henna avasi jo samantyypisen aiheen alempana, mutta itse kysyn, että jos vastaavassa tilanteessa (eli nainen sanoo et ollaan aluksi vain kavereita ja katellaan sit, ja mies suostuu vaikka haluaisi seurustella) mies haluaa naisen omakseen niin paljon, että jää kuitenkin tämän elämään hyvin tiiviisti, niin mitkä on mahdollisuudet saada aikaan hyvä suhde?
meille sattui tällainen moka: mies luuli että minulla on koko tuttavuutemme ajan (reilu vuosi) ollut muita miehiä, vaikka todellisuudessa en edes tapaillut muita, korkeintaan kävin kahvilla miespuolisten tuttujeni kanssa.
mies kuitenkin harrasti hyvinkin paljon muita naisia koko tämän ajan nimenomaan koska luuli että minullakin on muita eikä hän kai halunnut vain "odottaa turhaan", kuten itse asian ilmaisi...
sekavaa, tiedän, mutta nyt ollaan puhuttu (ja riidelty ja raivottu) ja halutaan olla yhdessä "aikuisten oikeasti" eikä minään kavereina. kuitenkin mies tuntee olevansa loukatumpi osapuoli koska en heti "hyväksynyt" häntä seurustelukumppaniksi. minulla on taas täysi työ olla ajattelematta, kuinka monen kanssa hän on paneskellut, vaikka kuluneen vuoden aikana mekin sekstailimme, ja paljon.
miten menetellä? auttaako avoin ja jatkuva tunteideni aitouden vakuuttelu, jotta mies sulaa ja ymmärtää, että haluan vain hänet ja hänen kuvitelmansa minun muista miehistä ovatkin harhaa? mies kun on suht ylpeää sorttia ja lisäksi menneisyydessään pahasti loukattu (petetty).
apua!
meille sattui tällainen moka: mies luuli että minulla on koko tuttavuutemme ajan (reilu vuosi) ollut muita miehiä, vaikka todellisuudessa en edes tapaillut muita, korkeintaan kävin kahvilla miespuolisten tuttujeni kanssa.
mies kuitenkin harrasti hyvinkin paljon muita naisia koko tämän ajan nimenomaan koska luuli että minullakin on muita eikä hän kai halunnut vain "odottaa turhaan", kuten itse asian ilmaisi...
sekavaa, tiedän, mutta nyt ollaan puhuttu (ja riidelty ja raivottu) ja halutaan olla yhdessä "aikuisten oikeasti" eikä minään kavereina. kuitenkin mies tuntee olevansa loukatumpi osapuoli koska en heti "hyväksynyt" häntä seurustelukumppaniksi. minulla on taas täysi työ olla ajattelematta, kuinka monen kanssa hän on paneskellut, vaikka kuluneen vuoden aikana mekin sekstailimme, ja paljon.
miten menetellä? auttaako avoin ja jatkuva tunteideni aitouden vakuuttelu, jotta mies sulaa ja ymmärtää, että haluan vain hänet ja hänen kuvitelmansa minun muista miehistä ovatkin harhaa? mies kun on suht ylpeää sorttia ja lisäksi menneisyydessään pahasti loukattu (petetty).
apua!
Vastaukset 5
Vanhimmat
seksiä ja olitte kavereita? hmmm.. pitäis miehen siinä tapauksessa ymmärtää että on tunteitakin pelissä. ja sunhan pitäis olla loukkaantunut..mies tavallaan petti sinua.
Kyllä minuakin ärsyttäisi jos nainen olisi käyttäytynyt ikään kuin minä olisi vain 'varalla jos ei parempaakaan löydy'.
Joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Jos ei olla, saa panna muitakin. Jos ollaan, niin ei. Vaikeeta?
Pentele vieköön. Minkä takia te naiset teette yksinkertaisistakin asioista niin vaikeita ? Minulle ainakin "ollaan kavereita" merkitsee platonista kaverisuhdetta ilman seksiä. Saa sanoa myös ihan suoraan, mikäli on kiinnostusta vakavampaan. Vastaus saattaa olla jopa myöntävä olettaen, että ollaan tunnettu (ja tutustuttu) jo pidempään. Himot ne on hiirelläkin, mutta hoitojen etc. perässä en ala juoksemaan. Ihan periaatteen vuoksi.
Hyvän suhteen saaminen tuossa tilanteessa vaatii aikaa, tekoja ja puhumista. Mulle kävi samoin, "kaveruuden" haluaja oli miespuolinen henkilö. Minä olisin halunnut seurustella, hän ei tiennyt, halusi edetä rauhassa ja olla vain kaveri. Niinhän siinä sitten kävi, että melkein vuosi siinä katseltiin ja edettiin rauhallisesti kunnes vähän aikaa sitten hän halusi ainoastaan olla pelkkä kaveri. Syynä tietysti että hän oli löytänyt jo toisen. On hiukan tyhmä olo vaikka en kadu mitään, mutta silti tuntuu että olen aina se kakkosvaihtoehto jos hän ei ketään muutakaan löydä.