miten ilmoittaa perheelle..

----

Hei,

olen ollut perheessä kaksi kuukautta ja todennut että kroppani ja erityisesti pääni ei kestä tällaista elämää. Päiväni ovat varmasti aivan normaalin au pairin työpäiviä, mutta minulle ne on liikaa. Perhe tarvitsee apua juuri näihin hommiin, mutta minusta vain ei ole siihen. EN häpeä myöntää sitä, mutta en voinut kuvitellakaan, että tämä olisi näin rankkaa!

Mutta siis minun täytyisi kertoa perheelle, että haluan lopettaa työt ja palata Suomeen. Perheellä ei ole mitään käsitystä lähdöstäni, olen kyllä kertonut väsymyksestäni, mutta sitä ei ole vakavissaan otettu. En halua vain pakata kasseja ja lähteä, haluan että heillä on myös aikaa vähän valmistautua eli en siis ole lähdössä seuraavana päivänä jos he eivät vain halua potkaista minua ulos samantien, voin olla sen kaksi viikkoa mikä sopimuksessa on ja toivoa vain, että siitä apua edes alkuun. En tiedä yhtään kuinka he suhtautuvat tähän ilmoitukseeni.

Jos joku toinen on joskus joutunut samaan pisteeseen, miten olet selvinnyt tästä, miten perhe on suhtautunut?

14

2915

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sanni!

      hei!

      itse olin samassa tilanteessa ja perheeni ymmärsi sen hyvin! vaikka eihän se tietenkään ole kiva ilmoittaa, mutta jos ei pysty niin ei pysty..joillekkin asioille vaan ei voi mitään..tsemppiä! missä maassa muuten olet?

      • Meri

        Hei!
        Kerro vain ihan rehellisesti miksi olet näin päättänyt, ihan samalla tavalla kuin kerroit täälläkin. Kyllä sinulla on oikeus lähteä. Ei siinä ole mitään hÄvettävää, joskus ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Tuskin se perhekään haluaa sinun kärsivän. Ja varmasti he arvostavat sitä jos annat heille aikaa etsiä uutta aupairia ilmoittamalla ajoissa. Ja jos eivät ymmärrä, niin sitten varsinkin kannattaa lähteä.. Joka tapauksessa voimia sinulle!


    • Looseri

      Tossa sen just näkee!!! Kaikki au-pair/perhe ilmoitus palstat on täynnä just noita >>>>>> " osaan, kykenen, pärjään, sopeudun"... MUTTA TOEDELLISUUDESSA: tuskin häpykarvaisia kandidaatteja jotka lupaa hoitavan ja handlaavan yksi, kaksi, kolmi lapsisen perheen... No worry!!!

      ...No Sitten kun totuus iskee!!!

      En kykene,osaa, pysty, jaksa....

      .....mutta samalla yhä osaa vaatia: oikeuksia, huonetta, kiltimpiä lapsia, vihreämpää oksaa, parempaa palkkaa, enemmän oikeuksia ---

      Eli yhteenvetona: noita poloja riittää ...(tiedän että pian palsta pursuilee päivääkään au-pairina olleiden, tai niiden jotka eivät ole sopeutuneet/kyenneet kommentteja), mutta ei se mitään.... antaa keskustelujen pursuta...
      Suurin osa au-apireista joka valitaan, ei omista minkään tyypin kokemusta ymmärtymystä perhe-elämästä... mutta samalla: antaa polojen yrittää!!!!

      NIMIMERKILLÄ: JO YLI 13 AU-PAIRIA NÄHNYT!

      • hhri

        1. au pair kirjoitetaan ilman viivaa.

        2. kirjoituksesi ei vaikuttanut ulkoasullisesti/sisällöllisesti päivääkään yli 15 -vuotiaan kirjoittamalta, joten heräsi kysymys, missä sinä olet oikein nähnyt nämä mainitsemasi 13 au pairia? Kenties olet yksi perheen lapsista ja ajattelet myös "osaavasi, kykeneväsi, pärjääväsi, sopeutuvasi" täysin vieraassa maassa, täysin vieraassa perheessä, usein vieraalla kielellä ja usein hemmoteltujen lasten kanssa, ja tunnet sairasta ylemmyyttä, kun jollain on rohkeutta tunnustaa; en minä enää jaksa.. Tai sitten olet kenties vain katkera siitä, että sinulla ei ole/ei ollut koskaan rohkeutta itse lähteä au pairiksi..


      • Tässa konstit

        Kuten sanottu, jos ehdokas on:

        - Kaupungista
        - Ainoa lapsi
        - Haastattelussa kyselee vain kännykkäliittymistä ja junayhteyksistä kaupunkeihin
        - Käyttää sanoja "niinku", "tollee" ja "mikä tää kuvio niinku on"

        Anna niiden mennä K-kaupan kassalle kesätöihin. ne pärjää siellä sen 1-2 kk. Samat tytöt sitten haluaa Lontooseen ym. töihin ja siellä ei ole kelle valittaa niin elämä opettaa.


      • Tosser
        hhri kirjoitti:

        1. au pair kirjoitetaan ilman viivaa.

        2. kirjoituksesi ei vaikuttanut ulkoasullisesti/sisällöllisesti päivääkään yli 15 -vuotiaan kirjoittamalta, joten heräsi kysymys, missä sinä olet oikein nähnyt nämä mainitsemasi 13 au pairia? Kenties olet yksi perheen lapsista ja ajattelet myös "osaavasi, kykeneväsi, pärjääväsi, sopeutuvasi" täysin vieraassa maassa, täysin vieraassa perheessä, usein vieraalla kielellä ja usein hemmoteltujen lasten kanssa, ja tunnet sairasta ylemmyyttä, kun jollain on rohkeutta tunnustaa; en minä enää jaksa.. Tai sitten olet kenties vain katkera siitä, että sinulla ei ole/ei ollut koskaan rohkeutta itse lähteä au pairiksi..

        "Kenties olet yksi perheen lapsista ja ajattelet myös "osaavasi, kykeneväsi, pärjääväsi, sopeutuvasi" täysin vieraassa maassa, täysin vieraassa perheessä, usein vieraalla kielellä ja usein hemmoteltujen lasten kanssa, ja tunnet sairasta ylemmyyttä, kun jollain on rohkeutta tunnustaa; en minä enää jaksa.. Tai sitten olet kenties vain katkera siitä, että sinulla ei ole/ei ollut koskaan rohkeutta itse lähteä au pairiksi.."

        En ole kumpikaan aikaisemman keskustelun henkilöistä mutta...

        Tähän ilmeisesti kuuluisi vastine tyyliin: olet ehkä menestymätön opiskelija Vantaan Koivukylästä joka tuntee sympatioita au paireihin mutta ei ole koskaan....Olet varmaan 8 vuotias BLAA BLAA BLAA!!. Turhaa roskaa.

        On se ihmeellistä että pitää mennä henkilökohtaisuuksiin kun asialliset argumentit loppuvat, kuten tässä nimimerkiltä "hhri".

        Minusta nimimerkin "Voi v...n" kommentti oli varsin asiallinen. Näyttää olevan totta jos henkiläkohtaisuuksiin meneminen oli ainoa vasta-argumentti.

           


      • Meri
        Tässa konstit kirjoitti:

        Kuten sanottu, jos ehdokas on:

        - Kaupungista
        - Ainoa lapsi
        - Haastattelussa kyselee vain kännykkäliittymistä ja junayhteyksistä kaupunkeihin
        - Käyttää sanoja "niinku", "tollee" ja "mikä tää kuvio niinku on"

        Anna niiden mennä K-kaupan kassalle kesätöihin. ne pärjää siellä sen 1-2 kk. Samat tytöt sitten haluaa Lontooseen ym. töihin ja siellä ei ole kelle valittaa niin elämä opettaa.

        Oikea väsymys on eri asia kuin laiskuus. Esim. masennus tai burn out voi viedä kaikki voimat, ja ihan normaaliaskareiden tekeminen voi tuntua ylivoimaiselta. Ei ehkä kannattaisi arvostella jos ei tiedä koko totuutta. Ja mielestäni kysymys oli että kuinka ilmoittaa perheelle jos on sellaisessa tilanteessa että täytyy lähteä.


      • Looseri
        Tosser kirjoitti:

        "Kenties olet yksi perheen lapsista ja ajattelet myös "osaavasi, kykeneväsi, pärjääväsi, sopeutuvasi" täysin vieraassa maassa, täysin vieraassa perheessä, usein vieraalla kielellä ja usein hemmoteltujen lasten kanssa, ja tunnet sairasta ylemmyyttä, kun jollain on rohkeutta tunnustaa; en minä enää jaksa.. Tai sitten olet kenties vain katkera siitä, että sinulla ei ole/ei ollut koskaan rohkeutta itse lähteä au pairiksi.."

        En ole kumpikaan aikaisemman keskustelun henkilöistä mutta...

        Tähän ilmeisesti kuuluisi vastine tyyliin: olet ehkä menestymätön opiskelija Vantaan Koivukylästä joka tuntee sympatioita au paireihin mutta ei ole koskaan....Olet varmaan 8 vuotias BLAA BLAA BLAA!!. Turhaa roskaa.

        On se ihmeellistä että pitää mennä henkilökohtaisuuksiin kun asialliset argumentit loppuvat, kuten tässä nimimerkiltä "hhri".

        Minusta nimimerkin "Voi v...n" kommentti oli varsin asiallinen. Näyttää olevan totta jos henkiläkohtaisuuksiin meneminen oli ainoa vasta-argumentti.

           

        Kiitos Tosser!

        Joo en ajatellutkaan tulla tanne esittamaan josko "au-pair" kirjoitetaan yhteen, erikseen tai vaikkapa heittomerkilla, vaan vastasin tuohon "pullamosso aiti on tehnyt kaiken" au-pairin kommentiin, joka ei vasta muutaman kotoa pois nukutun yon jalkeen "jaksa" ja "kaikki on liikaa".

        Siis kysymykseni tosiaankin kuuluu, etta MIKSI IHMEESSA LAHTEA AU-PAIRIKSI jos ei ole ottanut asioista selvaa etukateen, ja miettinyt mihin on oikeasti ryhtymassa, ja etta onko todellakin kanttia siihen ..... ENNENKUIN perhe on tehnyt sen paatoksen etta otta juuri "SINUT". (ymmarratko etta perhe on siina hyljannyt monta muuta kandiaattia jotka OLISIVAT OLLEET VALMIIT OLEMAAN PERHEESSA" KOKO SOVITUN AJAN".)
        Ja sitten sina juuri "munasta kuoriutunut vaikkukorva" uikutat etta kaikki on LIIKAA vasta parin viikon jalkeen. HALOO!!! Get a life!

        Tosser - olen aikaisemmistakin kirjoituksistasi ymmartanyt, etta teillakin on ollut useita au-paireja... ja tekin olette huomanneet, etta suuri osa tytoista on ihan "kadettomia aidin palluttamia pullasorsia"? Valitettavaa on se etta nailla nuoreilla neideilla on niin helkkarin suuret luulot itsestaan, etta sittenkun pitais tehda hiukan toita (ihan jotain normaalia, kuten laittaa ruokaa lapsille, imuroida tai herata aamulla ihmisten aikaan) niin siten syytellaan perhetta kohtuuttomuuksista.

        Kysymys kuuluu: luuleeko ne puudelikoiran ulkoiluttajat, etta tulevat toisten ihmisten nurkkiin ilmaiselle lomalle, ja etta siita heille viela maksetaan taskurahaakin???

        Tosser! jatketaan harjoituksia ja annetaan tyttojen arvostella... jos heista on joskus oman au-pairin ottajaksi, niin kylla ne sitten ymmartaa mista on kysymys!!!


      • kaisa
        Meri kirjoitti:

        Oikea väsymys on eri asia kuin laiskuus. Esim. masennus tai burn out voi viedä kaikki voimat, ja ihan normaaliaskareiden tekeminen voi tuntua ylivoimaiselta. Ei ehkä kannattaisi arvostella jos ei tiedä koko totuutta. Ja mielestäni kysymys oli että kuinka ilmoittaa perheelle jos on sellaisessa tilanteessa että täytyy lähteä.

        Olen täysin samaa mieltä! tällaiset palstat ovat käsittääkseni sitä varten että au pairit, heidän perheet, muuten vaan asiasta kiinnostuneet voivat purkaa sydäntään. Tollaisesta arvostelusta ei tule mitään muuta kuin paha mieli. Varsinkin kun emme todellakaan tiedä kokototuutta!! Voimia sinulle kertomisesi kanssa kaikki varmsti järjestyy!vai oletko jo kertonut?tsemppiä!


    • ----

      Ja enkä voi sanoa hyväksi kokemukseksi.. tottakai oloni helpottui, mutta silti tuntuu pahalta.. olen kyllä niin väsynyt, että johtuu varmaan siitä.

      Perhe otti kuitenkin asian melko hyvin, ehkä äiti taas vaihteeksi oli hankalempi, mutta siis kuitenkin en lentänyt samantien pihalle. Perheen mielestä oli parempi että lähden heti huomenna, jonka aion myös tehdä! Aamulla kun olen hyvästellyt lapset ja syönyt aamupalan niin lähden.

      en vielä oikein pysty muodostamaan tapahtunutta sanoiksi, mutta kerron myöhemmin lisää, kun olen saanut mietittyä asioita itsekseni.

      • Ennenkin nahty

        "Perheen mielestä oli parempi että lähden heti huomenna, jonka aion myös tehdä!"

        Missapain Ruotsia olit jarjeston kautta ? Kuulostaa ainakin silta...


      • rohkeutta...

        Itsrltänikin vaati aikoinaan todella paljon saada sanottua perheelle, että en yksinkertaisesti pysty ja jaksa jatkaa tässä perheessä ja tässä työssä.

        Asia otettiin vastaan todella hyvin (en ollut perheen ensimmäinen au pair, ja muutama tyttö ennen minua oli tehnyt saman päätöksen).

        En tiedä omasta taustastasi ja kokemuksistasi ennen au pair aikaasi, mutta itse olin opiskelemassa lastenhoitajaksi, olin ollut partiossa koko pienen elämäni (edelleenkin LJ:na), vahtinut milloin pienempiä sisaruksiani, milloin "muitten mukuloita".
        Kokemusta lapsista ja niiden hoidosta löytyi, ja paljon. En siltikään pärjännyt ulkomailla vieraassa perheessä.
        Eli aina ei syy todellakaan ole au pairin "kokemattomuus".

        Tuskinpa kukaan tietää etukäteen millaista se työ oikeasti on, ennen kuin sen kokee.


      • emiiliie
        rohkeutta... kirjoitti:

        Itsrltänikin vaati aikoinaan todella paljon saada sanottua perheelle, että en yksinkertaisesti pysty ja jaksa jatkaa tässä perheessä ja tässä työssä.

        Asia otettiin vastaan todella hyvin (en ollut perheen ensimmäinen au pair, ja muutama tyttö ennen minua oli tehnyt saman päätöksen).

        En tiedä omasta taustastasi ja kokemuksistasi ennen au pair aikaasi, mutta itse olin opiskelemassa lastenhoitajaksi, olin ollut partiossa koko pienen elämäni (edelleenkin LJ:na), vahtinut milloin pienempiä sisaruksiani, milloin "muitten mukuloita".
        Kokemusta lapsista ja niiden hoidosta löytyi, ja paljon. En siltikään pärjännyt ulkomailla vieraassa perheessä.
        Eli aina ei syy todellakaan ole au pairin "kokemattomuus".

        Tuskinpa kukaan tietää etukäteen millaista se työ oikeasti on, ennen kuin sen kokee.

        Oletteko palstalaiset miettineet sellaistakin juttua, että kaikki ihmiset eivät vain tykkää toisistaan. Eli siis kemiat ei pelaa ja jos ei pelaa on varmasti asuminen puolin ja toisin samassa taloudessa erittäin hankalaa. Eli onko keskustelun aloittaja harkinnut perheenvaihtoa, jossa olisin ehka hiukan toisenlaiset lapset ja erilaisia töitä.

        No olen kyllä samaa mieltä myös siinä että jotkut tytöt lähtevät au paireiksi ja luulevat saavansa kaiken ja plaa plaa plaa. Ja sama juttu toisinpäin perheet ottavat au pairin ja luulevat saavansa koti-orjan. Eli riippuu vain ihmisestä itsestään pystyykö hommaan vai ei ja voiko ottaa aupairin vai ei.


      • jonttu

        Itte olen sellasessa tilanteessa etta olen ollut aupparina kaks kuukautta eika meinaa loytya sellasta omanlaista seuraa millaan. Koti-ikava pukkaa paalle ihan vaan sen takia. Perhe on ihana ja hommissa ei ol yhtaan liikaa tekemista, kun samat hommat joutuis kotonakin tekemaan. Oon kylla kaynyt kaiken maailman aupparitapaamisissa ja sillai, mut ei vaan ota loytyakseen sopivaa seuraa. Kotona mulla on paljon kavereita ja ystavia, mutta taalla tuntuu silta etta kaikki muut on jo valinnut seuras ja sit tuntuu ihan tuppautumiselta koko homma. Mielummin sitten jatan valiin koska sellanen roikkuminen on ainakin ihan per***sta. Valilla vaan tuntuu etta taalla sita ainakin tuhlaa elamaas! Kylla ma silti jaksan edes yrittaa ja olen ajatellut olla taalla ihan loppuun asti.. Jos ei kotona ol joutunu mitaan koskaan tekemaan, ni voihan se imuroiminen ja lasten kattominen olla raskasta, mutta ne olis kannattanu harjotella ennen kun olet auppariks lahteny.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      1976
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1702
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1326
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1150
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1145
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1017
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      931
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      914
    Aihe