en tiedä mitä tehdä..

ajattelin tänne kirjoittaa koska mieleni ja tunteeni ovat niin sekavia. olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa kohta 1 1/2 vuotta, olemme jo kerran eronneet. jätin hänet koska kohteli minua kuin rukkasta ja sanoi paljon asioita minulle jotka todella viiltää haavat mitkä jättävät ikuisen epäilyksen kaikesta hänen suhtautumisesta minuun ja suhteeseen. kuitenkin sitten palasimme yhteen, koska saimme asiat puhuttua ja hän sanoi että lähtöni jälkeen hän vasta tajusi kuinka paljon rakastaa ja välittää ja ikävöi. puolitoista kktta kului yhteen paluusta ja hän oli aivan kuin eri mies, ei yhtään samanlainen kuin se kehen tutustuin. ajattelin että nyt tämä tuntuu oikealta ja meillä nyt vasta alkaa kunnolla tämä suhde alkuhuumineen joita ei ikinä enne ollut. mutta ei, hän yllättäen muuttuikin samaksi välinpitämättömäksi miehenksi. joka vain tähän päivään asti on pahentunut. hän ei kuuntele minua, ei tue eikä lohduta. olen ollut masentuneena joka on kasvanut aivan mahdottomaksi(lääkäriin menossa) ja olen yrittänyt hänelle puhua ja sanoa monta monta kertaa että kuinka minun on paha olla, hän vain sanoo että "aha, mulla maha kipeä en kykene lohduttamaan" ja mielestäni kumppania pitää tukea,kuunnella ja lohduttaa jos on paha olla, niin minä ainakin tekisin. kaiken saan yksin täällä kotona tehdä, hän vain valittaa, mutta kun en yksinkertaisesti jaksa, masennus niin siinä pisteessä että ei jaksa. eilen olimme tehneet sopimuksen, että hän ei juo(juo joka vkloppuu)kuin sen 2 pulloa ja lämmitämme saunan, katsomme pari hyvää leffaa, miten kävikään, kävimme hänen kaverilla kylässä joka tarjosi viinapaukkuja, ei kyennyt kieltäytymään vaikka tiesi kuinka tärkeää minulle oli se että hän ei ole humalassa. noh, humalassahan se sitten olikin iltaa kohden ja yritti vongata, minua ei paljoa nappaa viinalle haiseva mies huohottamassa korvaan, silmät puolitangossa. siinä meni sitten se mukava yhteinen ilta..hän on sanonut minulle kun olen kysynyt eikä tämä suhde kiinnosta sinua, ja vastaus oli ei, mutta väitti nukkuneensa tuolloin kun sanoi sen. samaten hän on sanonut että kaverit ovat hänelle tärkeempiä kuin tämä meidän suhde, se tuntu pahalta. on minullekkin minun ystäväni tärkeät ja rakkaat mutta on se minun parisuhteeni tärkeämpi. ensin se ja sitten vasta kaverit..en tiedä kuinka kylmältä ihmisistä tämä kuulostaa mutta näin se on. en mitään mutta halua kuin saada olla onnellinen ja saada suhteeni toimimaan..ja sitä kokoajan yritän mutta mies ei edes yritä tehdä asian eteen mitään. sanoihan hän sitäkin että en ole niin tärkeä ja merkityksellinen hänelle kuin pitäisi mutta myöhemmin kuitenkin perui sanojaan. sanoi hän että pitäisikö kuitenkin olla vähän erillään ja kuitenkin myöhemmin sanoo ettei halua minun lähtevän ettei tarvitse nukkua yksin.. tuntuu niin pahalta nämä sanat kun muutenkin masentunut..tuntuu niin pahalle!sattuu..olen niin sekaisin tässä pienessä tunnemaailmassani että aivan eksyksissä...kun olisi jokin ratkaisu.