Seurustelin miehen kanssa, jolla on 10v pitkä erilaisten päihteiden käyttöhistoria. Saimme lapsen viime vuonna, ja muutimme yhteen lapsen syntymän jälkeen. Seurusteluaikaan mies oli mukava ja aina kiltti minulle. Anoppi samoin. Yhteenmuuttamisen jälkeen mies alkoi näyttää aitoa luonnettaan melkein heti ja anopin käytöskin alkoi muuttua. Miehen mielestä olin kuin äitinsä, koska seurasin hänen alkoholin käyttöään, ja tiesin hänen syövän myös erilaisia lääkkeitä (katukaupasta, osa lääkäriltä haettu tekaistuin syin, ahdistustahan ei voi tutkia, helppo saada lääkeresepti näyttelemällä). Löysin hänen lääkepiilojaan ja alkoholin käyttö ei tuntunut millään tapaa vähenevän, eikä mies mennyt päihdehoitoihin, mihin yhdessä kriisikeskuksen ja sosiaalityön kanssa häntä yritimme ohjata. Meillä oli ollut useita väkivaltatilanteita, joihin piti kutsua poliisit tai minun piti lapsen kanssa lähteä kotoa miestä karkuun. Näin siis sosku sai asioista tietää, eikä minunkaan ollut helppo olla, joten jouduin käymään keskusteluissa kriisikeskuksella. Anoppi on koko ajan enemmän ja enemmän näyttänyt minulle, kuinka vihainen hän MINULLE on siitä, että en jaksa rakastaa hänen poikaansa ja nyt kun erosimme vähän aikaa sitten, hän syyttää minua lapsen viemisestä isältään ja siitä, että olen jättänyt hänen poikansa asunnottomaksi. Entinen mieheni asuu nykyisin äitinsä luona. Kuinkas muuten... Tämä ihana poika teki elämästäni helvetin, aiheutti minulle useita rahallisia menetyksiä ja kuluja ja ex-anopin mielestä minä olen varsinainen hirviö kun en tuollaista poikaa rakasta. Olen itsekin varsin ihmeissäni, kuinka paljon ihminen voi muuttua yhteiselon myötä. Tai sitten minä olen vain ollut sokea rakkaudesta, enkä ole halunnut nähdä näitä ikäviä piirteitä... Onnekseni elimme yhdessä vain noin 8kk koska minä en enää olisi kestänyt päivääkään. Seurusteluaikamme kesti noin 2 vuotta, koko ajan kuvittelin hänen olevan ihana ihminen, joka muuttuu humalassa jopa vieläkin ihanammaksi...
Olen yrittänyt jättää anopin syyllistelyt omaan arvoonsa, mutta pahalta se silti tuntuu. Kerroin myös hänelle avoimesti sen, etten pidä yhtään siitä, että hänen mielestään minun kuuluisi kaikki paha maailmassa antaa anteeksi ja kestää ja ottaa vastaan kaikki mitä annetaan. Minäkin olen rakkauden ja lämmön arvoinen, enkä halua kotonani elää pelon vallassa. Anoppi ei sitä tunnu ymmärtävän. Hän on kaikkien aikaisempien riitojenkin jälkeen aina minulle sanonut, kun olen erosta maininnut, että sinun täytyy tehdä niinkuin lapselle on parasta. Nyt kun niin tein, hän ei tunnu käsittävän, että tämä todellakin on lapselle parasta, eikä se, että joka päivä kotona riidellään ja äiti pelkää henkensä edestä... En tiedä, miksi koskaan edes näihin ihmisiin halusin tutustua.
Olen yrittänyt jättää anopin syyllistelyt omaan arvoonsa, mutta pahalta se silti tuntuu. Kerroin myös hänelle avoimesti sen, etten pidä yhtään siitä, että hänen mielestään minun kuuluisi kaikki paha maailmassa antaa anteeksi ja kestää ja ottaa vastaan kaikki mitä annetaan. Minäkin olen rakkauden ja lämmön arvoinen, enkä halua kotonani elää pelon vallassa. Anoppi ei sitä tunnu ymmärtävän. Hän on kaikkien aikaisempien riitojenkin jälkeen aina minulle sanonut, kun olen erosta maininnut, että sinun täytyy tehdä niinkuin lapselle on parasta. Nyt kun niin tein, hän ei tunnu käsittävän, että tämä todellakin on lapselle parasta, eikä se, että joka päivä kotona riidellään ja äiti pelkää henkensä edestä... En tiedä, miksi koskaan edes näihin ihmisiin halusin tutustua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miehelle.anna tavata,mutta kukaan,joka käyttää mitään aineita ei tarvitse,eikä ansaitse lasta.ei edes omaansa.en nyt tarkoita, etteikö vanhemmat koskaan saisi juhlia olusten kanssa,mutta lääkkeet viinan kanssa ja muut aineet ei kuulu perheellisille.ei minusta.
En haluaisi olla missään tekemisissä entisen mieheni kanssa itse, koska hän aiheuttaa minulle aina käsittämättömän ahdistuksen. Oikein kuulen, kun veri kohisee päässäni... Jopa hänen äänensä kuuleminen saa verenpaineeni nousemaan. Sama juttu on nykyisin tuon anopinkin kanssa. En kestäisi kuulla mitään sieltä suunnalta. Kuinka siis saan lapsen tapaamiset onnistumaan? En luota oikeastaan kumpaankaan heistä. Sosiaalitoimiston tapaamiskäsittely on vasta noin kahden viikon kuluttua.
Vaadi huoltajuutta yksin itsellesi (EI YHTEISHUOLTAJUUTTA) ja vaadi valvottuja tapaamisia isälle hänen päihderiippuvuuteensa vedoten.
Jos sosiaalissa ollaan isän puolella, niin kysy, että kuka ottaa vastuun, jos isä käyttää päihteitä lasta tavatessaan.
Muista asiallisuus ja älä puhu omista henkilökohtaisista tunteistasi miestä kohtaan sen kummemmin, koska silloin asia voi kääntyä sinua vastaan (eli sinua pidettäisiin vain katkerana).
Lapsen etu on ainoa mikä sosiaalia kiinnostaa ja siitä näkökulmasta kun lähdet, niin tulet kuunnelluksi.
sait ,mitä siitä täällä valitat.
vai oletko muuten vain ilkeä kuten kaikki yleensä kun puhutaan päihderiippuvuuksista? Siis hänen ongelmansa eivät ole minun ongelmiani. Olin tyhmä kun kuvittelin sen vain olevan normaalia alkoholin käyttöä kuten nyt yleensäkin nuorena hauskaa pidetään ja käydään baareissa. Kuvittelin, ettei hänen tarvitse sen asian kanssa käyttäytyä aggressiivisesti tai olla minulle vihainen ylipäänsä mistään. Minä en ole renttua halunnut, enkä ole sellaista sanonutkaan. En tiedä mistä moisen päätelmän edes teit. Halusin hauskan, iloisen, luotettavan ja rakastavan miehen, sellaisena hän minulle näyttäytyi seurusteluaikana. Mutta ajat muuttuu ja totuus käy ilmi ennemmin tai myöhemmin, meidän tapauksessa myöhemmin. Tuollaiset kommentoinnit jättäisin kyllä lausumatta, sen verran huti oli toi heitto.
Älä vain syyllistä itseäsi. Päihderiippuvaiset ja psykopaatit pystyvät peittämään pitkänkin aikaan todellisen minän. Äiti rakastaa poikaansa ja kieltäytyy näkemästä totuutta, joten ne sanomiset jätät omaan arvoonsa.
Ota oma elämä hallintaan ja rauhallisesti kerrot vain ja ainoastaan tosiasiat, kun lapsen tapaamisesta tulee kysymys.