidillisesti, leveä hymy kasvoillasi: ”Olet niin hellyttävän oloinen nuorimies noilla mielipiteilläsi, vaikka et vielä mistään mitään ymmärräkään”. Tai muuta vastaavaa mutta korostaen, kuinka kultainen vaikkakin ymmärtämätön hän on.

Muista säilyttää koko ajan asenne, että sinä olet vanhempi ja sinä määrät kotonasi, esimerkiksi kutsumalla: ”Tulepas nyt sitten pöytään.” Ja ruokailun tai kahvittelun jälkeen: ”Huuhtelepa astiasi saman tien ja laita tiskikoneeseen.” Voit vaikka lisätä: ”Voisit saman tien kerätä ja huuhdella sekä laittaa tiskikoneeseen kaikki nämä likaiset astiat, kyllä minä sitten koneen käynnistän.” MUTTA MUISTA; ETTÄ SINÄ OLET VANHEMPI JA SINÄ MÄÄRÄÄT.

Eiköhän muutaman kerran jälkeen kommentit lopu.

Ehdottomasti parhaaseen tulokseen pääset keskustelemalla, et alentumalla huonokäytöksiseen toimintaan. En suosittele, että pidät vävypoikaasi lapsen asemassa (kuten edellä neuvottiin), vaan suhtaudut häneen kuin aikuiseen mieheen. Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan.

Ihan alkuun keskustelisin sinuna miehesi kanssa. Pyytäisin häntä olemaan puolellasi, kun teidän asioihin puututaan turhaan.

Seuraavaksi ottaisin keskustelukumppaniksi vävypojan. Kertoisin hänelle, että keskustelet mielelläsi hänen kanssaan tärkeistäkin asioista, mutta ohjeiden ja kommenttien latelu ei kuulu aikuisten ihmisten kanssakäymiseen. Vanhemmat ohjeistavat pieniä lapsia, mutta kahden tasaveroisen aikuisen ihmisen välille sellainen toiminta ei kuulu.

Lopuksi juttelisin tyttären kanssa. Kertoisin hänelle mikä vävyn käytöksessä on loukkaavaa ja pyytäisin häntäkin kiinnittämään huomiota asiaan. Korostaisin kuitekin, että selvität asiaa vävyn kanssa eikä tyttäresi tarvitse valita puolia.

Ehkäpä vävypoika kuvittelee olevansa jo kylliksi perheenjäsen kertoakseen näkemyksiään asioista kun kerran voitte toraillakin hänen läsnäollessaan. Eikö nuo sanailut kannattaisi hoitaa kahdenkesken miehesi kanssa? Vävypojalla saattaa olla kiusaantunut olo jollei vaikka omassa lapsuudenkodissaan ole tottunut kuuntelemaan sivusta vanhempien sanaharkkoja.

Sano napakasti, että vävyn ei tarvitse tähän puuttua. On sitä paitsi turhaa ruveta keskustelemaan jostakin vain teitä koskevasta asiasta, kun kundi on paikalla. Ette kai tekään setvi hänen asioitaan?
Vävy on ehkä vielä siinä iässä, jossa tiedetään kaikki paremmin kuin kukaan muu. Sellaisen on helppo neuvoa, jolla ei ole kokemusta puheena olevasta asiasta. Minua on aina raivostuttanut, kun ihmiset sanovat:"Olisit sanonut sille, että...." Helppo neuvoa, kun ei asia koske itseä, eikä ole ollut paikalla siinä tilanteessa.

Joku katkera anoppi kirjottelee kun ei saa määrätä seuraavankin sukupolven asioita 100%. Miksikähän ne omat asiat ei riitä?