uupunut

Voimia sulle!
Toivottavasti saat itsesi irti miehestä.

Hei !

Olen kokenus saman sinun kanssa ja minäkin jahkailin vuosia... Mutta sitten päähäni ilmeistyi lamppu ja tajusin vihdoin että mitä lapseni on tehnyt ansaitakseen kaiken tämän kun hän rupeaa tajuamaan asioita..Sille syntyy pelko ja kaiken kukkuraksi tajusin että minäkään en ole tätä ansainnut...

Siiten kun tein päätöksen... kuukauden sisällä katsoin itselleni ja pojalleni salaa asunnon ja kun silloinnen isäntäni oli töissä niin keräsin pakolliset kamppeeni ja muutin pois.....

pyysin ystäväni ja tuttavani muutamaksi yöksi kanssani ja kun isäntä rupeas soittelemaan että mitä helv... sanoin suoraan etttä nyt riitti ja pyytelyt ei auta takaisin en tule... ja jos meinaat saada joskus nähdä poikaasi niin kantsii ottaa iisisti tai hommaan lähestymis kiellon.... pari viikkoa siinä meni , kävin mieheni kanssa yleisellä paikalla kahvilla, mutta en jäänyt kahdestaan koskaan, mutta se tajusi sen.. että se on ohi...... ja nyt asumme pojan kanssa kahdestaan ja HYVIN MENEE - harmittaa vain että meni niin kauan aikaa hukkaan ainaisessa pelossa....

Ota ja kerran repäise olette sen ansainneet...

Meitä on niin paljo jotka kerrotaan aivan tuota samaa tarinaa.
Älä enää mieti miksi tai mitä jos...
Sun on lähdettävä pois,omaan elämääsi.Sun ja sun lapsesi.Heti.
Älä välitä miehen uhkailusta.Niin ne aina tekee.Paljon suuremmassa vaarassa oot JÄÄMÄLLÄ miehesi luo.
Älä sure sitäkään,miksi olit niin hölmö,että et lähtenyt aikaisemmin.Kulutat turhaan voimiasi.Useimmilla menee aikaa ennen ku pystyy tekemään lähtöpäätöksen.
Nyt kun olet sen tehny, niin älä enää viivyttele.
Suuntaa ajatukset tulevaan.Nyt tuntuu puhalta,mutta usko pois,kyllä se aurinkokin vielä paistaa!
Hanki oma asunto,älä päästä miestäsi sinne.Pidä huoli ettet joudu miehesi kanssa kahden kesken.Turvaudu tarvittaessa poliisiin.Anna ystävien olla tukenasi.Sulla ei oo mitään hävettävää!
Sinä selviät ja jonakin päivänä olet vielä onnellinen.
Voimia sinulle!!

Toivottavasti olet aikuinen etkä tyttö?
Sairaissa suhteissa ei kannata olla päivääkään .
Suojele henkeäsi ja poistu reippaasti pois uuteen terveeseen elämään.

Alkoholiongelmaisten läheisille on olemassa Al-Anon -yhteisö, jossa sovelletaan AA:n 12 askeleen ohjelmaa. Apua ja tukea on tarjolla. Siihen kannattaa turvautua myös, vaikka päättäisikin lopettaa tuhoavan suhteen.

Miehesi on yksi niistä joista puhutaan sivuilla:
Narsistien Uhrien Tuki ry :n sivuilla.Mene sinne.

Lähde pian muru,äläkä taas sorru anteeksi antoon.Se ei lopu ikinä.Voimia ja kaikkea hyvää sinun ja lapsesi uuteen elämään.

vielä, kun voit! Alkoholistikin on ovela syyllistämään toista..Ympäristön vaihdos tekee hyvää..mutta älä syyllisty ottamaan miestä takaisin ennen kuin olet nähnyt konkreettisesti, että hän on muuttunut. Haluaa muuttua, ja pitää sinut..Lapselle ei ole hyvä kasvaa rakkaudettomassa kodissa, ja vaistota äidin huono olo ja ahdistus:( Apua on tarjolla..sosiaalityöntekijä kunnassa, terveydenhoitaja, Perheasiain neuvottelukeskus, mielenterveystoimisto..Voimia sinulle..kaikki vaatii aikaa, mutta nainen on luotu jaksamaan..kehittymään ja kypsymään myös vastoinkäymisten kautta. Haluathan lapsellesi onnellisen ja tasapainoisen kodin:)

"Naiivi tyttö ihastuu 5v vanhempaan mieheen joka kohtelee häntä alussa kuin kukkaa kämmenellä...ja sanoo että tyttö parasta mitä hänelle on koskaan voinut tapahtua..."

Hyvä nyrkkisääntö: Mies on mukava tavoitellessaan, nainen on mukava lopettaessaan suhteen.

No joka tapauksessa, sinun kyllä tuon mukaan kannattaa lähteä. Pelottaako sinua mitä hän tekee sinulle kun lähdet? Ajattelepa asiaa näin: Hän on saattanut pelotella sinua esimerkiksi näin: "Jos lähdet, niin teen elämästäsi helvettiä". Itse asiassa tuossa on kätkettynä neuvo, mitä sinun kannattaa tehdä -lähteä.

Itse asiassa on hiukan ironista, että ajattelet hänen tekevän itsellesi kaikkea kamalaa kun olet lähtenyt. Hänhän on parhaillaan tekemässä sinulle kaikkea kamalaa -omalla siunauksellasi. Itse asiassa jos lähdet (mielellään täysin eri paikkakunnalle) hänen mahdollisuutensa vahingoittaa sinua vähenevät. Hänellä ei enää olisi samanlaista estotonta pääsyä luoksesi.

Lähdön jälkeen sinun ei tietenkään kannata pitää mitään yhteyttä häneen.

Itse elin 18v psykopaatin (sehän sinunkin miehesi on) kanssa,niin kauan oli ihanaa kun kaikki meni miehen halujen mukaan.Opin olemaan ja ajattelemaan "kun toinen on tyhmä,miksi minun pitää olla", en riidellyt,olin mukava,edustuskelpoinen,ymmärsin aina eli olin juuri se toivevaimo ,jonka hän halusi.Itse kävi vieraissa koko ajan (siitäkään en syyttänyt,koska siitä ei ollut mitään apua,vain oma päänsärky),minusta oli sairaan mustasukkainen ilman pienintäkään syytä.
Onneksi hän oli ns silmänpalvoja,joten lapsi ei joutunut kärsimään,vaan kaikki teot tehtiin toisten silmiltä salassa.
Minäkin olin tosi nuori kun hänet nain,eli nyt ajateltuna hän pakotti minut kanssaan naimisiin ja minä kilttinä suostuin...
Ei elämä pelkkää helvettiä ollut,niin kauan kun mulla ei ollut omia toiveita eikä vaateita tai ne olivat täysin yhteneväiset hänen toiveidensa kanssa.
Sitten minullakin syttyi lamppu,sanon sitä tähdeksi ja kun se tähti oli syttynyt,mikään ei estänyt minua toteuttamasta päätöstäni lähdöstä.
Siinä meni koti kaikkinensa,maksoin hänen velkojaan eron jälkeen 7vuotta,istuin parikin kertaa puukko kurkulla kun hän ei voinut ymmärtää,miten hänet ihanan miehen joku voi jättää.Ulospäinhän kaikki oli upeaa.

Jäin henkiin taistellen,säilytin ystäväni,omantunnonarvoni,lapseni ja hänen luottamuksensa,maallinen mammonahan on vain maallista mammonaa ja tärkeintä kaikesta hän ei saanut murrettua mieltäni,kuten tosissaan yritti viimeisenä temppunaan.

Tänä päivänä 13v myöhemmin elän koko ajan elämäni parasta aikaa,tuntuu että tuo 18v oli jonkun muun elämä ja nyt kun aiheesta on keskusteltu aikuisen lapseni kanssa hänkin selvisi täysjärkisenä erostamme ja liitostamme ja suhde isään on normaali,ei kovin kiinteä,kuten ei ollut aiemminkaan ja itseäni kiitän siitä,että koskaan en ole hänelle isäänsä haukkunut. Ne ovat aikuisten asioita ja aikuisten ne on selvitettävä keskenään.

Tiedän mien vaikeaa lähteminen on,mutta usko pois,vaikka se olisi kuinka vaikeaa ,niin se kannattaa,sillä sinulla on vielä paljon elämää edessä,voit kasvaa ihmisenä siksi miksi Luoja on sinut luonut,etkä kenenkään psykopaatin muovaamaksi pelokkaaksi ihmisraunioksi.

Rukoilen Sinulle jaksamista,lähde niin pian kuin voit ja turvaa selustasi,koskaan ei voi olla liian varovainen.Tiedän sen omasta kokemuksesta,sillä jäinhän henkiin...


ps tuo alku ihan sattui,kuin olisi omaa elämäänsä lukenut