Naimisiin menosta pitäisi tehdä vaikeampaa, niin vältyttäisiin avioeroilta. Kahden vuoden yhdessä asuminen pakolliseksi ennen avioliittoa ja taloudelliset sanktiot erotilanteessa sellaisiksi ettei kukaan eroaisi. Nykyään kaikenmaaliman hapsenkakkiaiset rynnivät mela mielessään naimisiin, eivätkä sitten kestä normaalia elämää puolisonsa kanssa.
Kerran naimisissa olleilta pitäisi kieltää uudelleen naimisiin meno. Onhan se jo nähty että kerran eronneet eroavat aina vaan uudestaan. Jos kerran epäonnistuu, niin on aika katsoa peiliin ja tunnustaa tosiasit eli että on kykenemätön elämään parisuhteessa.
Kerran naimisissa olleilta pitäisi kieltää uudelleen naimisiin meno. Onhan se jo nähty että kerran eronneet eroavat aina vaan uudestaan. Jos kerran epäonnistuu, niin on aika katsoa peiliin ja tunnustaa tosiasit eli että on kykenemätön elämään parisuhteessa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Avioeron ainoa syy on aina, että ollaan menty naimisiin.
miksi mennä naimisiin?siksi ,että saa joskus huomiota vaikeana eron(,joka siis tulee jokatapauksessa) aikana?että saa sanoa olevansa jonkun aviopuoliso?
enpä usko...
oletteko koskaan puolustelleet jotakin tekoanne sillä,että silloin tuntui siltä?
esimerkiksi tatuoinnin otto...silloin se tuntui hyvältä vaihtoehdolta.mistä olisi voinut tietää että iho tulehtuu sen ottamisen jälkeen?
mistä sen tietää miten avioliittoelämä sujuu?ehkä se tuntui silloin hyvältä mennä naimisiin?ehkä silloin vain se oma puoliso tuntui oikealta?
vaan edellytys.
...mitä hän ei tiedä.
Kerran aviossa olleena tietää ne seikat, jotka ovat kestävän liiton edellyksenä.
Vaikea kuvitella, että esim. parikymppisinä ollaan kovin realistisia liiton kestävyyttä ajateltaessa, kun vihille mennään. Tää ikuista on..
Eihän avioliittoon mennä kokeilemaan vaan pysymään. Jos kerran pitää erota niin pysykööt sitten myöhemmin susiparina.
Tulevaisuuden ennustaminen on vaikea laji. Se pätee myös avioliittoon.
Miksi pitäisi pysyä susiparina? Meidät vihkinyt rovastikin on toisessa avioliitossa. Ei minullakaan vakaumus pannut hanttiin.
ja tuosta eronneen naimisiinmenosta. Entäs kun on kylmästi jätetty, eikö olisi oikeutta uuteen liittoon? Tai vihdoin uskaltaa lähteä väkivaltaisesta suhteesta? tai entäs kun on oppinut omista virheistä?
Sen kyllä saisi kieltää, että heti entisestä eroon päästyä mennä paukastaan uusiin naimisiin. Saisi olla harkinta-aika avioerossa pitempi kuin puolivuotta. Eipähän ihan heti pääsisi alttarille.
Vapaa maahan tämä on. Ei ihmisten tekemisiä pidä sitoa tarpeettomasti lakipykälillä.
Lainkin pitää täyttää mielekkyyden tunnusmerkit.
Kovin kuulostaa Kartsa katkeralta. Onkohan joutunut katsomaan kun entinen puoliso kipitti uudelleen vihille heti eron jälkeen, ja pahulainen vaikuttaa vielä onnelliselta...
Kuule Kartsa, turhaan vihottelet. Ei ihmisen tunne-elämä lakia muuttamalla muutu miksikään. Anna muiden tehdä kuten haluavat, tee sinä itse oman omantuntosi mukaan.
Minä menen avioon vielä kolmannenkin kerran. Uskon vieläkin rakkauteen ja kestävään avioliittoon.
yhtä tiukka pappi kuin meillä, (tosin on mieheni sukulaispappi), joka tivasi meidän naimisiinmenomotivaatioita, tai lähinnä minun.
Ja kun vihkiseremonia oli ohi katsoi tarpeelliseksi tulla minulle mainitsemaan:"miten vaikeaa oli tulla tänne tilaisuuteen teitä vihkimään".
Avioliitto seminaarit, avioliittoviikonloput, koulut ja kurssit ennen naimisiinmenoa, ei vasta eron kynnyksellä. Siinä reseptiä ja niin...se tiukka pappi ;)
Oliko sinulla kyseessä toinen kierros, kun pappi kyseenalaisti sinun kykyäsi hyvään avioliittoon?
Minua arveluttaa oma kolmas kierros, kun on kuulemma tiukka kirkkoherra kunnassa... Saa nähdä suostuuko vihkimään meitä.
tuossahan tuo vastaus tulikin...meidän suhdetta/avioliittoa ja sen kestoa on arvuuteltu kuin V5 veikkausta. 2 vuotta tais olla maximiveikkaus-4 jo takana.
Pappi ei oikein taida sympatisoida minua...se on sellainen antipappi kaikintavoin, kun ei staraksi muuten ollut niin pääsee loistamaan aina keskipisteenä ees sukulaisten kuoppajaisissa tai häissä...joissa sitten henkisesti kuoppaa sukulaisiaan ;))) Semmoinen pappi kaikille - mutta älä hätäile, tuskin "oikeat" papit kyseenalaistavat vihkimistä, vaikka menis neljättä kertaa papin eteen. Onnea teille !
Sittenhän papin olisi pitänytkin tentata miestäsi tyyliin: kerran epäonnistunut, aina epäonnistuu :) Sinä ainakin osaat jo ottaa asian huumorilla.
Minäkin olin kuvitellut että pappi vihkii jos niin pyydetään tekemään eikä virallista estettä löydy. Kunnan diakonissa vain epäili että lestadiolainen kirkkoherra ei vihkisi meitä kun olemme niin "syntisiä", tai siis minä syntinen kun olen eronnut jo kahdesti.
Pisti silmään tuo kohta, että "oikeat papit" tuskin kyseenalaistavat, vaikka menisi neljättä kertaa naimisiin.
Kyllä mulla ehkä joku hälytyskello päässä soisi. Toki vihkisin, mutta ehkä olisi hyvä keskustella kunnolla ennen sitä. Minkä takia kolme liittoa on päätynyt eroon? Onko otettu menneestä opiksi?
Onko vanhat erot käsitelty pois mielestä kummittelemasta? Vai onko suinpäin rynnätty uuteen suhteeseen?
Koska jos meno jatkuu entiseen malliin, niin on aika todennäköistä, että se neljäskin yritys kaatuu. Tai sitten on opittu matkan varrella jotain arvokasta ja ollaan ihan eri tavalla valmiita tekemään töitä avioliiton säilymisen eteen.
Onnea voi toki etsiä muullakin tavoin kuin eroamalla epätyydyttävästä suhteesta. Meitä ihmisiä vain on niin moneksi, toiset jaksavat sinnitellä paremmin kuin toiset. Jotkut ovat varmasti oikeastikin onnellisia.
Mutta jos nyt olen tällainen kuin olen, niin pitäisikö oikean papin mielestä minun elää susiparina kun saattaa menneisyyteni perusteella olla mahdollista että kolmas (tai neljäs) liittokin päättyy eroon?
Tällä hetkellä minusta tietenkin tuntuu että olen löytänyt sen oikean, enkä enää koskaan tule eroamaan. Tietenkin, enhän muuten avioliittoa suunnittelisikaan.
Avo/avioero on uskoakseni henkisesti yhtä rankka. Siis tapauksissa, joissa ainut ero on vain se "papin aamen".
Lähinnä siis tällaista paria voisi ylipäätään herätellä pohtimaan asioita, jos niitä ei ole vielä pohdittu. Että jos tyyli on sellainen, että mennä porskutetaan liitosta toiseen.
Minulle pappina nyt loppujen lopuksi on ihan sama mitä ihmiset elämällään tekevät. Itsepä sen elävät ja seuraukset kantavat.
Surettaa vaan, kun harvoin on kyse vain omasta elämästä. Avo/avioerosta kärsii myös lähipiiri, etenkin lapset jos sellaisia on kuvioissa mukana.
eli että, pitäisikö siis ihmisten elää kituuttaa avioliitossaan vain ja only lasten takia. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että meistä, meidän lapsuusperheen lapsista olisi tullut monintavoin tasapainoisempia jos vanhempamme olisivat eronneet hyvissä ajoin. En halua olla sellainen vastuuton aikuinen joka kippaa kaikki kolhut vanhempien niskaan, mutta tämän kippaan.
Ja miksi joku lähipiiri avioerosta joutuu kärsimään...eiköhän se enemmän kärsi jos kys.pari kärsii siinä suhteessaan. Tai onko lähipiirin niin vaikea valita puoltansa sitten eron jälkeen, että sitäkö se lähipiiri sitten kärsii ja oireilee.
Toki on varmaan lapsille parempi, jos riitaisa pari eroaa, tai väkivaltainen yms.
Mutta väitän, että on paljon eroja, joita ei ole edeltänyt riitaisuus tai muuten kireä ilmapiiri. Tietysti siinä vaiheessa kun toinen on päättänyt erota, niin varmasti ilmapiiri kiristyy.
On aika paljon näitä eroja, joissa eroavan itsensäkin mukaan "puolisossa ei ole varsinaisesti mitään vikaa".
Entäpä jos mentäisiinkin vaikka hakemaan apua avioliiton ongelmiin ja vaikka saataisiin ne selvitettyä. Ja sen jälkeen avioliitto olisi entistäkin ehompi. Perheneuvojilla on lukuisia esimerkkejä kerrottavanaan siitä, kuinka "huonotkin" avioliitot on saatu kukoistamaan. Eron ei pitäisi olla ensimmäinen vaihtoehto, ellei siis ole kyse todella vakavista asioista, väkivallasta sun muusta.
susiparina olis onnelisempi kun on sanontakin:ihminen on ihmiselle susi!
Kyllä ehdottomasti samaa mieltä. Molemmille osapuolille avioliitto haastattelut ja psykologiset testit ym. Ihan kuin työpaikkaa hakiessa. Tavallaan nainenhan tässä työpaikkaa hakeekin, kun nainen on kuin kodin yleiskone.
Alle kolmekymmentä vuotiaat ei saa mennä naimisiin. Jos menee niin pitää maksaa kymppitonni tilille, ja se joka jätetään, saa pitää kummatkin raha osuudet.
Uudestaan ei saa mennä naimisiin kuin saman puolison kanssa, sellainen katumus avioliitto.
Kun onmennyt naimisiin, täytyy kymmenen vuotta elää vain ja ainoastaan vaimolleen ja miehelleen, eikä huvittelemaan saa mennä. Kun lapsia tulee, niin ulos meno kielto lisääntyy aina viidellä vuodella, jotta oppii tuntee lapsensa.
Jos kuitenkin erotaan, rahat jäävälle puolisolle, samoin lapset ja kaikki irataimisto autoineen päivineen. Jo olis ihme jos avioliitot ei kestä, tuollaisen jälkeen.
pitäisi kieltää syöminen
Kerran oksentanut ei mätä samaa ruokaa uudestaan.
etukäteen tiedä miten käy jopa vuosikymmenien avioliitot purkautuu.
Ei ole tarpeeksi älykästä mäysykyttää mitään avioliiton vaikeuttamisesta tai uudelleenavioitumisen kieltämisestä. Ihminenhän tekee kaikki ratkaisunsa päätöshetkellä omaamansa tiedon ja tunteen varassa. Jos myöhemmn olosuhteet tai itse muuttuu, on ihan oikein regoida siihen. Avioero on usein paras keino pääästä pois huonosta/epämiellyttävästä/vaarallisestakin elämäntilanteesta. Se on usein mahdollisuus muutokseen, ei mikään maailmanloppu...
Eihän tuossa sun ehdotuksessasi ole mitään järkeä. Eikä avioliitossakaan muutenkaan ole mitään järkeä, jollei ole aikomus hankkia yhteisiä lapsia, joista huolehtia yhdessä.
Jos jotain rahallisia sanktioita pitäisi antaa, niin niillä rahoilla pitäisi turvata lasten hyvinvointi, eikä jätetyn puolison hyvinvointi. Siis sanktio elatusmaksujen lisäksi.
Mielestäni oot oikeassa osin, ihmiset eroaa liian herkästi! mutta mielestäni eroon on aina syynsä''alkoholi,väkivalta,vieraat jne jne'' mielestäni jos mies/nainen käy hengen päälle, niin on oikeus erota painajais avioliitosta, mutta jos avioliitto laki tehtäs vaikeemmaks just tolla vaikka, että 2v pitäs asua yhdessä, niin siinä kyllä kerkiis näkemään sen arjen ja tietää haluuko jakaa sen arjen ko. henkilön kanssa tavallaan putoais siitä illuusiosta pois ja eläs realistisemmin asian suhteen, mut kun nykyään 18-22v himona menossa naimisiin ja kersoja väännetään eletään pumpulin ja tukiaisten viidakossa aaaah tämä on ihanaa...rahaa tulee tekemättä mitään :/ sairasta!Mut en kyllä yleistä tuota että kun kerran eroo niin eroo aina..sehä on sairasta erota satoja kertoja...tosin eroon täytyy olla syy ja katsoa todella peiliin ennekuin eroo
... että avoerot YHTÄÄN helpompia lapsille ja avopuolisoille !! Ei avioliitto ole juridisena sopimuksena ongelma, vaan ihmiset jotka eivät osaa (tai jaksa, tai tahdo) elää yhdessä ...
Pitkästä suhteesta eroaminen on aina henkisesti raskasta, toisille enemmän kuin toisille, mutta helppoa ei kenellekkään (uskottelevat mitä tahansa itselleen ja toisille) -- ja riippumatta siitä, erotaanko pitkästä avio- vai avoliitosta.