Työhaastattelussa eilen

ettet sinä ole se, joka johdattelee keskustelua muille alueille. Tiedän, että jotkut esimiehet hakevat itselleen kavereita, mutta useimmat motivoituneita työntekijöitä.

Jos "tuleva esimiehesi" johti keskustelua, sinä olet varmaankin onnekas ja saat mukavia samanhenkisiä työtovereita.;)

Jos itse olet "syyllinen" siihen, että aikanne kului filosofointiin, se ei mielestäni välttämättä ole hyvä merkki. Ainakin minun mielessäni heräisi kysymys, miten käyttäisit työaikasi ja tuhlaisitko ehkä toistenkin työaikaa sinänsä mielenkiintoisella rupattelullasi.

Olen itsekin ollut rekrytoijan asemassa ja mieleeni on jäänyt erityisesti yksi henkilö, joka halusi tuoda esille kuinka aktiivinen, pätevä ja mukava hän oli. Hän oli niin aktiivinen, ettei hän ollenkaan kuunnellut minua tai vastannut varsinaisiin kysymyksiini, vaan keskittyi omaan esitykseensä ja johdatteli keskustelua rupatellen yllättävän avomielisesti. Ajattelin ensin viedä haastattelun suunnitellusti läpi, mutta aika pian luovutin. Olin saanut riittävästi informaatiota todetakseni ettei hän ollut sopiva ehdokas. Koska en halunnut olla ilkeä ja hänen juttunsa olivat sinänsä ihan mielenkiintoisia, annoin hänen puhua aikansa ja hyvästelin hänet kohteliaasti perinteisillä fraaseilla.
Jälkikäteen olin tyytyväinen, etten ottanut tilannetta tiukasti hallintaani. Hakija sai tilaisuuden itse "laulaa itsensä suohon" paljastamalla sellaisia ominaisuuksia, joita ei muuten olisikaan tullut esille.

Itsekin monenlaisista asioista kiinnostuneena ja aktiivisena keskustelijana olen yrittänyt ottaa edellisestä opikseni. Yritän muistuttaa itselleni, että kuunteleminen ja asiassa pysyminen ovat tärkeitä - erityisesti työpaikkahaastattelutilanteessa. Jos vastailen liian laveasti, saattaa käydä niin että monikin haastattelijan listassa oleva tärkeämpi asia jää ajan puutteen vuoksi vaille vastausta ja itse osoitan, etten osaa keskittyä olennaiseen.

Työpaikkahaastattelu on mielestäni varsinaista kieli poskessa nuoralla tanssimista. On niin paljon asioita, joita ei voi etukäteen tietää.

Toivotan sinulle menestystä ja toivon, että positiivinen tunne haastattelusi päätteeksi oli molemminpuolinen.

Tuskin hakevat sinne firmaan töihin mitään mukavaa juttukaveria, joka käy työaikana yhteiskunnallista keskustelua. Todennäköisesti pomolla oli vaan tarve pitää pieni breikki ja jutusteli kanssasi niitä näitä ennen kotiinlähtöä.

huonolta, koska paikka kuitenkin tulee yleiseen hakuun. Itsekin rekrytoijana olleena sanoisin, ettei yritys turhaan laita yleishakua, jos on jo löytänyt ylivoimaisen hakijan muuten. Se on aina kustannuskysymys yritykselle ja etenkin niin aikaavievä prosessi, että ihmettelen....

tilanteessa, en tosin mihinkään erityisosaajan hommiin. Yllättyin että rutiinitason työtehtävistä huolimatta haastattelussa kyseltiin näkemyksiäni ja kiinnostuksnekohteitani myös paljon korkeatasoisimmista asoista. Otin "rennosti" ja antauduin keskusteluun: en usko että ainakaan menetä työpaikan tämän vuoksi, vaikka kiinnostukseni vain kasvoi, sillä organisaatiolla on tarjota vaativampiakin hommia.

Kiitos vain varoitteluista ja jäistä hatussa!:)Toki aikuisena ihmisenä osaan ihan itsekin mitoittaa innostukseni eli ei tämä hakemani työpaikka ole onneni ja autuuteni tae. Eli jos sen saan, olen hyvin iloinen. Jos en saa, niin sen verran fatalistia minustakin löytyy, että osaan ajatella ettei se vain ollut minulle tarkoitettu.;)Luotan myös työnantajaan niin paljon, että jos hän ei pidä minua parhaana mahdollisena ko. työhön, en myöskään ole sitä. Ja kukapa haluaisi työhön tai työpaikkaan, johon on vain "suurinpiirtein sopiva" tai "melkein pätevä". En ainakaan minä.

Niin ja sain työnantajalta sähköpostia eilen, jossa HÄN kiitteli minua tapaamisestamme ja kertoi lähemmin rekrytointiprosessista. Pääsen kuulemma joka tapauksessa haastattelukierrokselle, jossa myös yrityksen muut työntekijät haastattelevat hakijoita. Lisäksi hän pyysi minua olemaan yhteyksissä, jos mieleeni tulee jotain kysyttävää. Vastasin hänelle, kysyin muutamaa juttua ja sainkin häneltä melko nopeasti varsin tyhjentävän vastauksen. Ja tällä kertaa ilman virallista allekirjoitusta, mikä on mielestäni hyvä asia. Eli tuttavallisesti etunimellä.:)

Mutta siis. Elämäni jatkuu, sainpa ko. työpaikan tai en. Yritteliääänä ihmisenä tuntosarveni ovat ilmassa koko ajan, eikä oman yrityksenkään perustaminen ole poissuljettu. Kuten sanottua, tämän alan osaajia on vähän, eikä meitä kouluteta missään. Nykyinen (vakituinen)duuni on sellainen, jossa on mahdollista elää ja tulla toimeen, mutta ihminen kaipaa muutakin... Sitä, että saa sielunsa lentoon!