Sanokaa mulle missä viiraa? Oli hyvä suhde rakastettiin ja kaikkea siltä väliltä ja minua rakastetaan vieläkin mutta olen jotenkin vinksin vonksin. Meillä on 3v täynnä ja mulle tullut fiilis etten tunne mitään vaikka en varmaan mistään koskaan löytäisi toista vastaavaa naista itselleni!! Häät laitoin jo jäihin ku piti ens syksynä mennä vihille se vaan pelotti minua liikaa ja siitä tää härdelli on paisunut lisää. Enkä osaa sanoa ollaanko vai eikö olla jos joku osaisi sanoa mitä elämäni on 5v päästä hänen kanssaan tai ilman olisin onnellinen mutta taivas tietää ja sieltä ei tietoa heru!! Olisko apua kautta kokemuksia ja onko se haavetta että aina rinnassa olisi se onnen tunne että rakastaa ihan hullun lailla toista ihmistä....jotenkin haluaisin että aina olisi niin! T. Man 32
sekaisin
kaikesta
2601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuollasia te miehet tuppaatte vähän olemaan..kiinnostus loppuu ja sitten petetään.
Miehet toivovat elämältä jonkinlaista säpinää koko elämänsä. Naiset elää helpommin hyvästä arjesta. Koti, lapset, kaverit, puoliso, oma työ tuottaa naisille yleensä riittävää mielihyvää, jos kaikki on kunnossa. Mies tuntee elämänsä valuvan ja taistelee jotenkin sitä vastaan eikä nauti. Kun se suurin intohimo on laskenut, tuöee tilalle vahvempaa tunnetta. Tulee halua olla toisen kanssa, tehdä toiden puolesta ihan mitä tahansa jne. Mieheni aikoinaan vastusti naimisiin menoa ja lasten hankkimista, mutta sitten laitoin hänet valitsemaan. Minä kaipasin omaa perhettä niin kovasti, että olisin hakenut uuden miehen itselleni. Hän suostui ja sanoi poikamme synnyttyä, että olisi voinut tulla isäksi aikaisemminkin, jos olisi tiennyt lasten olevan niin ihania. Tuntuu, että useat miehet luulevat elämän loppuvan kun on perheellinen. Mieti voitko elää hänen kanssaan hyvää arkea ja haluaistiko hänet lastesi äidiksi. Jos epäröit kovasti, niin älä pitkitä tilannetta. Se vain vaikeuttaa ja satuttaa teitä molempia.