Tukehtumista.

Missä on vika? Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt melkein 9 kuukautta ja asiat ovat hyvin. Kun aloitimme suhteen olimme molemmat "kokematomia" pitkistä suhteista. Nykyään kaikki on loistavasti. Poikaystäväni huomioi minua hyvin usein ja jos mainitsen hänelle jostakin asiasta hän alkaa korjaamaan asiaa tai ainakin yrittää tehdä niin. Tosin poikaystävälläni on hyvin paljoa aikaa vievä harrastus (ei jääkiekko). Hänen on lähes pakko päästä joka päivä tämä harrastuksen pariin...olemme keskustelleet asiasta ja se vain tuntuu menevän niin, että harrastus ennen minua, ja tähän en voi vaikuttaa ja olen oppinut elämään sen kanssa. Se ei häiritse enää niin pahasti mitä alkuaikoina, ja tosin poikaystäväni on nykyään muutamia kertoja jättänyt menemättä harrastuksen pariin minun vuokseni.
Mutta ongelmana on nytten se, että koen tukehtuvani -tavallaan. Kaikki on todella hyvin, mutta kuitenkaan minua ei välillä huvita nähdä ollenkaan poikaystävääni. Pelkään, että minulla on kyllästymisen "oireita", joita en todellakaan toivo olevan, sillä välitän hänestä hyvin paljon! En siis tiedä mitä tehdä. Hyvät ihmiset auttakaa ja antakaan vinkkejä, jos teillä on mahdollisesti ollut vastaava tilanne! Mikä muuten sopisi "nuorelle" parille yhteiseksi harrastukseksi? (tuntuu vain joskus siltä, että ainoa mitä saamme yhdessä aikaiseksi on sohvalla löhöäminen ja telvision katselu) Mitä te parit puuhailette, kun "kyllästyminen" ja arkisuus alkaa painaa/lähestyä?

Toivoisin asiallisia vastauksia...

-Saara-
4398
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 18 v ja yhteisiä harrastuksiakin on..tv:n katselu. Sitä harrastetaan toki samaan aikaan, mutta katsotaan yleensä eri kanavia!

No lapset on nykyisin kanssa kai "harrastus" - sitä ennen oli matkustaminen ja elokuvissa käynti.

Miksi ihmeessä poikaystäväsi jättää menemättä sinun takiasi treeneihin jos sinua suhteenne on alkanut kyllästyttää? Pitäkää suurempaa välimatkaa ja puuhatkaa omia harrasteita ja kavereita niin niistä saa parisuhde tarvittavia fiboja. Ei kaikkea tarvitse siitä toisesta puoliskosta kaapia..

Äänestä

Toi on vähän sama "ongelma" mikä mulla on.. tosin me ollaan oltu n.1/2v. yhdessä, ei kummallakaa ole myöskää kokemusta aiemmista pitkistä suhteista. Jotenkin ihmeellisesti ilmapiiri on muuttunut, tai mä tunnun katsovan miestäni ihan eri tavalla kuin ennen vastarakastuneena.. se vähän pistää miettimään että onko normaalia vai onko kyseessä kyllästyminen tai joku muu hälyttävämpi juttu. Mä rakastan kyllä poikaystävääni, kai...mä en tosiaankaa tiedä ja kamalalta tuntuu! niin hirveeltä et oon parkunu päivät pitkät...Mä oon tässä jutussa aika huono neuvonantaja, zori, mut helpottaa vähä tietää ettei yksi paini ton jutun kanssa..

Äänestä

Olen ollut avopuolisoni kanssa yhdessä jo 6,5 vuotta. Meillä ei koskaan olla yhdessä harrastettu mitään, molemmilla on ollut omat kiinnostuksen kohteet. Tosin olen koko tämän seurusteluaikamme yrittänyt saada häntä harrastamaan kanssani jotain. Tuntui, että häntä ei kiinnostanut mikään muu minuun liittyvä kuin koti. Sitten alkukesästä hän vihdoinkin tajusi ja pyysi, että hän saa tulla mun mukaan rullis-kauppaan, että alettaisiin yhdessä luistelee. Ollaan oltu nyt muutama kerta ja täytyy sanoa, että on ollut aivan uskomattoman hauskaa! Hän itse harrastaaa kaukalopalloa ja jääkiekkoa, joten hän meni luistimilla kuin vanha tekijä. Nyt hän sitten opettaakin minua.

Joten koita keksiä jokin yhteinen harrastus. Minusta se pelasti meidän suhteemme, joka alkoi kanssa puuduttamaan jo molempia vaikka rakkautta onkin. Arki tulee jokaisessa suhteessa vastaan ja silloin pitää itse taistella sitä vastaan, jos haluaa suhteen säilyttää. Joten mielikuvitusta kehiin!

Tsemppiä Sulle ja hauskaa loppukesää!!

Äänestä

mulla on aika tuore suhde vielä itsellänikin, mutta arki on kieltämättä paha.. kun on jo kuitenkin päässyt ohi siitä kun vain leijaili päivän läpi.. nykyään täytyy välillä todellakin tehdä jotain, että jaksaa..

riippuuhan se iästäkin hiukan, mutta jos kummallakin on tarpeeksi mielikuvitusta ja huumorintajua, ei ole juurikaan rajoja siinä mitä voi tehdä. siis yhdessä. vaikka ihan täysi-ikäisiä ollaan minä ja kultani kummatkin, voidaan silti välillä heittäytyä lapsellisiksi ja suorastaan leikkiä..

sitten me käydään välillä pitkiäkin keskusteluja, se pitää mieltä virkeänä. ei siis mitään maailmaa parantavia suunnitelmia, vaan ihan mitä mieleen tulee.. kuitenkin syvällisesti. siinä oppii tuntemaan ihan uusia puolia.

ihmisten tapaaminen pitää myös suhdetta virkeänä. älkää siis jääkö aina kahdestaan vain, vaan kulkekaa välillä myös porukassa tai vierailkaa sukulaisten luona tai lähtekää eestiin risteilylle.. jos ikää riittää.

jos ei poikaystävää huvita välillä vähdä, älä näe. tee se hellävaraisesti vaikka menemällä pariksi viikoksi mummolaan piiloon.. kyllä siinä tulee ikävä kummallekin jo, varsinkin kun unohdat kännykänlaturinkin kotiin.. siis loma suhteesta.

seksikin on tietenkin hyvä lääke suhteen tylsistymiseen. sängyssä saa leikkiä ja nauraa ja pitää hauskaa ja unohtaa arjen huolet..

juu.. yritä päästä kuitenkin ohi siitä ajatuksesta, että olet kyllästymässä, niin ehkä et sitten kyllästykään.. on vain hiljainen kausi, josta ei voi kuin piristyä :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Saara kirjoitti:

Missä on vika? Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt melkein 9 kuukautta ja asiat ovat hyvin. Kun aloitimme suhteen olimme molemmat "kokematomia" pitkistä suhteista. Nykyään kaikki on loistavasti. Poikaystäväni huomioi minua hyvin usein ja jos mainitsen hänelle jostakin asiasta hän alkaa korjaamaan asiaa tai ainakin yrittää tehdä niin. Tosin poikaystävälläni on hyvin paljoa aikaa vievä harrastus (ei jääkiekko). Hänen on lähes pakko päästä joka päivä tämä harrastuksen pariin...olemme keskustelleet asiasta ja se vain tuntuu menevän niin, että harrastus ennen minua, ja tähän en voi vaikuttaa ja olen oppinut elämään sen kanssa. Se ei häiritse enää niin pahasti mitä alkuaikoina, ja tosin poikaystäväni on nykyään muutamia kertoja jättänyt menemättä harrastuksen pariin minun vuokseni.
Mutta ongelmana on nytten se, että koen tukehtuvani -tavallaan. Kaikki on todella hyvin, mutta kuitenkaan minua ei välillä huvita nähdä ollenkaan poikaystävääni. Pelkään, että minulla on kyllästymisen "oireita", joita en todellakaan toivo olevan, sillä välitän hänestä hyvin paljon! En siis tiedä mitä tehdä. Hyvät ihmiset auttakaa ja antakaan vinkkejä, jos teillä on mahdollisesti ollut vastaava tilanne! Mikä muuten sopisi "nuorelle" parille yhteiseksi harrastukseksi? (tuntuu vain joskus siltä, että ainoa mitä saamme yhdessä aikaiseksi on sohvalla löhöäminen ja telvision katselu) Mitä te parit puuhailette, kun "kyllästyminen" ja arkisuus alkaa painaa/lähestyä?

Toivoisin asiallisia vastauksia...

-Saara-

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu