olen vasta ekaa paivaa au pairina ja nyt jo ikava ihan torkea. perheessa ei ole mitaan vikaa, missaan ei ole mitaan vikaa, ainoastaan en kesta aamuja/iltoja/vapaa-aikaa, ku ikava tulee niin kovaks. neuvoja?
ikava
ikava
71313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuttu tunne vuoden takaa.. kaikki vapaa-aika ahdisti ja sängystä piti vaan päästä ylös, mutta kun päivä lähti käyntiin lasten kanssa kaikki oli todella hyvin! Sitä kesti sellasen kuukauden.. tosin asiaa pitkitti se kun suomesta tuli suruviesti
:( mutta kaikesta selviää ja oppi elämään uudella tavalla ja pestin jälkeen on todellakin kasvanut ihmisenä. En mä ainakaan vaihtais pois sitä aikaa! Kun tutustuu paremmin perheeseen ja saa kiinni rutiinista kaikki toimii :) älä siis vielä lannistu, luo itsellesi joku pieni juttu joka on kivaa ja joka luo tuttuuden tunnetta!! esim. jos käytössäsi on netti käy vaik lukemassa suomalaisia uutisia :D Ota kiinni pienistä asioista ja älä kiellä ittees ikävöimästä. Se on ihan normaalia! Tsemii! -H-
Niin, se ikävä menee aina ohi. Kaikki on sanonut että kestää kuukauden tai kaksi... Että lykkyä tylö!
eti paljon kavereita ja pysy aktiivisena ni se vähän helpottaa ikävää! mulla ainaki kaverit autto ihan hirveesti, ku kaikki oli samassa tilanteessa.
jotain tekemistä, harrastuksia tms. Lue, kuuntele musiikkia, katso TV:tä, käy lenkillä jne jne. Kyllä se ikävä ohi menee. Käy vaikka shoppailemassa viikonloppuna :)
ihan hirveä ikävä oli kotiin parina ekana viikkona, tai oikeastaan silloin eniten kun kysyttiin paljon kodista ja onko ikävä ja kaikkea. Ensimmäisen kuukauden katselin vain telkkaria ja totuttauduin paikkaan, en ulkona käynyt juuri ollenkaan.
Mutta nyt, kun kotiin puolen vuoden aikani jälkeen saavuin, on aivan mielettömän ikävä takaisin. Paikka alkoi juuri tuntua kodilta, ja sitten piti jo lähteä takaisin Suomeen. Nyt tunnen "koti-ikävää" Irlantiin. 3 päivää ollut kotona, ja vieläkin tuntuu että parin viikon lomalla vaan oon, ja et kohta pääsee takasi.. Todellakin outoa.
Kyllä kaikki suttaantuu. Ennemmin tai myöhemmin.
Ma olen ollu aupparina jo kaks kuukautta eika vielakaan oikeen helpota! Itse asias hommaa vaikeuttaa paljon se, etta ei oikeen meinaa loytaa omanlaisii kavereita ja sit on mielummin yksin.. Mun perhe on tosi ihana ja kotona kaikki on hyvin, mutta kylla se pitemman paalle on aka raskasta. Toivottavasti paaset pian siita yli, ei ollu tarkotus mitenkaan pelastyttaa =)
Mulla oli mukana au au pairiks lähties semmonen "kampa" mist revin piikejä, et monta päivää viel et pääsee kotiin. Mut ei niit tullut sit enää parin viikon jälkeen revittyy...alkuun on varmasti orpo olo, mutta missään nimessä ei kannata jäädä neljän seinän sisälle. Mulla se au pairiks lähtö oli sellanen "mitähän nyt oon tekemässä" etten tiennyt yhtään mitä tuleman piti, mutta onnekseni viihdyin ja hyvin. Tutustu vaikka vähäpätöisimpiinkin nähtävyyksiin kunhan teet jotain. Itselläni tulin shoppailtua vähän liikaakin, mutta onhan se kiva katsellakin. Kirjoita sitten vaikka kirjeitä Suomeen tai askartele valmiiksi joulukortteja tjtn. Mulla siinä kävi lopulta niin, että pidensin au pairina olo aikaani ja nyt se asia on niin päin, että mulla on sinne ikävä ja kahta kamalampi kuin ikävä silloin alussa koto Suomeen. Tulin syyskuussa kotiin, mutta ikävä ei ole hellittänyt.
tsemppiä!