Hävettää valittaa tälläisestä asiasta,minkä hyvin monet naiset/miehet käyvät läpi eli puolison armeija-ajan.Poikaystäväni on nyt ollut intissä n.100 päivä ja vielä n.6kk jäljellä :( alku sujui "hyvin",mutta kaukosuhde alkaa vaatimaan veronsa.
Itselläni ollut 4 viikkoa kuumetta ym. köhää ja tartutin poikaystäväni.Inttiin palattuaan hänen kuumeensa nousi ja nyt on varuskuntasairaalassa ollut kohta viikon.Ei luultavasti pääse lomille ja ei nähdä 3 viikkoon.Tämän lisäksi kaikki kaverit ovat matkoilla ym.Itsekkin vielä kipeä,mutta töissä on käytävä ym. arjen askareet hoidettava.Asumme poikaystävän kanssa samassa asunnossa joten yksinoloon en ole tottunut.En muutenkaan tykkää olla yksin, pikemminkin kammoan sitä.Kehittelen massiivista toimintasuunnitelmaa seuraavan kolmen viikon ajalle (säälittävää).Ajatus siviilipalv. houkuttaa,mutta ei kuitenkaan.Pitäisin varmaan sellaista ratkaisua luovuttamisena ym. Ollaan oltu n. 1 ½ vuotta yhdessä ja ollaan juuri siinä vaiheessa,että tulevaisuutta suunnitellaan/odotetaan innoissaan.Ollaan joskus loma-ajan lopputunteita hiukan kyynelehditty (minä enemmän).Asia vaivaa minua.Olisi kiinnostavaa kuulla onko kellään mielipiteitä,kokemuksia ym.
tuli muuten vähän pitkä viesti :(
Itselläni ollut 4 viikkoa kuumetta ym. köhää ja tartutin poikaystäväni.Inttiin palattuaan hänen kuumeensa nousi ja nyt on varuskuntasairaalassa ollut kohta viikon.Ei luultavasti pääse lomille ja ei nähdä 3 viikkoon.Tämän lisäksi kaikki kaverit ovat matkoilla ym.Itsekkin vielä kipeä,mutta töissä on käytävä ym. arjen askareet hoidettava.Asumme poikaystävän kanssa samassa asunnossa joten yksinoloon en ole tottunut.En muutenkaan tykkää olla yksin, pikemminkin kammoan sitä.Kehittelen massiivista toimintasuunnitelmaa seuraavan kolmen viikon ajalle (säälittävää).Ajatus siviilipalv. houkuttaa,mutta ei kuitenkaan.Pitäisin varmaan sellaista ratkaisua luovuttamisena ym. Ollaan oltu n. 1 ½ vuotta yhdessä ja ollaan juuri siinä vaiheessa,että tulevaisuutta suunnitellaan/odotetaan innoissaan.Ollaan joskus loma-ajan lopputunteita hiukan kyynelehditty (minä enemmän).Asia vaivaa minua.Olisi kiinnostavaa kuulla onko kellään mielipiteitä,kokemuksia ym.
tuli muuten vähän pitkä viesti :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
...opetella olemaan yksin. se on suositeltavaa kaikille. pelottavaa ettei ihminen osaa yhtään olla omissa oloissaan... ei pahalla, mutta näin se vaan on.
puoli vuotta menee nopsaan ohi, älä sitä mieti.
Hävettää valittaa tällaisesta arjen murheesta...
Vaimoni on ollut käännytettynä 2 vuotta, käännytettiin 4 kk häiden jälkeen. Tapaamme kerran vuodessa n. 3 vkoa ja muuten olemme puhelimen varassa. Soittaminen on niin kallista, että yksi kerta viikossa saa aikaan tarpeeksi suuren laskun, mutta tekstareita menee! Ja sähköpostia.
Katson kuitenkin luottavaisena tulevaisuuteen. Oikeudenkäyntikulut ja sakot on maksettu.
Joo, mulla kanssa, yllätys, yllätys, poikakaveri armeijan harmaissa, ja tässä taas yhtä vkl:a vietän ilman sitä. Ei mitenkään erityisen hohdokasta, vaik tiedänkin et kyl sitä voi yksinkin välillä olla, eikä tarvi olla kyli kyljessä sen rakkaansa kanssa. Faktat on kuitenkin faktoja, ja yllättävän rankkaa tää on...me nähään about joka toinen vkl, ja vaik tähän tavallaan ehkä on jo tottunutkin, en silti hurraa ilosta...tuntuu et yhteinen aika on niin kortilla ja se yks piskuinen vkl on hetkessä ohi ja sit taas kaks viikkoo ilman toista puoliskoansa!
Me ollaan kans seukattu n. puoltoista vuotta ja tulevaisuudensuunnitelmia riittää...pakko ajatella et tää intti on vaan yks elämänvaihe mikä pitää jaksaa läpi. Luulis et se kuitenkin vahvistaa sitä sidettä ihmisten välillä, jos tosissaan ollaan. Mun armaalle tää armeija ja AUK on aika tärkee juttu sikskin et se tähtää poliisikouluun, joten pakko nähä et tää on vaan yks välietappi matkalla kohti varsinaista tavoitetta. Ja se toinen tukeminen on kuitenkin tosi tärkeetä! Se, et jaksais omasta ikävästään huolimatta kannustaa sitä toista, auttaa sitä kultuakin painamaan siellä metiköissä ja kasarmilla...;) Sillä kuitenkin ehkä rankempaa on kuin sulla. Meillä inttileskillä kuitenkin on vapaus tulla ja mennä ja viettää täällä siviilissä "vapaata elämää". Armeijassa kuitenkin on armeijan lait, ja kuulemasta päätellen se on henkisesti tod. rankkaa ajoittain...eihän siellä periaatteessa sais olla omaa elämää ollenkaan, ja on munkin mieheltä keran jopa peruttu loma, mikä piti olla ihan selvä! Oltiin tehty suunnitelmiakin, mut ne sai sit jäädä...hieman kyllä kiehahti, mut minkäs teet.
Et tällasta, tästä aiheesta voisin vuodattaa vaik kuinka, mut tää näin kerrasta. Halusinpahan vain ottaa kantaa, ja kertoo omalta osaltani, et kyl meitä kohtalotovereita löytyy! Jokaisella tietysti kuitenkin hieman erilainen tarina...mut koitetaan me inttilesket pitää yhtä!=)
intissä ei saa lomia perua eri asia on ja varmaan tarkotit oli viikonloppu vapaa ja ne voidaan perua...
lomaa haetaan n. 1-2 viikkoa ennen lomaa
Älkää jääkö surkuttelemaan ikävissänne.. Viettäkää aikaa ystävienne kanssa.. Nyt kun sitä aikaa kerran on.
Armeija voi olla hyvä asia parisuhteelle, varsinkin seurusteluvaiheessa. Tuleepa kerrankin koeponnistettua liiton kestävyys. Kaikki mikä ei oo kuolemaksi, vahvistaa.
Lisäksi. Jos vaan läheisyydenkaipuultanne voitte, niin jättäkää miehellekin omaa aikaa viikonloppulomilla. Voi olla ahdistavaa jos tyttöystävä kontrolloi menemisiä viikonlopun aikana, kun mies haluaisi tavata muita kavereitaan.
Tsemppiä
hei lueppa toi mun teksti minkä kirjoitin tänään.. ei mene muillakaan häävisti..olen jo 10kk odotellut ja nyt nään 2kk aikana äijääni kahdesti..