Asun poikaystäväni kanssa neljättä, ollaan kolmikymppisiä. Erottiin vuosi sitten ja muutettiin erillemme, ja silloin tapasin toisen miehen, jonka kanssa deittailin muttei sitten mitään sen enempää. Tämä suhteenalku kaatui sitten molempien henkilökohtaisiin juttuihin, pelkoihin ja ongelmiin, ja minä ja ex (siis nykyinen) palattiin takaisin yhteen ja muutettiinkin myöhemmin taas saman katon alle. Nyt se toinen mies on ottanut taas yhteyttä, enkä ole halunnut kertoa miehelleni, ettei sille tulisi paha mieli. Eilen tapasin miehen, käytiin syömässä ja meillä oli ihanaa, siis tosi hauskaa, ei sen enempää.
Ongelma on se, että musta tuntuu että tunteeni tätä toista miestä kohtaan ovat kovin vahvat, tavallaan vahvemmat kuin miestäni kohtaan. Rakastan miestäni, mutta koska olen näiden vuosien aikana oppinut häntä rakastamaan, ei siksi että olisin rakastunut häneen silmittömästi heti ensitapaamisesta (kuten hän minuun). Toinen mies taas on heti alusta tuntunut aivan ihanalta, mutta toisaalta en tunne häntä kovin hyvin. Molempien kanssa perusarvot ovat kohdallaan, mutta tän toisen miehen kanssa meillä on myös paljon muuta yhteistä, kun taas mieheni ja minä olemme kovin erilaisia.
En tiedä, mitä tehdä. Aikuisten oikeasti, En haluaisi satuttaa ketään, enkä tiedä, onko siihen edes tarvetta. En tiedä, onko tämä vaan jotain typerää ihastumista, vai jotain isompaa kyseenalaistamista. Alan olla siinä iässä, että haluaisin kohta perheen, mutta haluan tehdä sen oikean ihmisen kanssa. Tai ehkä tällaisen hirviön pitäisikin olla yksin.
Kertokaa mitä mieltä olette, en voi puhua tästä kenellekään.
Ongelma on se, että musta tuntuu että tunteeni tätä toista miestä kohtaan ovat kovin vahvat, tavallaan vahvemmat kuin miestäni kohtaan. Rakastan miestäni, mutta koska olen näiden vuosien aikana oppinut häntä rakastamaan, ei siksi että olisin rakastunut häneen silmittömästi heti ensitapaamisesta (kuten hän minuun). Toinen mies taas on heti alusta tuntunut aivan ihanalta, mutta toisaalta en tunne häntä kovin hyvin. Molempien kanssa perusarvot ovat kohdallaan, mutta tän toisen miehen kanssa meillä on myös paljon muuta yhteistä, kun taas mieheni ja minä olemme kovin erilaisia.
En tiedä, mitä tehdä. Aikuisten oikeasti, En haluaisi satuttaa ketään, enkä tiedä, onko siihen edes tarvetta. En tiedä, onko tämä vaan jotain typerää ihastumista, vai jotain isompaa kyseenalaistamista. Alan olla siinä iässä, että haluaisin kohta perheen, mutta haluan tehdä sen oikean ihmisen kanssa. Tai ehkä tällaisen hirviön pitäisikin olla yksin.
Kertokaa mitä mieltä olette, en voi puhua tästä kenellekään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
et ole tyytyväinen nykyiseen suhteeseesi. Etkä rakasta miestäsi. Jos rakastaisit, et olisi tässä tilanteessa. Mieti nyt tarkkaan mitä teet. Älä ainakaan loukkaa nykyistä miestäsi pettämällä ja salasuhteella. Ole rehellinen itsellesi ja miehellesi.
Ruoho ei muuten yleensä ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella, vaikka aluksi siltä näyttääkin. Sen myös totesi minulle eron jälkeen ex-vaimoni.
toi su ihastumine voi johtuu jostai su henk.koht. kehityksee liittyvist jutuist jotka menee ohi ku tajuut ne. Siis miäti ittees enneku teet mitää peruuttamatont tai loukkaat ketää. Voi tiätysti ol et sä ny sit oot kuitenkin ihastunu tai rakastunu tohio toisee miähee ja et su siin vanhas suhteessas o ollu jotai piäles ku sää tollai lähet harhailee ja pelleilee.
taitaa todellakin vika olla itsessäni. rakastan miestäni ihan totta todella paljon, mutten koskaan ole ollut häneen rakastunut - jos joku nyt ymmärtää, mitä tarkoitan. ongelma piilee siis siinä. mieheni rakastaa minua todella paljon (kaikin tavoin), ja siksi rakastan ja kunnioitan häntä entistä enemmän enkä todella tahtoisi loukata häntä. uskon, että voisin viettää elämäni hänen kanssaan, mutta minua pelottaa, että jos niin teen, katkeroidun joskus ja minusta tuleekin järkyttävä nalkuttava ämmä, jollaista mieheni ei todellakaan ansaitse. toisaalta en haluaisi satuttaa häntä nyt lopettamalla suhdettamme, jossa kaikki on päällisin puolin hyvin.
huomatkaa että mistään pettämisestä ei todellakaan ole kysymys, mutta olen todellakin arkaluontoisessa tilanteessa, jossa minun pitää valita toisaalta omani ja toisen onnellisuuden ja hyvinvoinnin välillä, toisaalta tutun ja turvallisen sekä tuntemattoman välillä. tai sitten en pohdi asiaa lainkaan ja annan sen mennä eteenpäin omalla painollaan silläkin uhalla, että lopulta petän itseni lisäksi myös muita osallisia.
Oletko nyt tavannut tätä ihastusta silmästä silmään kymmentä tuntia enempää. Mitä tiedät ärsyyntymiskynnyksestä, stressinsietokyvystä, suvusta, psykopaattikin on erittäin karismaattinen. Rakastat miestäsi, mutta olet ihastunut. Tee valintasi ja nopeasti.
Järjenvalo? Et haluaisi loukata? Taisit jo tehdä sen. Huomaatkohan itse missä kohtaa? Onnittelen. Olet jo leikissä mukana. Sinuna olisin esittänyt "mitä teen" -kysymyksen ennen kuin olisin palannut exän kanssa yhteen.
Kannattaisikohan opetella ensin elämään yksin ja etsiä sitä oikeaa avoimin kortein? Sitä mitä nimität "rakastamiseksi" kannattais myös kelailla ihan itsekseen uudemman kerran. Pahaa tekee tollaset ihmiset.