eron jälkeen?
Minä en ainakaan halua säästää niitä, en edes lapsilleni. Mutta mitä niille voisi tehdä? Heittää mereen?
Minä en ainakaan halua säästää niitä, en edes lapsilleni. Mutta mitä niille voisi tehdä? Heittää mereen?
Sormukset
mitä teitte niille
172934
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
huimaa, mutta pääsetpä eroon. Ja jos on timantteja, voit saada ihan yllättävänkin mukavan rahan.
Jonkun käsityksen mukaan olisi kohteliasta palauttaa ne maksajalleen, toisen mukaan taas kerran ansaittuja koruja ei tarvitse palauttaa. Jos sinä olet ne maksanut, saat tehdä mitä haluat.
Tulevassa omassa asunnossa sormus tulee olemaan kirjahyllyssä vihkikuvan edessä.
Itse katselin samaa asiaa. Hieno timanttisormus mutta en halua pitää sitä koska antaja on sika.Ajattelin myydä sen kultasepälle. sormuksia voi kuulemma myös muokkauttaa, kertoi joku kultaseppä joskus.
heitin romukoppaan ensteks, vaan nyt aattelin myydä pois. Vi***aa joka kerta se äijä, kun ne rinkulat näkee.
Halpa mies, osti halvat sormukset, mutta kait niistä pari euroo saapi. Eikä potuta enää sitten, kun ei törmää niihin siellä kopan pohjalla.
Kai sillä hinnalla yhen konjamiinin paarissa suapi.
Jos on timattia voihan niitä pitää toisessa kädessä.Jos et halua pitää laita rasiaan kirjoita sinne jokin viesti ja laita kaapiin.Kun aikaa kuluu asia voi tuntua erinlaiselta sormusten suhteen.
Kalliit sormukset minulla on, en kyllä romukullaksi vie, vaikka timanteista kuukauden palkan saisikin.
Säästän tyttären naimisiin menoa varten. Olen ajatellut, että siitä tehdään sitten hänelle sormus omilla kaiverruksilla.
Sormus on kallis ja kaunis timanttisormus. Pitkään pidin sitä laatikossa odottamassa lasten aikuiseksi tuloa, mutta jokin aika sitten otin sen käyttöön.
Ero oli todella kipeä, mutta ilmeisesti alan hiljalleen toipua sillä sormus sormessa ei enää satuta. Kun kerran on nätti, kallis sormus joskus saatu, niin minähän pidän sitä sormessani silloin kun haluan. En tosin vasemmassa nimettömässä.
Palautin miehelleni, joka antoi ne tyttärellemme. Mies palautti omansa minulle, jotka ovat säilössä laatikossa. Annan pojallemme aikanaan. En voisi niitä myydä, kadottaa. Ne on muistona suuresta rakkaudesta, joka joskus oli. Ikävä kyllä se rakkaus ei ollut ikuista.
Mä pidän edelleen sormessani. On kiva nähdä kun ex mieheni uudet naiset luulee edelleen et ollaan naimisissa, eikä usko miehen puheita! Ei ne kauaa sitten kestä uudet suhteet.
hyvä idea. Itse en olisi tota hoksannut...voihan sitä välillä pientä kiusaa tehdä....:DDDDDDDDDDDDDD.
että jollain säilyy huumorintaju!
ja ostin ruokaa niillä rahoilla. Sormuksia olikin jo kahdet parit, joten joutivat pois. Nyt on kolmannet sormessa, ja tiedän tehneeni oikein entisten sormuksieni kanssa.
Söitkö monta päivää sormusrahoilla?
merkki toipumisesta oli mullakin kun pystyin pitämään sormuksia vuosien päästä erosta.En hävitä ja erossa jäi myös miehen sormus minulle,eipä ole kysellyt sitä.Mutta minun nimi siinä ja kukaan uusi nainen ei sitä saa.Se oli minun avioliitto ja ostakoon uudelle naiselle uuden sormuksen myös.Irtaimisto jäi sille ja ei antanu mulle mitään joten otin sormuksen itselle.
Onko kellään kokemuksia, maksaako kultasepänliikkeet vai koruja tekevät kultasepät sormuksista eniten? Vai minne kannattais kaupata, että sais parhaimman hinnan?
Sormukset on pullossa. Katselen niitä joskus. Ne ovat osa minun elämääni, en aio hukata niitä. Voin joskus esitellä lapsenlapsille sormusta jonka isoisä antoi isoäidille. Hääkuvat ovat tallessa myös, tietenkin.