kK siteeraa ja vetoaa ahkerasti Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuun ja Gomez Valente -tuomioon.
Julkaisuhan on osoitteessa http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/4598/76_2003_tyoseloste_ajoneuvot.pdf ja itsekunkin autonsa arvosta valituksen tekevän on syytä lukea se.
Sivulla 27 tutkimuksessa todetaan, että
"Tilastollisen järjestelmän käytössä on toki omat rajoituksensa ja ongelmansa.
Ensimmäinen ongelma on auton ei-havaittavissa olevien ominaisuuksien vaikutus
auton arvoon. Mallintamisessa kyetään ottamaan huomioon vain auton
havaittavissa olevat ominaisuudet tai tarkemmin sanottuna ne ominaisuudet, jotka
löytyvät tilastoaineistosta. Autossa voi olla esimerkiksi ruostetta tai tupakansavua
tai teknisiä vikoja, joiden vuoksi se poikkeaa samanlaisten autojen tavanomaisesta
kunnosta. Tosin, kuten edellä on todettu, ei-havaittavissa olevien ominaisuuksien
merkitys hintahajonnan selittäjänä ei ole suuri. Lisäksi ongelma tulee käytännössä
huomioitua, kun erityisen huonokuntoisten autojen arvosta tehdään vähennys.
Toinen tilastollisen arvonmäärityksen ongelma on harvinaiset autot. Käytettyinä
maahantuotujen autojen joukko on poikennut melkoisesti niistä autoista, joita
normaalisti kotimarkkinoilla myydään. Maahantuodut autot ovat paljon useammin
uutena erittäin kalliita esimerkiksi Mercedeksen tai BMW:n erikoismalleja, joita
Suomessa ei juuri ole myyty uutena. Maahantuoduista autoista noin kolmasosa on
sellaisia, ettei auton markkinahintaa pystytä Grey-Hen Oy:n hinnoittelujärjestelmän
puitteissa hinnoittelemaan, vaikka merkkiliikkeissä normaalisti myytävistä autoista
yli 95 % pystytään hinnoittelemaan. Näissä tapauksissa markkina-arvion määritys
täytyy perustua enemmän päätöstä tekevän virkailijan harkintaan kuin
tilastoarvioihin. Vanhojen autojen tapauksessa on järkevää myös pyrkiä
hyödyntämään vaihtoautoliikkeiden hintoja, koska vanhoja autoja myydään niiden
kautta enemmän. (On mahdollista kuitenkin antaa tilastoarviota myös erittäin
harvinaisille autoille niiden ominaisuuksien ja listahinnan perusteella. Arvio
perustuu tällöin siihen, että ominaisuuksilla on ennustearvoa sen suhteen, kuinka
nopeasti uuden auton hinta alenee iän ja kilometrimäärän karttuessa. Tällaiseen
ajatukseen perustuvaa järjestelmää ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi käytetty
verotusarvon määrittämisen pohjana eikä arvioiden luotettavuutta ole yhtä helppo
verifioida.)"
Toisessa kappaleessa on eräs erittäin ongelmallinen asia: Suomeen tuodut autot ovat valtaosin niin iäkkäitä, että tästä merkkiliikkeiden pyyntihintoja mallintavasta järjestelmästä ei ole iloa. Grey-Hen kerää aineistoa merkkiliikkeistä. Valtaosa tuoduista autoista on niin vanhoja, että ne myydään muita kanavia pitkin. Näiden kanavien pyyntihintatiedot järjestelmästä puuttuvat.
Grey-Hen Oy on yksityisessä omistuksessa oleva voittoa tuottava yritys. Sen tuottaman aineiston käyttäminen verotuspäätösten perustana on valtiosääntöoikeudellisesti erittäin hankala asia, johon myös Valtiovarainvaliokunnnan kuulemat asiantuntijat kiinnittivät huomiota. Tulli ei kerro, miten auton verotuspäätöksessä mainitun viiteajoveuvon yleinen vähittäismyyntiarvo saadaan. Onko se suoraan Grey-Henin mallintama pyyntihinta vähennettynä keskimääräisillä vähennyksillä? Jos hintatiedot saadaan Grey-Heniltä, miten Grey-Hen kokoaa ne, käsittelee ne? Jan ennen kaikkea, mistä Grey-Hen saa ne? Mitä markkinoita Grey-Hen seuraa?
Gomez Valente-tuomiossa EYT totesi kohdassa 24, että:
"Tämän tuomion 21-23 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ei kuitenkaan seuraa, että ajoneuvon arvon todellinen aleneminen tulee otetuksi huomioon vain kutakin ajoneuvoa koskevan arvioinnin tai asiantuntijalausunnon kautta. Näin raskaan järjestelmän sijasta jäsenvaltio voisi vahvistaa käytetylle ajoneuvolle arvon sellaisten arvioperusteisten asteikkojen mukaisesti, jotka on vahvistettu laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä ja jotka on laskettu soveltaen sellaisia kriteerejä kuin ajoneuvon ikä, ajokilometrimäärä, yleinen kunto, käyttövoima, merkki ja malli, ja näin määritetty arvo olisi pääsääntöisesti hyvin lähellä ajoneuvon todellista arvoa. "
Miten Grey-Henin tuottama aineisto peilautuu vasten kohdan 24 toista lausetta? Onko aineisto läpinäkyvää? Onko se vahvistettu laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä?
Gomez Valente-tuomion kohdassa 25, EYT hyväksyy tilastollisin menetelmin tuotetun aineiston:
"On kuitenkin lisättävä, että jotta käytettyinä maahan tuotujen autojen verojärjestelmä, jossa otetaan huomioon ajoneuvon arvon todellinen aleneminen yleisten kriteerien perusteella, olisi sopusoinnussa perustamissopimuksen 95 artiklan kanssa, on lisäksi huolehdittava siitä, että järjestelmä ei ole millään tavalla vaikutuksiltaan syrjivä, ottaen kuitenkin huomioon kaikkiin tällaisiin järjestelmiin luonnostaan kuuluvat kohtuulliset likimääräisyydet."
EYT edellyttää, että järjestelmä ei ole millään tavalla syrjivä? Ja kuitenkin kuluttajatutkimuskeskus tutkimuksessaan toteaa sivulla 29, että
"Käytetyillä autoilla on huomattavaa hintahajontaa markkinoilla: ominaisuuksiltaan
samanlaisesta autosta pyydetään eri hintoja. Keskimäärin 80 % hinnoista mahtuu
vaihteluvälille auton keskihinta ± 10,6 %. Auton ikä ja hintataso vaikuttavat
hajontaan kuitenkin selvästi. Uusilla ja arvokkaammilla autoilla hintahajonta
prosentteina (suhteessa keskihintaan) on pieni, mutta hintahajonta euroina suuri.
Iäkkäämmillä ja halvoilla autoilla taas hintahajonta prosentteina on suuri, mutta
hintahajonta euroina pieni."
Onko tuo mainittu "kohtuullinen likimääräisyys", jonka EYT häväksyisi? Tuohan tarkoittaa sitä, että jopa viidennes viiteautojen yleisistä vähittäismyyntihinnoista on tuon ± 10,6 % rajan ulkopuolella.
Lisäksi kuluttajatutkimuskeskus toteaa tutkimuksessaan toteaa sivulla 29, että
"Sen sijaan yksityishenkilöiden myymien autojen pyyntihinnat olivat selvästi
liikkeiden myymien autojen pyyntihintoja alempia."
Grey-Hen ei tilastoi eikä mallinna yksityisten myyjien hintapyyntöjä. Kuitenkaan EYT ei ole rajannut erityisesti mitään markkinoita pois arvonmäärityksen piiristä, joten järjestelmän rakenteellinen syrjivyys on jo tässä.
Ja sivulla 34 yksityisten markkinoiden ja autoliikkeiden erosta:
"Tämäkään ei muuttanut perustulosta, jonka mukaan merkkiliikkeiden
ja ei-merkkiliikkeiden väliset erot eivät ole merkitseviä, mutta
yksityisten markkinoiden ja merkkiliikkeiden ero oli erittäin merkitsevä."
Ja sivulla 18:
"Yksityishenkilöiden myymien autojen pyyntihinnat ovat sen sijaan selvästi alempia
kuin merkkiliikkeiden hinnat niin prosentteina kuin euroinakin. Uudempien autojen
kohdalla yksityishenkilöiden myymien autojen hinnat ovat 4,4 % tai 1 130 euroa
hintamallin antamia arvoja alempia. Vanhemmissa autoissa ero on 13,5 % tai 960
euroa. Erot ovat tilastollisesti hyvin merkitseviä, koska kummassakin tapauksessa
myös luottamusvälin ylärajat ovat selvästi negatiivisia."
Julkaisuhan on osoitteessa http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/4598/76_2003_tyoseloste_ajoneuvot.pdf ja itsekunkin autonsa arvosta valituksen tekevän on syytä lukea se.
Sivulla 27 tutkimuksessa todetaan, että
"Tilastollisen järjestelmän käytössä on toki omat rajoituksensa ja ongelmansa.
Ensimmäinen ongelma on auton ei-havaittavissa olevien ominaisuuksien vaikutus
auton arvoon. Mallintamisessa kyetään ottamaan huomioon vain auton
havaittavissa olevat ominaisuudet tai tarkemmin sanottuna ne ominaisuudet, jotka
löytyvät tilastoaineistosta. Autossa voi olla esimerkiksi ruostetta tai tupakansavua
tai teknisiä vikoja, joiden vuoksi se poikkeaa samanlaisten autojen tavanomaisesta
kunnosta. Tosin, kuten edellä on todettu, ei-havaittavissa olevien ominaisuuksien
merkitys hintahajonnan selittäjänä ei ole suuri. Lisäksi ongelma tulee käytännössä
huomioitua, kun erityisen huonokuntoisten autojen arvosta tehdään vähennys.
Toinen tilastollisen arvonmäärityksen ongelma on harvinaiset autot. Käytettyinä
maahantuotujen autojen joukko on poikennut melkoisesti niistä autoista, joita
normaalisti kotimarkkinoilla myydään. Maahantuodut autot ovat paljon useammin
uutena erittäin kalliita esimerkiksi Mercedeksen tai BMW:n erikoismalleja, joita
Suomessa ei juuri ole myyty uutena. Maahantuoduista autoista noin kolmasosa on
sellaisia, ettei auton markkinahintaa pystytä Grey-Hen Oy:n hinnoittelujärjestelmän
puitteissa hinnoittelemaan, vaikka merkkiliikkeissä normaalisti myytävistä autoista
yli 95 % pystytään hinnoittelemaan. Näissä tapauksissa markkina-arvion määritys
täytyy perustua enemmän päätöstä tekevän virkailijan harkintaan kuin
tilastoarvioihin. Vanhojen autojen tapauksessa on järkevää myös pyrkiä
hyödyntämään vaihtoautoliikkeiden hintoja, koska vanhoja autoja myydään niiden
kautta enemmän. (On mahdollista kuitenkin antaa tilastoarviota myös erittäin
harvinaisille autoille niiden ominaisuuksien ja listahinnan perusteella. Arvio
perustuu tällöin siihen, että ominaisuuksilla on ennustearvoa sen suhteen, kuinka
nopeasti uuden auton hinta alenee iän ja kilometrimäärän karttuessa. Tällaiseen
ajatukseen perustuvaa järjestelmää ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi käytetty
verotusarvon määrittämisen pohjana eikä arvioiden luotettavuutta ole yhtä helppo
verifioida.)"
Toisessa kappaleessa on eräs erittäin ongelmallinen asia: Suomeen tuodut autot ovat valtaosin niin iäkkäitä, että tästä merkkiliikkeiden pyyntihintoja mallintavasta järjestelmästä ei ole iloa. Grey-Hen kerää aineistoa merkkiliikkeistä. Valtaosa tuoduista autoista on niin vanhoja, että ne myydään muita kanavia pitkin. Näiden kanavien pyyntihintatiedot järjestelmästä puuttuvat.
Grey-Hen Oy on yksityisessä omistuksessa oleva voittoa tuottava yritys. Sen tuottaman aineiston käyttäminen verotuspäätösten perustana on valtiosääntöoikeudellisesti erittäin hankala asia, johon myös Valtiovarainvaliokunnnan kuulemat asiantuntijat kiinnittivät huomiota. Tulli ei kerro, miten auton verotuspäätöksessä mainitun viiteajoveuvon yleinen vähittäismyyntiarvo saadaan. Onko se suoraan Grey-Henin mallintama pyyntihinta vähennettynä keskimääräisillä vähennyksillä? Jos hintatiedot saadaan Grey-Heniltä, miten Grey-Hen kokoaa ne, käsittelee ne? Jan ennen kaikkea, mistä Grey-Hen saa ne? Mitä markkinoita Grey-Hen seuraa?
Gomez Valente-tuomiossa EYT totesi kohdassa 24, että:
"Tämän tuomion 21-23 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ei kuitenkaan seuraa, että ajoneuvon arvon todellinen aleneminen tulee otetuksi huomioon vain kutakin ajoneuvoa koskevan arvioinnin tai asiantuntijalausunnon kautta. Näin raskaan järjestelmän sijasta jäsenvaltio voisi vahvistaa käytetylle ajoneuvolle arvon sellaisten arvioperusteisten asteikkojen mukaisesti, jotka on vahvistettu laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä ja jotka on laskettu soveltaen sellaisia kriteerejä kuin ajoneuvon ikä, ajokilometrimäärä, yleinen kunto, käyttövoima, merkki ja malli, ja näin määritetty arvo olisi pääsääntöisesti hyvin lähellä ajoneuvon todellista arvoa. "
Miten Grey-Henin tuottama aineisto peilautuu vasten kohdan 24 toista lausetta? Onko aineisto läpinäkyvää? Onko se vahvistettu laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä?
Gomez Valente-tuomion kohdassa 25, EYT hyväksyy tilastollisin menetelmin tuotetun aineiston:
"On kuitenkin lisättävä, että jotta käytettyinä maahan tuotujen autojen verojärjestelmä, jossa otetaan huomioon ajoneuvon arvon todellinen aleneminen yleisten kriteerien perusteella, olisi sopusoinnussa perustamissopimuksen 95 artiklan kanssa, on lisäksi huolehdittava siitä, että järjestelmä ei ole millään tavalla vaikutuksiltaan syrjivä, ottaen kuitenkin huomioon kaikkiin tällaisiin järjestelmiin luonnostaan kuuluvat kohtuulliset likimääräisyydet."
EYT edellyttää, että järjestelmä ei ole millään tavalla syrjivä? Ja kuitenkin kuluttajatutkimuskeskus tutkimuksessaan toteaa sivulla 29, että
"Käytetyillä autoilla on huomattavaa hintahajontaa markkinoilla: ominaisuuksiltaan
samanlaisesta autosta pyydetään eri hintoja. Keskimäärin 80 % hinnoista mahtuu
vaihteluvälille auton keskihinta ± 10,6 %. Auton ikä ja hintataso vaikuttavat
hajontaan kuitenkin selvästi. Uusilla ja arvokkaammilla autoilla hintahajonta
prosentteina (suhteessa keskihintaan) on pieni, mutta hintahajonta euroina suuri.
Iäkkäämmillä ja halvoilla autoilla taas hintahajonta prosentteina on suuri, mutta
hintahajonta euroina pieni."
Onko tuo mainittu "kohtuullinen likimääräisyys", jonka EYT häväksyisi? Tuohan tarkoittaa sitä, että jopa viidennes viiteautojen yleisistä vähittäismyyntihinnoista on tuon ± 10,6 % rajan ulkopuolella.
Lisäksi kuluttajatutkimuskeskus toteaa tutkimuksessaan toteaa sivulla 29, että
"Sen sijaan yksityishenkilöiden myymien autojen pyyntihinnat olivat selvästi
liikkeiden myymien autojen pyyntihintoja alempia."
Grey-Hen ei tilastoi eikä mallinna yksityisten myyjien hintapyyntöjä. Kuitenkaan EYT ei ole rajannut erityisesti mitään markkinoita pois arvonmäärityksen piiristä, joten järjestelmän rakenteellinen syrjivyys on jo tässä.
Ja sivulla 34 yksityisten markkinoiden ja autoliikkeiden erosta:
"Tämäkään ei muuttanut perustulosta, jonka mukaan merkkiliikkeiden
ja ei-merkkiliikkeiden väliset erot eivät ole merkitseviä, mutta
yksityisten markkinoiden ja merkkiliikkeiden ero oli erittäin merkitsevä."
Ja sivulla 18:
"Yksityishenkilöiden myymien autojen pyyntihinnat ovat sen sijaan selvästi alempia
kuin merkkiliikkeiden hinnat niin prosentteina kuin euroinakin. Uudempien autojen
kohdalla yksityishenkilöiden myymien autojen hinnat ovat 4,4 % tai 1 130 euroa
hintamallin antamia arvoja alempia. Vanhemmissa autoissa ero on 13,5 % tai 960
euroa. Erot ovat tilastollisesti hyvin merkitseviä, koska kummassakin tapauksessa
myös luottamusvälin ylärajat ovat selvästi negatiivisia."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikäli on kK:n teksteihin uskomista tulli tulee käyttämään juuri tuota tutkimusta omissa perusteluissaan. Jokainen valittaja voi tietekin tehdä saman. Kuten normaalia molemmat osapuolet voi poimia mieleisiään asioita tekstistä. Lopputulos voi vaan tullin kannalta olla aika onneton jos he ei ymmärrä miten keskiarvo on sinäänsä jo syrjivä. Sama koskee myös veroprosentteja.