Mitenkäs teillä jaetaan kotityöt? Tekeekö nainen kaiken vai osallistuuko mieskin niihin? Mitkä on sitten niitä naiselle & miehelle kuuluvia töitä?
kotityöt
tuutikki
522746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Itseasiassa mistään ei ole sovittu, asiat vaan menevät itsestään näin. 1. ja tärkein juttu, TISKIKONE. Sen hankkiminen heti säästää monelta eripuralta. Mutta hommien jakamiseen, minä "äijänä" hoidan rotikan ulkoiluttamisen ja siivouksen, emäntä hoitaa pyykit, petaamiset ja ruuanlaiton. Hyvin toimii.
siivoan, kokkaan, pyykkään, hoidan laskut, käyn kaupassa ( paitsi satunnaiset maitoreissut),hoidan ja syötän muksut, tiskaan ja olen "kotiapulaisena".
HÄN: nauttii olostaan, saa ruuan valmiina annosteltuna eteensä, pukee puhtaat vaatteet päällensä ja nautiskelee täydestä palvelusta!
JA TÄMÄ SOPII MEILLE! NAUTIN KUN SAAN PASSATA MIESTÄNI JA TEHDÄ HÄNEN MIELENSÄ ONNELLISEKSI. MIEHEN PAIKKA ON SOHVALLA KAUKOSÄÄTIMIEN KANSSA JA NAISEN KEITTIÖSSÄ / SÄNGYSSÄ :)
Tämä on MINUN ja MEIDÄN suhde ja tapa, ja se toimii.
Valveudu välitömästi ja JÄTÄ se laiska sika. Jos se ei voi tehdä kotitöitä, mitä sä sitä katselet!
Just tollaset sovinistit tuhoaa kaikki parisuhteet, sitten naiset nääntyy kaiken sen työtaakan alle ja lapset kärsii!!!!
Turha varmaan yrittää opettaa tuollaiselta pohjalta lapsille tasa-arvoa. Teet karhunpalveluksen tuleville sukupolville näyttämällä perhemallia vuodelta 1950! Get Real. Miehen paikka on ihan yhtälailla hellan ääressä kuin sohvallakin. Älä nöyristele!!!!!!!
kateellisen panettelua vai feministin hyökkäys?!
sanoinko ettei mieheni TEE kotitöitä? EN. sanoinko että hän on LAISKA? EN.
hän tekee jos pyydän, mutta miksi pyytäisin kun tykkään tehdä itse??!! ehkäpä juuri teidänlaisten "valveutuneiden" takia parisuhteet kärsii ja ukkelit lähtee muihin naisiin..kukapa jaksais kuunnella valveutunutta keskustelua kotitöiden jakamisesta raskaan duunipäivän jälkeen? en minä ainakaan.
sitäpaitsi meillä lapset on jo vuosia voineet ihan vallan mainiosti, kiitos vaan ja parisuhde on kukoistanut aina:) kuten sanoin tämä on MEIDÄN tapa ja MINUN näkemykseni, valveutunut tai ei, toimiva kuitenkin:)
meillä ei peräänkuuluteta miehen "velvollisuuksia" seistä kädet tiskialtaassa eikä se ole pakkopullaa minulekaan, pidän siitä että olen kodin henki ja miehessäni arvostan sitä ettei hän koskaan jätä meitä pulaan, rahallisesti eikä turvallisesti.
mietitäänpä vanhoja avioliittoja esim. suomessa, ei kukaan ennen eronnut eikä tällaisia asioita tarvinnu vatvoa, nainen oli nainen ja mies oli mies. se siitä. ja ne liitot kestivät. pusi vaan sinullekin ja höllää remmiä miehesi kanssa, voin kuvitella että kälisette pyykin ripustamisesta tai imurointi"vuoroista". naurettavaa sanon minä. tuttavapiirini perheissä jossa muijat on sinunlaisia tapellaan tuhat kertaa enemmän kun meillä..
kumma että kateellisia riittää, teidän miehet ne varmaan meillekin valittaa kun akka narisee tyhjästä :0..ohhoh.
No onko se sitten parempi, että sun pitää sitä kerjätä nostamaan sitä takapuoltaan sieltä sohvalta. Kyllä se vaan nykyään kuuluu miehen velvollisuuksiin tehdä kotitöitä, jos äijä väittää muuta, heitä pihalle!!!!
Ei meillä tarvi "kälistä" vuoroista, äijä hoitaa oman osuutensa kiltisti, eikä ole ikinä valittanut! Valitettavasti oma ukkosi vaan tuntuu olevan erimaata;(
meillä tää vaan toimii, ikävää että se on sulle isompi ongelma kun meidän perheelle :) hyvää kesää! ai juu, ja meillä toi mies on tasasesti duunissa kokoajan, ei se ehdi sohvaa kuluttaa just koskaan, ja kun se niin tekee mä makoilen kyljessä. onko passaamis-käsite jotenki sulle hämärä? ei se tarkoita sitä että jatkuvasti ravaan jääkaapilla ja pyykkituvassa yms. kun on tarpeeks tehokas kaikki hoituu sujuvasti :) ehkä mä sitte olen kummajainen, mutta mulla on mielestäni hyvä koti. ja hyvä ahkera mies :)
onko tää meidän järjestely jotenki SUN ongelma? kärsitkö sä siitä mitä ME tehdään himassa? tai kärsiikö mun lapset jos harrastan anaaliseksiäkin vieläpä sen miehen kanssa öisin? huhhuh. nyt nainen järki käteen, sä et tunne meitä ollenkaan, kertoakses millanen laiskimus mun mies on tai ei oo :D ja jos sun mielestä on, niin onpahan mun rakas laiskimus :)
Mistä hyvästä? Tuntuu vaan vaikealta ymmärtää miksi jotkut naiset haluavat passata miehiään ja olla söpöjä vaimokkeita lammasmainen hymy kasvoillaan kotona hellan ääressä..
Elän suht tuoreessa parisuhteessa ja mieheni on yksityisyrittäjä. Kuten arvata saattaa päivät tahtovat usein venyä ja joskus pientä kädenvääntöä kotitöistä tahtoo syntyä, minäkin kun luon omaa uraa varsin innolla. Olen silti äärettömän ylpeä kokkaavasta, pyykkäävästä ja verhoja silittävästä miehestäni jonka miehekkyys ei kotona kärsi tiskaamisesta eikä alusvaatteiden viikkauksesta. Tosin ei minunkaan naisellisuuteni tai vaimon roolini kärsi naulojen seinään lyömisestä tai auton huoltamisesta. Tiedän kyllä tunteen, on joskus mukavaa olla "hääräävä pikkuvaimo" ja laittaa miehelle pötyä pöytään ja vaatteet puhtaana kaappiin. Tottakai kumpikin tekee toisilleen pieniä palveluksia pitääkseen toisen tyytyväisenä. Minun kotiini ei mahtuisi miestä jonka paikka olisi sohvalla kaukosäädin kädessä savuten.
Maassa maan tavalla. Jos sinusta tuntuu että täyspäiväorjan rooli sopii sinulle, niin kyllä se minulle passaa. Paljon parempaakin vaan voisi saada..
en koe olevani orjana :) ja toisekseen en mä haluaisikaan miestä joka silittää verhoja-yök. se ei taas sopis mun kuvaan ollenkaan!
Ei tunnu oikeudenmukaiselta, että vain toinen tekee kotityöt tilanteessa, jossa: A. Molemmat käyvät kokopäivätöissä, B. Töiden tekijä ei nauti töiden tekemisestä.
On varmaankin asiatonta sanoa, että töiden jakamisen vaatiminen olisi tyhjästä narisemista. Parisuhteita ja työnjakoja on monenlaisia, ketään ei kuitenkaan voi syyttää siitä, että ei halua tehdä kaikkia töitä yksin, tai siitä, että vaatii suhteessa jakamista, myös töiden jakamista. Jos itse nautit kotitöiden tekemisestä, hyvä niin. Useimmille ihmiselle tuntuvat kotityöt kuitenkin "toiselta työpäivältä". Jos mieheni ei tekisi mitään kotitöitä, olisin todella väsynyt ja ärtynyt, enkä jaksaisi muutoin häntä helliä ja olla iloinen, tai harrastaa yhdessä. (eikä siihen jäisi aikaakaan) Nyt voimme kotitöitä (yhdessä) tehdessä jutella tai kuunnella musiikkia, eikä niiden tekeminen olekaan niin tylsää.
Niin ja alkuperäiseen kysymykseen: Meillä minä laitan ruuan, pyyhin päälliset ja pidän siistinä. Mieheni tiskaa, pesee pyykit, käy kaupassa (vuorotellenkin käymme).
Hei!
Onpa mahtavaa, että sinunlaisia naisia on olemassa. Minussa on vähän samaa vikaa, eli mielummin teen itse kuin napisen ukolleni siitä. Se on paljon helpompaa/nopeampaa joskus. Joskus hän vaan jämähtää tietokoneen tai telkkarin ääreen, eikä kuule eikä näe mitään.
Onneksi minun silti ei tarvitse kaikkea tehdä, siihen ei riittäisi hermot/voimat/aika. Mieheni on oma-aloitteinen, joskus talo on siivottu kun tulen kotiin. Hän myös laittaa mahtavaa ruokaa, parempaa kuin minä. Meillä ehkä vaikuttaa tuo, että kumpikaan ei ole töissä muulloin kun kesällä (olemme kohta valmistuvie opiskelijoita), joten raskasta duunipäivää kummallakaan ei ole.
Meidän parisuhde kukoistaa, vaikka meillä on "jaetut" kotityöt. Yhteisen siivouspäivän jälkeen on kivaa syödä hyvää ruokaa, käydä saunassa ja kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin huvittelemaan ;)
Onnea sulle ja teidän toimivalle liitolle!
Hali: Miina
hyvää kesää ja elämää sinulle myös*hali*
Luin kerran parisuhdeterapeutin pitkää kirjoitusta,siinä hän kertoi että on typerää
kuvitella jakaa kaikki työt perhepiirissä 50/50
koska toinen osaa toisen työn paremmin ja toinen toisen.Parempi että se tekee työn jonka osaa paremmin.Remonttityöt.auton huollot,keskuslämmityspannun putsaus,vesipumpun-
huoltotyöt ja niin edelleen.Meillä nainen tekee
keittiö askareet ja muut sisätyöt ja minä ed.
mainitsemat työt.Tiskaus ei ole ongelma on
tiskikone.Olen ehdottomasti perinteisen työn
jaon kannalla.Mitä siittä tulisi,jos nainen
laitetaan nostamaan ejektoria 50 metriä syvästä
kaivosta.(ei mitään)Mitäs sitten kun puhutaan
rahasta,jos työt jaetaan 50/50 niin myös maksut
samoin vai?Ei parisuhdetta tuhoa kotitöitä
tekemättömät miehet vaan kynsiäviilavat naiset
jotka eivät ota mistään kiinni ettei kynnet
lohkeile.Olen nähnyt poikamiesten koteja ja
usei näkee että puuttuu naisen käden jälki sieltä.Vilä yksi asia Caritta millainen oli oma kotisi?Miten lapset kärsii?Meillä on ainakin onnellisia lapsia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
mikä sopii meille. Eli nainen: sisällä tehtävät kotityöt (imurointi, tiskaaminen - ei tiskikonetta -, pyykinpesu, jne), pääsääntöinen lastenhoito, ruuanlaitto lapsille, puutarhan hoito, ruohonleikkuu. Mies: kaikki remonttihommat, puiden pilkkominen, lumityöt, auton korjaaminen, ruuanlaitto itselleen.
Kummallekin löytyy tekemätöntä työtä. Vaimon osa on vain siitä kurja, kun tekemättömät työt ovat samat joka päivä. Miehen työt vaihtelevat: kun yksi homma on kunnossa, toinen rempsottaa. Kuitenkin tehdyn työn jälki näkyy heti.
Miksi jokaisessa perheessä pitäisi toimia samalla tavalla? Tarkoitan vain, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Pääasia on, että kumpikin osallistuu kodin ja lasten hoitoon siten, että pariskunta ITSE kokee työjaon käyvän tasan. Lisäksi on aivan eri asia kotitöiden kannalta, asuuko omakotitalossa vai kerrostalossa.
Ja onpa vielä pakko lisätä tuohon lasten kasvatukseen. Meillä lapsilla (niin pojalla kuin tytöllä) on kerran viikossa tiskivuoro, kumpikin siivoaa huoneensa pääsääntöisesti itse. Kumpikin ovat isänsä apuna välillä pihahommissa, esim. lumitöissä. Ja tilanteen mukaan voidaan joustaa. Jos minua huvittaa, teen lumityöt. Jos mies tahtoo tietyt vaatteet seuraavaksi päiväksi, hän osaa itsekin laittaa koneen päälle. Elämäähän tämä vain on.
samaa mieltä! toinen tykkää tyttärestä, toinen äidistä :) hyvää kesää sinulle ja perheellesi! meilläkin pojat auttaa kotitöissä, se mitä teen mieheni eteen ei liity siihen :P
teidänkin perheellenne.
Pitää lisätä vielä, että lapsuudenkodissa äitini odotti vain minun auttavan kotitöissä, siksi minä päätin jo silloin, että omilta pojiltani vaadin saman verran kuin tytöltäkin. Joskus lapset ihmettelevät, miksi isä ei tiskaa ja miksi heidän täytyy. Olen sanonut, että mieheni tekee muita hommia ja että lasten on opittava tiskaamaan, jotta osaavat isompana. Kuulemma osaavat jo ja aikovat hommata tiskikoneen. No, mielestäni pääasia on se, että tekevät jotain kotitöitä edes hiukan ja että pärjäävät aikanaan omillaan.
Meillä kotona äiti puhdisti viemärit ja isä ompeli, joten kaikin puolin olimme sekava perhe. Veljeni nyt vain oli äitini heikko kohta. Muuten opin, että se tekee, kumpi osaa ja jaksaa paremmin. Sitä mallia tahdon itse noudattaa ja opettaa lapsillenikin.
Itse lapsuudenkodissani en tehnyt sisareni kanssa mitään kotitöitä. Joskus "huvikseni" autoin tiskaamisessa. Äitini oli keittiön kuningatar ja lähes häiriintyi jos keittiöön tultiin sähläämään hänen tielleen.
Nyt minulla on oma perhe - kaikki lapset tyttöjä. Tähän asti olen tehnyt lähes kaikki kotityöt, mutta mitä enemmän olen töissä kodin ulkopuolella, sitä enemmän kotityöt jakaantuvat miehelleni ja vanhimmalle tyttärelle (ja tulevaisuudessa myös kahdelle nuoremmalle).
Itse olen oiva esimerkki siitä, että kotitöitä kyllä oppii tarvittaessa tekemään myöhemminkin, vaikkei niitä lapsuudenkodissa ole joutunut paiskimaan.
Enimmäkseen puuhataan yhdessä kaikki ja molemmat osaavat jokseenkin kaiken kodinhoitoon liittyvän. Se tekee, joka ensin ehtii. Vain toisen vastuulla on se, että minä korjaan koneet ja rakennukset, vaimo ompelee vaatteet ja neuloo sukat ja villapaidat. Palkat menee yhteiselle käyttötilille ja laskut sieltä suoraveloituksena. Jos jotain jää yli, hankitaan mitä tarvitaan: pikku henkilökohtaiset jutut noin vain ja isommista hankinnoista keskustellaan, onko niihin varaa.
Näin meillä.
Hei!
Kotityöt kuuluvat molemmille. Meillä ei ole lapsia, joten lapsiin liittyvät työt ei vielä tarvi jakaa, mutta muut jaamme suunnilleen näin:
Mieheni tiskaa (koneella) minä pyykkään (koneella), minä silitän silitystä vaativat vaatteet (niitä ei oo paljon).
Siivouspäivänä teemme kaiken yhdessä. Jompi kumpi vie matot pihalle samalla kun toinen heittää petivaatteet tuulettumaan. Sitten mieheni imuroi ja minä pyyhin pölyt. Sitten toinen tuo petivaatteet ja matot sisälle samalla kun toinen moppaa lattiat.
Minä hoidan kukat ja parvekkeen, mies huoltaa autoa. (Nämä asiat ei kiinnosta toista, joten jako on helppo).
Käymme yhdessä kaupassa, kerran viikossa suurostoksilla ja kerran-kaks lähikaupassa täydennysostoksilla.
Ruoanlaitto menee tasan, molemmat pidämme ruoanlaitosta, ja joskus tappelemme siitä, kumpi saa laittaa ruokaa.
Mieheni hoitaa kodin pienet korjaukset. Ainoa mikä minä teen, on naulojen laittamista tauluja varten. Minä huolehdin verhoista ja muusta sisustuksesta, lähinnä siksi että minä pidän siitä enemmän kuin mieheni.
Mitä muuta kotitöitä oikein on? Enpä keksi. Meillä menee siis melko 50-50 nuo. Luulen, että tämä osittain johtuu siitä, että mieheni ehti asua 3 vuotta yksiössä ennen kun muutettiin yhteen. Hänellä siis on kokemuksia kotitöistä ja on tottunut tekemään "hommia".
Mites tuutikilla itse?
aikoinani sanoin miehelleni, että kotityöt eivät ole pakollisia, mutta suotavia... ja se tekee joka kerkeää.. toimi mainiosti.
Vaimo kotona nuorimmaisen (1v) kanssa, vanhempi (5v) hoidossa. Isäntä töissä päivittäin n. klo 6:00-17:00 (matkat mukaanluettuna)
Vaimo: Hoitaa lapset päivällä, raivaa huushollia, jos jaksaa (lue keräilee kamansa lattialta), silittää lasten vaatteet, viikkosiivouksessa keskittyy kuuraamaan esim. suihkukaappia, laitta iltaruoan valmiiksi, jos jaksaa, pesee astioita (koneella), neuvoo minua ahkerasti, kuinka kotityöt on tehtävä
Minä: Hoidan tenavat kotiin tultuani aina nukkumaanmenoon asti, käyn kaupassa, pesen pyykit (koneella), pesen asioita (koneella&käsin), silitän omat&vaimon vaatteet, huollan&pesen auton, hoidan kodin korjaustyöt, siivouksessa raivaan, imuroin, pesen lattiat, pyyhin pölyt, pesen vessan (ts. nuon jokakertaiset bulkkihommat), maksan laskut....
Toisaalta palkkioksi saan keskinkertaista seksiä parhaimmillaan jopa kerran kuussa!
Lyhyt analyysi: Äijäraasu on tossun alla.
Toimenpidesuunnitelma: Ei ole enää pitkään...
valtaosa miehistä ajattelee juuri näin kotitöistä. ei muuta kun onnea niille jotka patistavat miehiään :P
- että vaimo on väsynyt olemaan kotona pienten lasten kanssa, tarvitsee aikuisen seuraa, saattaa olla masentunutkin. Pelkkä lasten kanssa oleminen on todella raskasta: työtä (itse lastenhoitoalalla työskennellyt), siihen ei tarvitse lisätä kotitöitä, että päivä olisi täysi.
Me naisetkin voimme ajatella kotitöistä ihan samoin. En tue vanhaa patriarkaalista mallia, jonka mukaisesti miehet voivat vain vahvemman oikeutuksella (ja vanhalla oletuksella perheen elättämisestä, joka ei nykypäivänä useinkaan pidä paikkaansa) ja vanhasta tottumuksesta peräytyä töistä, jotka on tehtävä, mutta eivät oikeasti ole kenenkään velvollisuus! Eivät ainakaan yksin minun. Niin kauan, kun molemmat sotkevat, saavat molemmat myös siivota.
Miten Sinun miehesi sitten hemmottelee Sinua? Sinähän hemmottelet häntä joka päivä jatkuvalla syötöllä. Toisaalta jotkut ovat uhrautuvaisia ja tyytyväisiä, vaikkeivat saisikaan vastineeksi mitään.
Siksi koitankin tehdä parhaani kotitöiden ja lastenhoidon suhteen. Hommassa nyppii kuitenkin kaksi asiaa: Seksi ja se, ettei tekemälleni ansiotyölle heru minkäänlaista arvostusta. Vain sillä mitä kotona tehdää on merkitystä. Rakas vaimoni muistaa kyllä käyttää antamsi kommentit hyödykseen. Vituttaa vaan illalla, kun minä palaan töistä, alkaa minulla se paljonpuhuttu toinen työpäivä, vaimollani tietenkin ansaittu vapaailta, kun on ollut rankka päivä sitä lasta hoitaessa.
Vaimoni ei hemmottele minua, minä hemmottelen häntä hieromalla, passaamalla jne. Vaan en hemmottele kauan...
Saatana
Olisiko kuule niin, että teidän kannattaisi keskustella tuosta työnjaosta?
En ymmärrä, miksi edes hemmottelet häntä vastoin omaa tahtoasi?! Sehän on uhrautumista eikä hemmottelua! Mitä pidemmälle sitä jatkat sitä huonommaksi suhteenne tulee, koska pinnasi kiristyy entisestään.
Teillä on tuo roolijako mennyt toisinpäin kuin yleensä...
Keskustella, just joo... Olipa suorastaan innovativinen ehdotus, eipä ollut juolahtanut mieleeni näiden kymmenen avioliittovuoden aikana.
En hemmottele vaimoani vasten tahtoani, päin vastoin. Mikään, mitä teen ei ole ongelma, kuten edellisestä kirjoituksestani tarkkaan lukemalla selviää, ongelma on se, mitä en saa, eli seksi ja arvostus.
Voinhan tietenkin lopettaa hemmottelun, mitä sitten jää jäljelle? Mikä helvetin avioliitto/parisuhde se semmoinen on, jossa eletään saman katona alla kuin sisarukset, hoidetaan lapsia, ja toinen elättää koko porukan? EI ainakaan sellainen parisuhde, jossa minä halausin elää... Ei sillä, vaimolleni se tuntuisi kyllä sopivan, etsiköön itselleen samoin ajattelevan miehen...
Perkele
Uhrautumista tuo on. Tein suunniilleen samaan tapaan lähes kaikki kotityöt, aikani en enää. Avovaimo opiskeli ja minä olin päivätyössä. Lauantait oli kotityöpäiviä ja nainen vaan keskittyi lepäämiseen. Sanoin asiasta, mutta ei vaikutusta. Ja mies kun ei jankkaa samaa asiaa, jos ei mene perille hyvällä niin menköön muualle...
Ja sitten nää autonkorjaukset, remonttityöt ja pihahommat. Niitähän ei edes lasketa, mies tekee ne tietenkin ja jos ei heti niin kyllä siitä kuulee!
Nyt ei ole naista asumassa ja asunto huippukunnossa, kun en ehdi itse sotkea.
Saatanan akat!
Neuvottelisin sinuna kuitenkin työnjaosta vielä, kun on lapsiakin.
Olen itse kotiäiti ja meillä on selkeä työjako senkin vuoksi. Kerran olen päivät pitkät kotona, minun tehtäviini kuuluu kodista huolehtiminen. Kun kodin siivoamisesta tekee jokapäiväisen rutiinin, sen tekee huomaamattaan kuin hampaiden pesun. Aina ei tietenkään huvita, mutta sotkuisuus ärsyttää enemmän kuin kotitöiden teko. Opin tämän viisaammiltani eli aloin tehdä kotityöt aina aamusta heti lasten kanssa syötyämme. Näin loppupäivän voi tehdä, mitä huvittaa ja kuitenkin päivän pakolliset työt on tehty eivätkä ne koko ajan kummittele mielen taustalla hermoja raastamassa.
Ihmetytti tuo, että teillä vanhempi lapsi ei ole päivisin kotona. Meillä ainakin vanhemmista sisaruksista on apua pienempien katsomisessa, äidin ei tarvitse koko ajan ehtiä joka paikkaan. Ymmärrän kyllä, että vaimosi tahtoisi jo vaihtaa vapaalle töistä tultuasi. Itseänikin joskus pännii, kun on koko päivän kuunnellut ipanoiden riitelyä ja yrittänyt saada pientä hiljaista hetkeä itselleen. Mutta miehenikin on paremmalla tuulella, jos hän saa ensin rauhassa syödä ja käydä lukemassa netissä lehden. Sen jälkeen hän voi katsoa lapsia ja on minun vuoroni heittäytyä kuuroksi heidän kinasteluilleen.
Seksistä.. Olen huomannut, että tauot vievät haluja eli mitä useammin seksiä harrastaa, sitä mukavampaa se on ja sitä useammin sitä tahtoo. Autaisiko jos (lisähommia sinulle) saisit vaimosi tuntemaan itsensä kauniimmaksi ja haluttavammaksi, vaikka hipaisemalla häntä silloin tällöin ohimennen tai katsomalla häntä esim. töistä tullessasi tai kesken illan niin, että hän itsekin huomaa. Entä jos kehuisit, kuinka hyvin jokin vaate sopii hänelle tai kylläpä hän tuoksuu raikkaalta tai jotain? Kun ihminen pitää itseään kiinnostavana, jaksaa hän myös paremmin olla kiinnostunut toisesta. Kuulostaa siltä, että vaimosi elää aika omassa maailmassaan tällä hetkellä. Kannattaa yrittää repiä hänet sieltä irti - hellävaroen - koska luultavasti hänkin on onneton. Tarun sanoin: teillä on pieni dilemma.
Joopajoo, taas tuli nippukaupalla tuliteriä ajatuksia. Ehkä jollekin toiselle tuliteriä. Luepa taas edellistä tekstiä, erityisesti kohta hemmottelusta, nuo hipaisut ja katseet etc. ovat käytössä, taas yksipuolisesti. Olis niitä kiva saada itsekin vaan kun ei. Siinä mielessä ei lisähommia minulle;)
On tämä kumma, kun vaimo ei tee kotitöitä, niin jo riittä ymmärrystä, se on kyllästynyt, se on masentunut, se elää omaa elämäänsä, hemmottele sitä, kehu sitä, tee sitä, tee tätä!! Kenellekään ei ole juolahtanut mieleen, että jospa arvon rouvan on vaan mukavuudenhaluinen,eikä halua luopuoa saavutetuista eduista? Jos olisi kyse miehestä, tämä olisi todetu jo valovuosi sitten.
Alkaa pikkuhiljaa vituttaa aika rankasti...
Joopajoo, taas tuli nippukaupalla tuliteriä ajatuksia. Ehkä jollekin toiselle tuliteriä. Luepa taas edellistä tekstiä, erityisesti kohta hemmottelusta, nuo hipaisut ja katseet etc. ovat käytössä, taas yksipuolisesti. Olis niitä kiva saada itsekin vaan kun ei. Siinä mielessä ei lisähommia minulle;)
On tämä kumma, kun vaimo ei tee kotitöitä, niin jo riittä ymmärrystä, se on kyllästynyt, se on masentunut, se elää omaa elämäänsä, hemmottele sitä, kehu sitä, tee sitä, tee tätä!! Kenellekään ei ole juolahtanut mieleen, että jospa arvon rouvan on vaan mukavuudenhaluinen,eikä halua luopuoa saavutetuista eduista? Jos olisi kyse miehestä, tämä olisi todetu jo valovuosi sitten.
Alkaa pikkuhiljaa vituttaa aika rankasti...
...laiska akka sulla, joka on huomannut että mies tekee kaiken minkä hän pyytää ja vielä enemmän. Miksi siis vaivautua?
Minun ystäväpiirissä on tällainen nainen, ja meitä muita käy sääliksi hänen miestään, joka tuskin jaksaa enää pitkään. Toivottavasti hän älyää jättää naisen ennen kun lapsia on. Saattaa kuulostaa kylmältä, varsinkin kuin kyse on ystävästä, mutta mikään muu ei näytä auttavan. Ei hän ymmärrä puheita, ei ainakaan tässä asiassa.
Virhe on varmasti sattunut "koulutuksessa", eli siinä vaiheessa kun kaksi ihmistä ryhtyvät seurustelemaan ja tottumaan toisiinsa. Tässä vaiheessa olet ilmeisesti ollut oma kiltti itsesi, ja nainen on huomannut tämän ja todennut että sinä teet kaiken ja hänen ei tarvi enää tehdä mitään. Tämä on sitten jatkunut, vähän turhan pitkään. En tiedä, voisiko vaimosi enää oppia uusia temppuja, koiristahan sanotaan että vanha koira ei opi uutta.
Jos oikeasti haluat jatkaa suhdetta vaimon kanssa, pitäisi keksiä jotain radikaalia jolla hänet saisi muuttumaan. Muuten hän valitettavasti ei varmasti luovu tavastaan.
Hali: Miina
Ei nyt tarvitse heti hiiltyä. Tarkoitan vain, että olen itsekin välillä läpikäynyt vaiheen, jossa jotenkin koko ulkopuolinen elämä tuntuu niin rasittavalta, että jo pelkkä ruuanlaitto on kuin tervan juontia.
Olet oikeassa siinä, jos kyseessä olisi mies, niin moni käskisi viskata äijän pellolle. Naiset osaavat samastua naiseen ja hänen tunteisiinsa paremmin. Kuten teillä miehilläkin varmasti on helpompi ymmärtää asiat oman sukupuolenne kautta. Mielestäni vaimosi on laiska ja pääsee helpolla. Kuten sanoin, ihmetyttää että toinen lapsi on päivät muualla hoidossa, vaikka äiti on kotona. Ja sanonpa nyt senkin, vaikka mielestäsi varmaankin sanon itsestään selvyyksiä, että vaimosi käyttää sinua vain hyväkseen.
Lähisuvussani oli nainen (on nyt ex), joka pääsi/pääsee mielestäni helpolla. Lapsi on päivät hoidossa, viikonloppuisin usein kylässä ja viikolla saattaa olla vielä isällään. Mutta silti lapsen hoito rasittaa, aijaijai. Lapsi on vielä keskimääräistä rauhallisempi ja fiksumpi, oikein mukava ja yhteistyökykyinen tenava, joten mistään ns. vaikeasta lapsesta ei ole kysymys.
Lisää uusia ajatuksia (mitä? hermot menee, niinkö?) Jospa vaimosi on kyllästynyt sinuun ja perheeseenne. Jos olette lähellä 30, monelle naiselle tulee siinä iässä jonkinlainen uusmurrosikä. Yhtäkkiä kaikki tuttu ja turvallinen on tylsää ja sitä ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää. Maailma tuntuu olevan täynnään toinen toistaan mielenkiintoisempia asioita ja miehiä, mutta hitsi, kun tuo ukko ja penskat on tiellä. Tekisi mieli taas laittautua ja lähteä tanssimaan ja kokeilemaan, josko saisi.. Ehkä vaimosi miettii, kelpaisiko hän enää kenellekään toiselle ja pitää rakkauttasi ja läsnäoloasi itsestäänselvänä. Kysy eri tuttaviltasi, voisivatko he katsoa lapsianne silloin tällöin. Sitten eikun ykköset päälle ja menoksi - siis yksin. Mene vaikka elokuviin tai katselemaan autoja, mutta älä kerro vaimollesi, missä olet. Sanot vain hyväntuulisena tultuasi vaimollesi, että kultaseni, miksi et sinäkin alkaisi käydä jossain sen sijaan, että yksiksesi täällä nyhjäät.
Tällaisessa piilee vain se vaara, että kumpikin saattaa oikeasti löytää uuden tai huomata, että onkin kivempaa olla ilman toista. Tosin taidat olla jo niin kypsä, että mitään hävittävääkään ei kai enää ole.
Jos ei vaimosi itse tee aloitetta, ei kai sitten ole mitään tehtävissä. Miten me voisimme auttaa sinua, kun kaikki konstit kerran on käytetty, mistään ei haluta luopua, eikä keskustelustakaan ole apua.
Toki tunnen myötätuntoa sinua kohtaan, on todella epäreilua jos toiselle sälytetään suurempi taakka kotitöissä, vastuussa tai missä tahansa. Jos ymmärtäminen ja helliminen ei riitä, onko muita vaihtoehtoja kuin riidellä? Jos vaimosi tulee tänne valittamaan ongelmistanne ja hakemaan apua, voimme ehkä auttaa näkemään asioita sinunkin kannaltasi- jos ongelma kerran on hänessä ja vain hänessä. Mutta nyt kun vain sinä olet ottanut ongelman esille, (ja koska ongelma ei kerran keskustelemalla ratkea) ainoa keino on tietysti jokin, joka on Sinun käsissäsi.
Onko rouva palaamassa työelämään piakkoin/ikinä? Siinähän ainakin ongelman luonne muuttuisi, ellei vallan ratkeaisi...
Ja siitä seksistä: eikö pyytämiseen todella tule muuta vastausta kuin päänsärkyvalittelu?
Sorry nyt kun pääsi hieman tuo tekstinvoimakkuus nousemaan...
Eipä vaimossani ole juurikaan minkään "uusmurrosiän" merkkejä havaittavissa. Toisaalta se, ettei seksi juurikaan kiinnosta voisi viitata siihen, etten minä taida olla oikein haluttava;( Muuten kyllä kelpaan, mutten sänkyyn... Ehkäpä rouva on tehnyt nopean tilanneanalyysin ja todennut, että ei se seksi niin tärkeää ole, kunhan muuten palvelu pelaa?
En minä ole täältä mitään apua etsimässä, joku kysyi, minä vastasin omat kokemukseni.
En muuten lainkaan ymmärrä mitä sinä, Pii, tarkoitit tuolla "mistään ei haluta luopua" -kommentillasi.
Ja siitä seksistä: Ei vaivaudu edes valittamaan päänsärkyä. Onhan naisella oikeus kieltäytyä seksistä, jos ei huvita.
Kuten niin osuvasti asian ilmaisit, mielestäni mitään ei ole enää tehtävissä, ainakaan homman pelastamiseksi.
Taidetaan tarvita vakava keskustelu, yksi sellainen, hyvin vakava. Olettaisin, että minä puhun ja vaimo kerjää. Lapsia vaan käy sääliksi. TOisaalta nykyään ei oikein riitä energiaa edes niistä nauttimiseen, ehkäpä sitten kun saa olla kolmestaan, kun ei ole vaimo neuvomassa, kuinka niiden kanssa pitää leikkiä;)
Nojoo, tämä nyt on tällaista tyhjän jauhamista, elämä on kuitenkin sen verran monimutkaista, että koko tilanteen esittäminen keskustelupalstalla on täysin mahdotonta. Sitäpaitsi nythän on käytössä vain minun näkökulmani, vaimollani voisi olla erilaisia näkemyksiä tilanteesta...
Siis on juolahtanut mieleen, muttet ole "tarttunut härkää sarvista"? Vai olet keskustellut ja vaimosi sanoo.., siis mitä? Tietääkö hän, että mietit eroa, vai mietitkö? Kyllä sun kirjoituksesta joo selviää, ettet ole tyytyväinen seksielämään ja arvostukseen, mutta miten ne voisi parantua, ellet TOIMI?
Vaimollehan voi ykskantaan aina kehua itseään esim: Kylläpäs olen sitten mukava mies kun hieron sun hartioita...toisin kuin siinä tv-mainoksessa. Mitähän kivaa aiot nyt tehdä minulle? - ois hyvä jatkokysymys...
Oletko kokeillut tämmöisiä?
Jaa, en ole ilmeisesti ollut kovin suorasanainen, elikkäs kaikki ehdotetut keinot on paitsi tiedostettu, myös koitettu. Tuloksia en lähde tässä sepustelemaan.
Kyllähän mieskin toimii, kun tarpeeksi "motivoidaan". Elikkäs ajoitusta tässä enää hienosäädetään, sitten lähtee. Jos vaimo ei kaiken tämän jälkeen ole oivaltanut tilanteen vakavuutta (siis asiasta on myös keskusteltu), se on hänen ongelmansa, kohta oivaltaa...
En ole katkera, mutta kuitenkin...
Sillä aikaa kun hienosäädät ajoitusta mieti onko oma tähänastinen toimintasi ollut vaimosi kannalta ymmärrettävää:
Mieleen hurahti, että jos minä olisin mieheeni jotenkin tyytymätön ja kuitenkin "palvelisin" tätä täysillä niin hän ei IHAN VARMASTI reagoisi mitenkään KESKUSTELUUN jostain ongelmastani. Ainoastaan se, että jättäisin tiskaamatta, pyykkäämättä ja muutenkin murisisin asioista (vieläpä tarpeeksi lujaa) saisi hänet heräämään todellisuuteen.
Tekemällä kiltisti kotitöitä, hoitamalla lapsia ja hieromalla niskaa viestität vaimollesi, että sinulla on kaikki hyvin! Vaikkei olekaan! Ymmärrän hyvin miksei keskustelut ole tuottaneet tulosta.
On se nyt perkele, kun ensin ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi hellittelyä ja kotitöissä auttamista. Seuraavaan hengenvetoon todetaankin jo, että syytä raasu itseäsi, kun pidät vaimostasi hyvää huolta! Nyt alkaa pikkuhiljaa keittää ja mennä usko koko naissukupuoleen! Joku raja pitää olla järjettömyyksilläkin!
Eikö sitä nyt voisi odottaa älykkäältä ihmiseltä jonkinlaista reaktiota keskusteluun, vaikka parhaani teenkin hänen hellimiseksi? Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta? Pitääkö tässä heittäytyä täydelliseksi siaksi vai? Sehän asiaa varmasti auttaisi! Voi vittu että naurattaa;) Suorastaan humoristinen ajatus kaikessa karmeudessaan;)
Ajatelkaa nyt hyvät naiset mitä te puhutte ja miehiltänne odotatte! Ei se tällä menolla ole ihme,ettei se ihana miehenne osaa edes yrittää täyttää teidän toivetanne, kun ette te itsekään tiedä mitä haluatte!
Teit niin tai näin, aina väärinpäin...
Jumalauta
Olen pahoillani. Toivoisin, että kuitenkin jotenkin asiat kääntyisivät hyviksi. Keskustelupalstalla voi välillä saada itse uusia näkökulmia, juuri siksi, että muut eivät Täysin tiedä tilannetta, eivätkä sen tekijöitä - ja näkemykset vaihtelevat meidän ihmisten mukaan.
"En muuten lainkaan ymmärrä mitä sinä, Pii, tarkoitit tuolla "mistään ei haluta luopua" -kommentillasi. "
Tarkoitin vain, että jos vaimosi ei "pyynnöistä" huolimatta ikään kuin halua luopua mistään "oikeuksista" (joista puhuit aiemmin) tai halua ottaa vastuuta. Passiivi varmaan hämärsi ajatukseni ilmaisua.
Haluttavuushan on tunnetusti korvien välissä. Niin oma kuin se muiden haluaminenkin. Aika hirveältä kuulostaa tuo neutraali/kylmä pelkkä kieltäytyminen. Oma itsetuntoni ei varmaankaan pitkään moista kestäisi.
Rakastaako hän sinua vielä - tuntuuko siltä? Sanooko hän niin?
Ja muuten: Kyllä ne lapset paremmin pärjää eronneiden, omillaan onnellisten vanhempien kanssa kuin yhdessä onnettomien. :) Kokemusta löytyy...
Voimaa. Kylmettäähän tuollainen minkätahansalaisen sykkivän sydämen. Huoh.
Näyttää muuten siltä, ettei teidän ongelmanne olekaan ne kotityöt, ja se kuka ne tekee. Sentään jotain. :D Mutta niihin ongelmiin olisi hellittelytaktiikka saattanutkin auttaa... Tai sitten ei.
Älä heittäydy siaksi (ja pystyisitkö todella?). Kyllä sivistyneen, empaattisen ihmisen on tuosta jo ymmärrettävä, missä mennään. Jos hän on kykenemätön tai haluton tekemään asialle mitään, se on toinen juttu.
Jossain tuolla kaukana yläpuolella kirjoitinkin, ettei mikään, mitä minä teen ole ongelma, ei itsellenikään, ongelma on se, mitä minä en saa eli seksi ja arvostus...
Tuo onkin hassunhauska kysymys tuo rakkaus. Kysypä vaimoltani rakastaako hän minua ja hän vannoo ja vakuuttaa rakastavansa yli kaiken. Kumma kyllä se ei näy millään tavalla ns. todellisessa maailmassa. Mitä arvoa on rakkauden vakuutteluilla, jollei se rakkaus millään tavoin heijastu käytökseen? Minä ainakin näkisin rakkauden haluna tukea toista ja tuottaa mielihyvää (hyvin laajasti ajateltuna). Sen sijaan sitä, että ajatellaan, etten voi elää ilman toista en pidä rakkautena, se on itsekkyyttä ja kiinni takertumista.
Kyllä tämä elämä osaa olla hienoa!!!
Vanha Intialainen sananlasku kuuluukin: Kerro totuus ja juokse.
;)
Luulin, että se kuului "ota rahat ja juokse", mutta tuo oli filosofisempi ja monikäyttöisempi;)
Kiitokset hienosta keskustelusta, valaisi omia ajatuksia...
No naisen logiikkaa ja miksei miehenkin.
ON ihan hyvä asia jos hellittelee vaimoaan, muttei se, ettei saa sanomaansa omista tarpestaan perille! Eikö?
Olen minäkin todennut, että saan tasan tarkkaan tehdä kaikki kotityöt ja vähän päälle, ellen pidä hirveää meteliä niistä! Pelkkä puhuminen ja keskustelu kun ei auta miehiinkään päin. Pakko puhua "kuten nalkuttava muija", että sanomaan reagoidaan (ja sitten taas neuvotaan, että älä nalkuta! Se on kai miehen logiikkaa?) Jos vaan teen ja teen ja sanon miehelleni kauniisti, että nämä hommat organisoidaan nyt toisella tavalla - ei se tehoa!
Ja huom! Minä en ole tarjonnut sinulle ongelmiin ratkaisuksi tuota kotitöissä auttamista ja hellittelyä! Kirjoituksestasi näki, että teet niitä jo aivan liikaa.
Juokse mihin? Silläkö ratkaistaan avio-ongelmat?
Takerrut turhaan noihin kotitöihin, kirjoitan nyt kolmannen kerran, etteivät kotityöt ole ongelma, vaan seksin ja arvostuksen puute. Naisena varmaan ymmärrät, ettei noihin nalkutus tai räyhääminen auta? Toisaalta, nuohan ne perinteiset naisen vaikutuskeinot ovat, joten ehkäpä nainen odottaa niitä? Itse en aio alentua niitä käyttämään, kuten en kerjäämistä, ruinaamista enkä mankumistakaan. Jollei rouvalle kelpaa, niin on ilman sitten...
Me ollaan molemmat opiskelijoita ja sillon kun on koulua kotityöt tekee se, joka ehtii ja jaksaa eli yleensä mies. Mulla kun on kaks koulua ja siten myös tupla määrä läksyjä en jaksa vaivata päätäni siivouksilla. En yleensä edes kiinnitä huomiota asunnon likaisuuteen, se siivotkoon, jota se häiritsee !
Nyt kun itse olen lomalla ja mieheni on töissä on itsestään selvyys, että minä hoidan kaikki kotityöt, jotka osaan tehdä; pyykit, astiat, imurointi, pölyt... Mielestäni olisi pöyristyttävää, jos mieheni joutuisi ne tekemään töittensä jälkeen, sillä minähän vain makaan päivät pitkät kotona.
Mieheni tulee uskovaisesta perheestä ja heillä nainen hoitaa kaikki työt. Perheessä on yhdeksän lasta, jotka kaikki nainen hoitaa ja lisäksi vielä miehen ! Hän kantaa ruuat olohuoneeseen, siivoaa toisten jäljet jne...
Itse ainakin ajattelen niin, että jos minulla olisi yhdeksän lasta en tosiaankaan jaksaisi koko ajan olla niitä passaamassa, vaan opettasiin heidät itsenäisiksi...
Perheessä on kolme tyttöä, jotka myös opetetaan äidin avuksi passaamaan poikia. Mutta toisinaan tytöt ovat laiskoja (teini-ikäisiä, kun ovat) etteivät jaksa tehdä kotitöitä..
Mielestäni oli erittäin pöyristyttävää kun kerran ruokaillessamme, kaikki vain häipyivät pöydästä ja jättivät yli kymmenen hengen jälkien siivoomisen perheen äidille ! Minun teki kovasti mieli auttaa, mutta jotenkin en vain saanut itsestäni irti..
Yhteisasumisemme alussa mieheni yritti saada minut passaamaan itseään samoin kuin hänen äitinsä. Tein hänelle kuitenkin heti alussa selväksi, että se ei käy. Ja nyt hän on pikku hiljaa oppinut siivoomaan omat jälkensä ja toisinaan myös minun.
elämästä päivittäin menisi minulla 10 hengen tavaroiden korjaamiseen..no juu.. tuota en mäkään kato suopealla silmällä miehiä joiden eteen tehdään kaikki, ihme ettei syötetäkin! mutta: siinä on edelleen vissi ero niiden jotka siitä pitävät ja niiden jotka eivät pidä välillä. jos kasvatus on alusta lähtien ollut sama, olipa kyse rakastamisen osoituksista tai kotitöistä, aikuisen miehen on niistä vaikea päästä irti. hienoa että miehesi kuitenkin ymmärtää ettet ole sama kuin hänen äitinsä ;)
Tuutikki on samoilla linjoilla namin kanssa. Minä teen suurimman osan tämän huushollin kotitöistä. Yhdessä käydään kerran viikossa ruoka ostoksilla ja täydennysostoksilla tarvittaessa.. Ja minä teen kotityöt siksi, että nautin niistä, pyykkääminen poistaa ressiä ;)
Joku kummasteli sitä miten kaltaiseni naiset antaa 50- luvun esimerkkiä jälkipolvilleen.. Eiköhän kotitöistä NAUTTIVA äiti ole paljon parempi ja mukavampi esimerkki, kuin pariskunta joka riitelee tiskivuoroista. Ja näistä kotitöistä voi oikeasti nauttia, vessan siivoominenkin on kulkaas varsinaista terapiaa, kun olet ensin istunut 8 tuntia tietokoneen ääressä. Ei se minulle ainakaan ole toinen työ vaan pikemminkin harrastus. Lapsia ei vielä ole mutta kyllä mukulat joutuu aikoinansa opettelemaan kotityötkin vaan, kun niitä ei vielä ole niin teen itse.