Otin kantaa myös keskusteluun "naiset lihottavat itsensä".
Tuntuu että paino on liian tärkeä kriteeri ihmisille. Ei ihmisyys ole läskissä vaan korvien välissä. Tässäpä uusinta.
Paino on suhteellista.
Minä olin anorektikko, sillä näin ruumiini aina liian lihavana. Moni mies sanoi n. 60 kg vartaloani selluliitiksi ja lihavaksi (olen 164 pitkä), päädyttiin sitten 40 kiloon, pahimmillaan 36 kiloon. Tästä suosta oli vaikea päästä. 43 kg vaiheessa mies sanoi että tiesitkö että sinulla on ylimääräistä. Eikö mikään riittänyt?
Miehelle ei siis riittänyt mikään. Hän kuvitteli voivansa määrätä vaatteistani ja kaikesta. Kuukautiset ja kaikki naisellinen katosi varatalostani. Kokosin vvimeisen voimanrippeeni ja annoin miehelle kenkää.ELÄMÄNI PARAS TEKO.
Lihoin hieman, mutta normaalin suhteen sietäminen oli vaikeaa. Tuntui että olin aina väärän painoinen. Onnekksi sain itseäni niskasta kiinni ja vaihdoin paikkakuntaa ja pääsin hyvään kouluun. Oivalsin että ulkonäkö ei merkitse kaikkea, vaan ainoa mikä merkitsee on hyväksyminen, itsensä ja muiden hyväksyminen.
Lihoin ; johtuen vakavasta sairaudesta (luultavasti anoreksiasta johtunutta), sairauden seurauksena saatoin liikkua hyvin vähän ja sen seurauksena olin huonossa kunnossa (pienikin kävelymatka väsyttää). Olen lähellä 60 kiloa, tiedän että selluliittia on takuulla.
Silti pitkästä aikaa peilistä minua katsoo "normaali" ihminen joka ei ajattele kaiken aikaa sitä ainoaa salaatinlehteä jonka saa päivässä syödä.
Ymmärrän että jos löytää sen jota rakastaa, persoona on tärkeä, korvien väli. Jos ihminen on lihava tai lihoo, on se asia joka "kuuluu pakettiin", ja sitä on yritettävä ymmärtää ja rohkaista jos toinen haluaa laihtua.
Erityisen tärkeää on keskustelu asioista. Pitää pystyä kertomaan miltä tuntuu.
Seksi ja haluttavuus on myös korvien välissä.
Seksi ei merkitse paljon , jos olet käynyt melkein kuoleman porteilla paino-ongelman vuoksi.
Muutenkin omaan ulkonäköön sairaalla tavalla suhteutuminen on ollut elämässä riesana.
Kauneus on mielestäni korvien välissä.
Tuntuu että paino on liian tärkeä kriteeri ihmisille. Ei ihmisyys ole läskissä vaan korvien välissä. Tässäpä uusinta.
Paino on suhteellista.
Minä olin anorektikko, sillä näin ruumiini aina liian lihavana. Moni mies sanoi n. 60 kg vartaloani selluliitiksi ja lihavaksi (olen 164 pitkä), päädyttiin sitten 40 kiloon, pahimmillaan 36 kiloon. Tästä suosta oli vaikea päästä. 43 kg vaiheessa mies sanoi että tiesitkö että sinulla on ylimääräistä. Eikö mikään riittänyt?
Miehelle ei siis riittänyt mikään. Hän kuvitteli voivansa määrätä vaatteistani ja kaikesta. Kuukautiset ja kaikki naisellinen katosi varatalostani. Kokosin vvimeisen voimanrippeeni ja annoin miehelle kenkää.ELÄMÄNI PARAS TEKO.
Lihoin hieman, mutta normaalin suhteen sietäminen oli vaikeaa. Tuntui että olin aina väärän painoinen. Onnekksi sain itseäni niskasta kiinni ja vaihdoin paikkakuntaa ja pääsin hyvään kouluun. Oivalsin että ulkonäkö ei merkitse kaikkea, vaan ainoa mikä merkitsee on hyväksyminen, itsensä ja muiden hyväksyminen.
Lihoin ; johtuen vakavasta sairaudesta (luultavasti anoreksiasta johtunutta), sairauden seurauksena saatoin liikkua hyvin vähän ja sen seurauksena olin huonossa kunnossa (pienikin kävelymatka väsyttää). Olen lähellä 60 kiloa, tiedän että selluliittia on takuulla.
Silti pitkästä aikaa peilistä minua katsoo "normaali" ihminen joka ei ajattele kaiken aikaa sitä ainoaa salaatinlehteä jonka saa päivässä syödä.
Ymmärrän että jos löytää sen jota rakastaa, persoona on tärkeä, korvien väli. Jos ihminen on lihava tai lihoo, on se asia joka "kuuluu pakettiin", ja sitä on yritettävä ymmärtää ja rohkaista jos toinen haluaa laihtua.
Erityisen tärkeää on keskustelu asioista. Pitää pystyä kertomaan miltä tuntuu.
Seksi ja haluttavuus on myös korvien välissä.
Seksi ei merkitse paljon , jos olet käynyt melkein kuoleman porteilla paino-ongelman vuoksi.
Muutenkin omaan ulkonäköön sairaalla tavalla suhteutuminen on ollut elämässä riesana.
Kauneus on mielestäni korvien välissä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Otin itsekkin osaa tuohon keskusteluun. On surullista että monet naiset joutuvat tällaisten miesten terrorin uhriksi. Jaksamista kaikille ulkonäköön katsomatta!
joka sanoo noin sinulle? itselläni ON selluloidia reisissä ja jenkka-kahvat, mutte kukaan ole koskaan sanonut läskiksi tai että olis ylimääräistä. kyllä se hyvännäkösyys tosiaan lähtee sisältäpäin :) ja toisekseen, minkätakia naiset yleensäkin on niin herkkiä uskomaan miesten sanoja tai jopa sairastuttamaan itsensä tahtomattaankin sen takia mitä joku Jormallinen sanoo??! uskomatonta, siis itse varmaan tekisin samoin jos joku sanoisi mulle noin rumasti!
onnea sinulle ja toivottavasti hyvät ajat ovat satakertaisena edessäpäin ;D
Ajattele, että sinua viehättää ulkonäöllisesti ja luonteeltaan tietynlaiset ihmiset enemmän kuin toiset. Olet esim. nainen, joka pidät tummista miehistä, toivot miehen olevan lihaksikas, mukava, luotettava jne. Olet mies, joka pidät vaaleasta kurvikkaasta naisesta, joka on mukava, luotettava jne. Tapaatte toisenne ja alatte elää yhdessä.
Vuosien kuluttua rakastatte toista, mutta koette, että suhteesta on kadonnut jotain. Toinen on edelleen mukava ja luotettava, mutta ei enää viehätä yhtä paljon kuin alussa. Missä vika? Käydään parisuhdeterapiassa, katsellaan nettipornoa, haaveillaan työkaverista, riidellään, itketään ja keskustellaan. Vikaa ei vain tunnu löytyvän, mutta hyvinkään eivät asiat ole. On sellainen hiukan tyytymätön olo.
Okei. Kyseessä voivat tietysti olla työongelmat, riidat naapureiden kanssa, kotityöt... Mutta myös se, että toinen ei enää ulkonäöllisesti vastaa sitä omaa ihannetta. Lihaksikkaasta vatsasta on tullut rakastelun tiellä oleva kaljamaha. Kurvikkaista muodoista on hävinnyt kurvikkuus.
Se ei vähennä rakkautta eikä ratkaisu ole avioero. Mutta ei voi vaatia, että toinen muuttaisi täysin käsitystään ja haavettaan siitä, millainen ulkonäkö häntä viehättää. Toiselle ei tarvitse mennä sanomaan, että ootpas läski tai että miten sä ton kompostin tohon kyhäsit.
Yhdessähän sitä vanhetaan ja vähitellen ulkonäkö muuttuu, yleensä ottaen vähemmän imartelevaan suuntaan. Mutta rakkaus säilyy, toinen näyttää edelleen kauniilta, jos hän pääpiirteissään vastaa sitä omaa ihannetta. Pelkän ulkonäön ei pitäisi olla kriteeri puolisoa valittaessa eikä jätettäessä, mutta aina ei se pelkkä rakkauskaan riitä. Rakkaus pitää sisällään niin monta asiaa, joskus sitä tuntee vähemmän, joskus enemmän samaakin ihmistä kohtaan. Mutta en näkisi, että se ero on aina ainoa ratkaisu. Jo on konstit silloin vähissä.
Minkäköhän takia minua viehättää ainoastaan mies, joka on mukava, kiva ja ihana!?
Tällaisella miehellä saattaa olla tummat tai vaaleat hiukset (pitkät tai lyhyet sellaiset). Hän voi olla myös punatukkainen tai kalju. Niinkuin myös lyhyt, keskipituinen tai pitkä. Ei väliä. Laiha tai lihava tai normaalivartaloinen.
Ei tarvitse miettiä tuota hetkistä...
Olen törmännyt tapaukseen joka haluaa muokata "rakkaastaan" jonkun, jonka haluaa. Tällainen mies haluaa laihan laihtuvan , käyttävän mieleisiään vaatteita, (vaikka naisen mielestä kamalia), seksiä milloin itseään panettaa (huolimatta naisen tunteista), ajattelemattaan haluaa muokata naisesta sellaisen "unelmapimun".
Tunnen tapauksen, tämä loukkaa raa'asti jokaista ajattelevaa naista. Minä olen mikä olen, raivokohtauksineni, pidän hiukseni, mustat vaatteeni, oman elämäni ja oikeuden määrätä itsestäni.
Mutta jos itsetunto on nollassa, elämä on mustaa hämärää on toisen määräilyihin vaikea löytää vastustusta. Jos miehen pyyntöihin kieltäytyy hän sanoo etten rakasta häntä. Niin, tämä mies ei tuskin itse pysty rakastamaan ketään. Onneksi pääsin ko. tyypistä eroon nopeasti, mutta hirvittää ajatella kuinka sokeita naiset ovat.
Omassa elämässäni olen tullut siihen tulokseen että ne "ihanne miehet" (= lihaksikas, viimeisen muodin mukaan pukeutunut, komea - mister finland tyylinen juppi- ) ovat usein sietämättömiä ihmisinä.
Jos hyväksyy omat virheensä niin voi hyväksyä toisenkin kaikkine karvoineen ja omine omituisuuksineen.
Niinpä niin. Tarkoitin, että jokaisella on ne omat kriteerinsä, omat mieltymyksensä vastakkaisen sukupuolen ja miksei omankin suhteen. Arvostamme esim. tiettyjä ominaisuuksia ystävissämme ja usein samoja puolisossamme. Puolison valinnassa ulkonäkö vaikuttaa, mutta vain yleissääntönä. "Kauneus on katsojan silmässä" pitää todella paikkansa, makuja on monia. Jos toinen viehättää älyllisesti ja luonteeltaan, hän myös näyttää ulkonäöllisesti kauniilta toisen silmissä. Nyrpeä nenä ja mutrusuu sekä ivallinen ulosanti vähentää ensikatsomalta jumalaisenkin kauniin ihmisen kauneutta.
Myös lihaksikkuus tai lihavuus on suhteellisia käsitteitä. Esim. itsestäni lihaksikas voi olla useampikin erilainen ihminen. Selvä neulalla puhkaistava tai kiinteävartaloinen. Monella ihmisellä on ensinäkemältä tavalliset kädet, mutta hänen ryhtyessään töihin, lihakset vain pullistelevat ja näky on miellyttävä. Jos ihminen on mukava ja miellyttävä, hän on pyöreä, runsasmuotoinen tai rehevä. Jos hän on ikävä ja epämiellyttävä esim. käytökseltään, hän on lihava. Näin viime kädessä ihmisen luonne ja käytös kuitenkin vaikuttaa käsitteiden määrittelyyn ja siihen, kuinka hänen ulkonäköönsä tulee suhtauduttua.
Suuri paino ei mitenkään tee seksistä huonompaa, vähemmän nautittavampaa, epämiellyttävämpää tai muutakaan. Jokaisella on mieltymyksensä ja pehmeä liha voi olla erittäin kiva lisä seksiin. Pikemminkin kuvittelisi liikalaihuuden tekevän seksistä huonompaa, etenkin kun jossain vaiheessa limakalvotkin alkavat kuivua ja seksistä voi tulla jopa kivuliasta. Esteettiset arvostukset ovat yleensä vallalla vain ennen esileikkiä, silloin kun ei ole niin lähellä, että näkee vain ihohuokset, jos niitäkään. Niinpä seksi voi olla tärkeä, mutta ei paino ei.
Ja paljon voimaa Sinulle koettelemuksissasi, olet varmasti todella upean näköinen, kun kuljet pää pystyssä ja iloisena!