Mitä on uskottomuus?
Heitetäänkö uskottomuudelle erilaiset raamit jokaisen parisuhteen sisällä yksitellen vai onko olemassa jokin yleisesti kattava merkitys?
Jos uskottomuudella on omat kasvonsa jokaisen parisuhteen sisällä, miten voidaan edes puhua yleisesti uskottomuudesta kun tällöin mittaria on hyvinkin monenlaista? Jos uskottomuus taas on yleinen käsite tietylle käyttäytymiselle, mikä on sen käyttäytymisen määritys?
Heitetäänkö uskottomuudelle erilaiset raamit jokaisen parisuhteen sisällä yksitellen vai onko olemassa jokin yleisesti kattava merkitys?
Jos uskottomuudella on omat kasvonsa jokaisen parisuhteen sisällä, miten voidaan edes puhua yleisesti uskottomuudesta kun tällöin mittaria on hyvinkin monenlaista? Jos uskottomuus taas on yleinen käsite tietylle käyttäytymiselle, mikä on sen käyttäytymisen määritys?
Vastaukset 6
Vanhimmat
anteeksi fyysisen pettämisen, ja vaikka useammankin, mutta yksi asia jota pidän törkeänä uskottomuutena on se, jos mies naureskelee toiselle naiselle kuinka "tyhmä, idiootti, ääliö..." oma naisensa on. Varsinkin jos tilanne on se että tämä toinen nainen on jo valmiiksi ollut kateellinen miehen omalle naiselle, niin sehän on kuin hunajaa hänen itsetunnolleen. Ja varsinkin jos se toinen nainen on miehen ex. Sama pätee myös toisinpäin että jos nainen tekee miehelle tuon saman. Fyysinen pettäminen, kun se tapahtuu tuntemattoman henkilön kanssa ei ole läheskään niin paha kuin oman puolisonsa mustamaalaaminen ja nolaaminen ympäri kyliä puheillaan.
-juuri tällä hetkellä aiheen koskettaessa joka minuutti joka ajatusta- voin antaa anteeksi ne "pari" kertaa kun mieheni on käynyt vaihtamassa eritteitään toisen naisen kanssa. Mutta sen nieleminen, että he julkisilla paikoilla, tuttujen ihmisten nähden, ovat liikkuneet, tanssineet, hyväilleet, vaikka vain jutelleet toistensa kanssa, se korventaa sisimässä. Ja toki juuri se miten mut on mustamaalattu ja haukuttu tälle toiselle naiselle. Minkälaista ukkomiespaskaa toiset naiset ovat valmiita uskomaan, eivätkä näe kuviota: jos moisilla perusteilla joku mies on valmis ulkopuoliseen suhteeseen ( mutta ei erosta tietoakaan ) niin miten voi olettaa tietävänsä mitään totuutta. Eli tämä tarina lähti karkaamaan käsistä, aiheesta pähkinänkuoressa: "pelkkä" naiminen on ihan tarpeeksi paha juttu, mutta se täydellinen välinpitämättömyys toisen henkisestä pahastaolosta, SE on pettämistä pahimmasta päästä.
Mitäkö on uskottomuus. Uskottomuus on toisen pettämistä, lupausten rikkomista, itsehillinnän puutetta, itsetunnon pönkittämistä, seikkaulunhalua, välinpitämättömyyttä...
Mielestäni "uskottomuudelle heitetään erillaiset raamit joka parisuhteessa". Yksinkertainen neuvo sallitun/kielletyn rajaa käsiteltäessä on vanha sanonta "älä tee toiselle sitä, mitä et toivoisi hänen tekevän sinulle". Jos et itse soisi puolisosi suutelevan toista henkilöä, älä sinäkään suutele. Puolison kanssa on kuitenkin keskusteltava, ettei yllätyksiä tule.
Yleisesti uskottomuudesta puhuttaessa uskottomuudella käsitetään jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa sukupuoliyhteydessä oloa. Tähän liittyvät myös seksin lievemmät muodot kuten suutelu. Mutta mikäli parisuhteessa on sovittu että esim. rinnakkaissuhteet ovat sallittuja, ei tämä yleinen "uskottomuus mittari" päde kuin ulkopuolisten silmissä, sillä silloin parille itselleen uskottomuutta ei suhteessa ilmene. Prosentuaalisesti suurempi osuus pareista ei kuitenkaan rinnakkaissuhteita hyväksy ja tämän vuoksi uskottomuutta käsitellään "enemmistön silmin" ja siihen liitetään edellä mainitsemani asiat.
Aika tyhjentävästi sanottu nimim. Priscilla.
Jokainen käsittää uskottomuuden omalla tavallaan ja luo mielessään rajat mitä pitää uskottomuutena.
Siksi mielestäni syntyy myös väärinkäsityksiä ja aiheettomia mustasukkaisuuskohtauksia esim. yleisillä paikoilla, kun paikalla on paljon väkeä ja joillakin raja on vedetty niin tiukalle, ettei kumppani saa edes katsoa tai saatikka jutella vastakkaista sukupuolta olevan kanssa.
Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä, uskottomuuden rajaa ei voi määritellä universaalisti tyyliin: "jos limakalvot koskettavat"...
Sen sijaan neuvon "älä tee toiselle sitä, mitä et toivoisi hänen tekevän sinulle" heittäisin romukoppaan. Lähtökohtana pitää olla sen kumppanin arvomaailma, toiveet ja odotukset, ei oma arvomaailma. Kuten itse kirjoitit "Uskottomuus on toisen pettämistä". Eihän se petätkö toisen luottamuksen riipu siitä, mitä itse häneltä odotat, vaan siitä, mitä hän sinulta odottaa...
Tietysti pettää voi muutenkin kuin olemalla uskoton...
Siis, mielestäni myös lähtäkohtana pitää olla kumppanin arvomaailma, mutta ko. neuvo "älä tee toiselle--" tarkoitin käytettäväksi kun yhdessä on ensin keskusteltu ja sovittu suhteen "rajoista".