En halua uskoa

kaveri-mies onkin oikea pelimies.

Olen tuntenut noin 5 vuotta harrastuksen puitteissa erään miehen, joka on omalla jurolla ja herkällä tavallaan tosi sympaattinen. Minusta tuntuu että olen saavuttanut hänen luottamuksensa, tai ainakin olemme jutelleet harrastuksen ohella monista luottamukselliseksi kokemistani asioista. Mies ei ole koskaan osoittanut minua kohtaan mitään romanttista mielenkiintoa, ainoastaan joskus kehunut mukavaksi ja nätiksi, kysellyt missä olen ollut kun ei ole näkynyt jne, mutta olen kokenut sen vain kaverista välittämiseksi.

No mutta. Tapasin sitten Sen Oikean ja mennä paukautin kihloihin. Entinen harrastukseni jatkuu edelleen ja ihan samanlaisena kaverina olen yrittänyt pysyä tälle kaveri-miehelleni. Hänpä vaan on muuttunut tosi töykeäksi, suorastaan ilkeäksi piikittelijäksi. En jaksa enää panna kaikkea hänen hieman karskin ja joskus epäsovinnaisen huumorinsa piikkiin. Esittelin sulhaseni hänelle, mikä taisi olla virhe. Hauskan seuramiehen satunnaista piirrettä hän ei halunnut itsestään päästää esille.

Olen tästä todella pahoillani, menetin ehkä hauskimman huumoriveikon ystäväpiiristäni.

Ja sitten herää outo kysymys: Ei kai hän vaan sittenkään ole viihtynyt kanssani vain siksi että olin sinkku? Itse sitä on vaikea uskoa, sillä kuka mies nyt jaksaisi viittä vuotta pohjustaa kun helpommallakin saa, mutta mitä mieltä olette te arvon kolleegat?
3743
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ei kai häntä voi sanoa pelimieheksi, jos hänellä ei ole paljon naisia.

Vaikuttaa siltä, että hän piti sinussa juuri siitä, että olit sinkku. Ehkä on itse pettynyt suhteisiin tai jotain ja ajatteli, että siinä on toinen, joka ei tarvitse muita ihmisiä. Joko hän on sinulle kateellinen tai mustasukkainen sinusta tai ei pitänyt avomiehestäsi.

Äänestä

Mietin tässä juuri että olen käyttäytynyt kertomallasi tavalla erästä (entistä) naisystävääni kohtaan.
Olimme tunteneet toisemme yhteisen harrastuksen parissa vuoden ja hän kertoi olevansa tyytyväinen sinkkuuteensa.

Muutama viikko sitten hän kertoi löytäneensä miehen. Tämän jälkeen hän on ollut minulle ilmaa tai parhaimmillaankin vain hyvän päivän tuttu.

Syytä käytökseeni en ihan heti osaa laittaa paperille, mutta yritän kuitenkin.

Minusta tuntuu omituiselta tiedustella varatun naisen kuulumisia.
Miesystävän seurassa en todellakaan käytä seuramiehen taitojani, tämä voitaisiin tulkita isku-yritykseksi.
Nainen tuntuu puhuvan vain miesystävästään, mikä ei ole niitä kaikkein mielenkiintoisimpia puheenaiheita.
Kun nainen kertoo olevansa tyytyväinen sinkkuna olemiseen ja heti perään kertoo unelmiensa miehestä saa se nousemaan mieleeni muistin syövereistä kaikki negatiiviset asiat mitä naisista olen elämäni aikana oppinut

(Nainen:"Minä rakatan sinua, olet unelmieni mies..." (pari viikkoa kuluu)... Nainen:"Olen löytänyt uuden, ollaan ystäviä.")

Äänestä

Ensiksi: pelimies-meiningillä ei ole mitään tekemistä kertomasi kanssa.

Toiseksi: mies aina pitää kaikkia vähänkään kiinnostavia naisia potentiaalisina kumppaneina. Jos on vähän ihastunut heihin, vaikka ei oikeasti olisikaan suunnittelemassa mitään, niin mustasukkaisuus saattaa hyvinkin iskeä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


että mun hyvä kirjoitti:

kaveri-mies onkin oikea pelimies.

Olen tuntenut noin 5 vuotta harrastuksen puitteissa erään miehen, joka on omalla jurolla ja herkällä tavallaan tosi sympaattinen. Minusta tuntuu että olen saavuttanut hänen luottamuksensa, tai ainakin olemme jutelleet harrastuksen ohella monista luottamukselliseksi kokemistani asioista. Mies ei ole koskaan osoittanut minua kohtaan mitään romanttista mielenkiintoa, ainoastaan joskus kehunut mukavaksi ja nätiksi, kysellyt missä olen ollut kun ei ole näkynyt jne, mutta olen kokenut sen vain kaverista välittämiseksi.

No mutta. Tapasin sitten Sen Oikean ja mennä paukautin kihloihin. Entinen harrastukseni jatkuu edelleen ja ihan samanlaisena kaverina olen yrittänyt pysyä tälle kaveri-miehelleni. Hänpä vaan on muuttunut tosi töykeäksi, suorastaan ilkeäksi piikittelijäksi. En jaksa enää panna kaikkea hänen hieman karskin ja joskus epäsovinnaisen huumorinsa piikkiin. Esittelin sulhaseni hänelle, mikä taisi olla virhe. Hauskan seuramiehen satunnaista piirrettä hän ei halunnut itsestään päästää esille.

Olen tästä todella pahoillani, menetin ehkä hauskimman huumoriveikon ystäväpiiristäni.

Ja sitten herää outo kysymys: Ei kai hän vaan sittenkään ole viihtynyt kanssani vain siksi että olin sinkku? Itse sitä on vaikea uskoa, sillä kuka mies nyt jaksaisi viittä vuotta pohjustaa kun helpommallakin saa, mutta mitä mieltä olette te arvon kolleegat?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu