Näillä keskustelupalstoilla on kautta aikojen nähty naisten kirjoittamia tarinoita, joissa naiset valittavat kuinka miehensä juovat eivätkä huomioi heitä. Valitetaan miehistä, kuinka he eivät uskalla sitoutua ja näyttää tunteitaan. Haukutaan miehet pettäviksi ja epäkuonnioitaviksi ihmisiksi, oikeiksi hirviöiksi, mutta silti ollaan heidän kanssaan ja suunnitellaan tulevaa. Mutta mitäpä sitten, kun mies on minunlainen? Tunteensa näyttävä, toisen huomioon ottava ja asioista keskusteleva yksilö. Ei siis mikään tuppisuu, joka hautoo ajatuksiaan oluttuopin ääressä vaan rehdisti puhuu asiasta kuin asiasta. Silloin nainen puolestaan heittäytyy etäiseksi, joka ei näytä tunteitaan eikä ole kiinnostunut puhumaan vaan haluaa omaa tilaa... Tilaa mille? Tottakai kaikilla ihmisillä pitää olla omaa aikaa ja tilaa tehdä mitä huvittaa, mutta pitääkö naisen vastata halaukseen sekä lempeään suukkoon torjuvasti ja valittaa sitten siitäkin? Kysymys kuuluukin, että miten ihmeessä nainen pidetään tyytyväisenä? Pitäisi olla mukavan ja ihanan miehen sekä mulkun rentun välimaastosa. Pitäisi osata lukea naista. Miten se tehdään, kun sitä eivät osaa selittää naiset itsekään? Teet niin tai näin niin perseelleen menee, että kolisee.
Ihmeissään ja...
pettynyt
3845
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
heijastuu parinvalintaan. Kumppaniksi haetaan sellaista itsetunnon ruumillistumaa ikäänkuin peilikuvaa omasta itsestään miehen vartaloksi.
Ainahan se menee niin että kunnolliset naiset ja renttu miehet ajautuu yhteen ja kunnolliset miehet ja kamalat horot ajautuvat yhteen. Koska mulla taas käy aina niin että oon törmännyt ihan kauheisiin miehiin (tottakai vasta jälkeen päin sen tajunnut) ja siten kuulee juttuja miten mies palvoo maatakin naisen alla ja nainen menee miten sattuu "kun ei nyt oikein kiinnosta". Kai se on joku luonnon laki vaan... että aina menee v*tuiks. Tottakai ei pidä olla liian helppo, suhteen pitää sujua omalla painollaan, mutta siinä pitää hiukan olla haastetta (tarkoitan vain ettei mene toinen toiselle itsestäänselvyytenä kohta). Mutta jos mua vastaan pomppais se kunnollinen mies, ni kyllä mä tykkäisin...taidampa vaan olla renttu magneetti...
Voiskohan se olla niin, että näitä renttu ja kunnollinen "suhteita" puidaan enemmän. Kun taas jos on suhde missä on kunnollinen ja kunnollinen niin niistä ei puhuta missään koska asiat on niin hyvin, että niistä olisi tylsää ja turhaa jauhaa. Eihän kukaan katsoisi saippuasarjojakaan jos niissä kaikilla menisi aina hyvin.
Ja tästä sitten tulee mielikuva, että se on AINA niin, että kunnolliset on renttujen kanssa ja päinvastoin.