Kävin elämäni tähän asti vaikeimman asian läpi..aikaa siitä on jo puolivuotta..äkkiä on aika mennyt..puolivuotta sitten elämäni oli palasina..en pystynyt syömään, enkä kunnolla nukkumaan, en oikeastaan olisi halunnut tehdä yhtään mitään..mikään ei tuntunut miltään..puolivuotta sitten erosin poikaystävästäni koska hän petti minua. olimme yhdessä n. 4 vuotta.kirjoitin tänne palstallekin oman "tarinani" ja sain paljon lohduttavia ajatuksia ja tukea..kiitos siitä. monet sanoivat minulle että aika parantaa haavat..silloin aattelin että aika ei todellakaan paranna vaan pahentaa..en ikinä uskonut että pääsisin hänestä irti..hän oli silloin minun kaikkeni..onneksi tuli kuitenkin kesä ja rakastuin kesän aikana uuteen mieheen. hän on kaikin puolin parempi kuin exäni. tämä uusi mies ottaa minut paremmin huomioon eikä ajattele vain itseään kuin exäni usein teki. olen jo tavannut monesti tämän uuden miehen ystäväpiirin ja viihdyn heidänkin kanssaan todella hyvin..exäni ei edes esitellyt minulle kunnolla ystäviään vaikka olimme 4 vuotta yhdessä..olen nyt elämääni todella tyytyväinen ja voin taas nauraa ja iloita siitä että joku todellakin pystyy minustakin vielä välittämään aidosti. exäni jätti minuun syvät arvet mutta nekin voivat tasaantua..haluan tällä kaikella vaan sanoa että se aika todellakin parantaa haavat ja antaa saman kokeneille ja muillekin voimia kestää vaikeat asiat..itsekään en uskonut selviäväni..kävin todella pohjalla mutta nousin ylös..ja nyt olen taas vahvempi..hyvää syksyä kaikille..
aika parantaa haavat..
angel
61657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että aina puhutaan kuinka pitää olla onnellinen itsekseen että voi saada rakkautta yms...ite en ole koskaan roikkunut toisessa vain siksi ettei tarvitsisi olla yksin,mutta alkaa harmittamaan kolmen vuoden itekseen olo varsinkin kun exä kummittelee mielessä eli oikea lääke on että löytää uuden rakkauden,sitä toivon jokaiselle vaikka totuus on että sekään ei ole onnen tae,mutta auttaa siinä että tuntee edes elävänsä näin kärjistettynä.Onnea sulle!!
ei aika parantanut,vaan mies ja uusi rakkaus :)
Lohduttavaa kuulla.. sillä nyt tuntuu ettei mikään tätä paranna.. Mutta uskon sinua ja yritän elämässä eteenpäin.. huoh
se tuntuu pahalta ajatella niin mutta elämä jatkuu vaikken sitä itsekään uskonut mutta niin se vaan menee..itse olin varma ettei kukaan enää välittäisi minusta ja pelkäsin sitä että uskallanko taas avata sydämeni jos se rikotaan taas..ja onhan se pelko siellä takaraivossa olemassa mutta yritän unohtaa sen..
voimia sinulle!!!!!
ja vitut se aika mitään paranna..
kyllä se parantaa..se on toinen asia että osaatko päästää irti vaan jäätkö roikkumaan..sehän johtuu vaan susta mut jos osaat päästää irti niin huomaat kyllä että ajan kuluessa ei enää satu..ettäs tiedät..turhaa rupeet siellä riehumaan..