että edellinen keskustelu kotitöistä oli jollekulle liikaa. mitä pahaa on siinä jos vastaan kun joku kysyy miten kotityöt jaetaan??!! herranjumala jos mä passaan miestäni, miten helvetissä se liittyy lasten kasvattamiseen tai "valveutuneisuuteen"??!! meillä on ihan normaalit lapset, jotka ei tosiaankaan ole kasvaneet mitenkään kieroon ja tyytyväinen mies. eikö se ole parisuhteen tarkoitus, tehdä kaikki onnellisiksi joita se koskee? huhhuh, en tienny että tää mun kotihengetärolemus on noin rassaava. pistää miettimään että onkohan nää kritisoi´jat just niitä jotka on vuosia koittanu saada tappelun kautta miehiään pyykkäämään? jos siitä syntyy onnekas perhesuhde niin haloo! on naisen työt ja miehen työt. se on mun käsitys. ei sa tarkoita et se on ainua oikea käsitys! anteeksi jos loukkasin vastaamalla rehellisesti. mieheni ei tod. ole laiska sika vaan vuoroduunissa ahertava työ-myyrä ja vastapainona raskaaseen työhön voin tehdä hänen olonsa kotona mukavaksi, enkä pakota himaduuneihin, miksen tekisi niin??!! uskomatonta.
ANTEEKSI!
nami
8706
0Äänestä
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen samaa mieltä. Lapseen vaikuttaa eniten _kodin_ilmapiiri_, ei se, miten kotityöt on jaettu. Olen pieni ja hento ja mieheni pitkä ja lihaksikas. Minusta on aivan luonnollinen työnjako silloin, että teen ne työt, joissa olen hyvä ja jotka jaksan tehdä ilman että verisuonet katkeilevat päästäni. Luonnollisesti odotan mieheni tekevät raskaat ja fyysisiä voimia vaativat työt.
Jos olisin itse puualan artesaani tai kirvesmies, tekisin itse remonttihommat. Osaan hakata naulan seinään, mutta en minä silti ala kattolistoja laittelemaan.
Ehkäpä nämä kiihkeästi tasa-arvoa kotitöissä ajavat naiset asuvat kerrostaloissa, joissa ei ns. perinteisiä miesten töitä ole. Toki ymmärrän, että jos niin asutaan ja kumpikin käy töissä, odotetaan toisenkin osallistuvan yhteisestä kodista huolehtimiseen. Sehän on vähintäänkin kohtuullista. Mutta sama malli ei päde kaikissa olosuhteissa. Perinteisessä omakotitaloasumisessa miehille on tekemistä ihan ilman imurointiakin.
Sitä paitsi ihmisten kokemus kotitöistä on erilainen. Toinen vihaa tiskaamista, toinen ruohonleikkuuta. Toinen rakastaa ruuanlaittoa (jota esim. itse inhoan - ihan oikeasti), toinen puutarhan hoitoa. Eikö ole hyvä, että olemme erilaisia? Nyt vain olisi löydettävä oikeat vakat ja kannet.
asutaan, mutta aiemmin ihan kerrostalossa ja siellä sama homma pelas. mutta perusajatus on mullakin sama, kyllä mä kykenen hoitamaan autonkorjaukset ja listojenlaitot, mutta musta on jo sen takia kiva että muru hoitaa ne, että se voi sitte sanoa tehneensä tuon ja tuon ja tuon, eli olla isäntä talossa. noloahan se vois olla jos vieraille tarttis sanoo "et juu, muija kiipes tonne katolle vaihtaa kattopellinpalat, kun mä niinku katoin rallia telkkarista" :), hienoa kesää sinulle edelleen!
...Olen oikeasti mies, ja kirjoitukseni oli provo.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että kotitöiden jakaminen on kunkin suhteen sisäinen asia. Niin kauan, kuin osapuolet ovat tyytyväisiä, voi työt jakaa aivan kuin itseä huvittaa.
Jos pidät kotitöistä ja miehesi hemmottelusta, vilpittömät onnitteluni sinulle ja erityisesti miehellesi (olen kade;), olen varma, että suhteenne tulee kestämään paremmin, kuin moni suhde, joissa toteutetaan provoissani esittämääni "tasa-arvoa".
Lasten kasvatukseen kommentti, lapset voivat varmasti hyvin, jos vanhempien parisuhde toimii.
Hauskaa kesää sinulle!
toki saat anteeksi :) meitä on moneen junaan. ei sille murulle nyt nii kade tarvii olla, se joutuu rasitteelle sitte makuuhuoneen puolella (lue: maksaa palkat)!
Niin juu, provo ei ollut suunnattu sinulle, vaan näille "valaistuneille" jotka voisivat esittää mainutunlaisia kommentteja;)
Minua ei juurikaan haittaisi maksella makuuhuoneessa;)
Kaikki parit tekee omalla tyylillään. Vaikka olen juuri sitä sukupolvea, joka vaatii tasa-arvoa, niin minusta pääasia on sellainen työnjako jossa kodissa on lämmin tunnelma ja kaikilla mukava olla. Ihan sama, jos nainen tekee kaikki kotityöt, jos kerran itse siihen on tyytyväinen. Itsekin varmasti tekisin kaikki kotityöt, mikäli en kävisi töissä ja vieläpä kolmivuorotyössä. Itse asiassa minusta olis ihanaa olla kotiäitinä, mutta ei riitä rahat. Tällä hetkellä meillä on tasan puolet ja puolet töistä. Mulla on kuitenkin tiukempi siisteyskäsitys ja siksi joudun yleensä määräämään miehelleni työt esim. siivouspäivinä. Tiskit hoidetaan vuoropäivin. Asumme siis kerrostalossa. Mikäli meillä olis omakotitalo, niin kyllä silloin löytyy miesten ja naisten työt.
Todella mielenkiintoinen keskustelu! Mielestäni kaikessa kannattaa muistaa kohtuus. Myös kotitöissä ja työnjaossa. Jos mieheni olisi jostain syystä kotona ympäri vuorokauden ja minä itse raataisin niska limassa työpaikalla, olettaisin, että hän tekisi enemmän kotitöitä kuin minä. Ja päinvastoin. Tämän voisi ajatella pätevän niin maalla kuin kaupungissa.
Kuten monessa kirjoituksessa on sanottukin, kaiken a ja o on lämminhenkisyys ja se, että suhde pelaa. Tikusta ei kannata nostaa asiaa, mutta jos työmäärä kotona tuntuu ahdistavalta, siitä kannattaa sanoa toiselle. Orjaksi ei kannata kenenkään (ei naisen eikä miehen)ryhtyä.
ymmärsit JUST mitä tarkoitin *halaa siitä hyvästä*!