Ollaan vaimoni kanssa molemmat muutaman vuoden alle 50 ja avioliitossa 13 vuotta kera kahden kouluikäisen.
Vaimoni on töissä opettajana ala-asteella ja itse opiskelen jo kymmenettä vuotta akateemista loppututkintoa, jonka olen päättänyt vihdoin saada vietyä loppuun. Homma on kohdallani venynyt burn outin seurauksena.
Vaimoni "oudot" (ainakin minun mielestäni) vihan viikot ovat aina silloin tällöin laittaneet funtsimaan, että missä kulloinkin mennään.
Äksy aika lähtee useimmiten aina siitä, kun minä suutun jostakin lapsille (vaimon mielestä aivan liian suuressa mittakaavassa); kiroilen ja pauhaan. En tiedä kuinka paljon hänen vihaansa vaikuttaa sitten hänen uskovaisuutensa, mutta joka tapauksessa meikäläisestä hänen etäinen käytöksensä suuttumukseni jälkeen ainakin oudoksuttaa.
Viikon parin jälkeen kun olen seurannut vihan astetta eikä merkkejä laantumisesta juurikaan näy, kysyn, että mikä taas oikein mättää. Hän vastaa jälleen tyylilleen uskollisena, että hän muuttaa lasten kanssa muualle ja minä voin ottaa opiskelija-asunnon ja viedä opintoni rauhassa loppuun. Hän ikäänkuin työntäisi minua pois.
Lasten kanssa minulla menee oikein hyvin, mutta taloudellisesti olemme todella tiukoilla.
Opiskelin 90-luvulla jo muutaman vuoden siten, että olin perheestäni erossa aina viikot. Tyttärelle varsinkin jäi tuosta jonkinlaiset "arvet".
Itse en ole juurikaan pitkävihainen enkä riidanhaluinen enkä myöskään halukas enää asumaan erillään edes viikolla, mutta vaimostani en tiedä, että mitä hän oikein em. ratkaisuillaan hakee.
Kiroilemiseni on monien riitojen jälkeen laantunut, mutta kokonaan en ole sitä pystynyt ainakaan vielä lopettamaan.
Kertoisiko joku ystävällisesti, mikä tällaisen takana oikein voisi olla.
Vaimoni on töissä opettajana ala-asteella ja itse opiskelen jo kymmenettä vuotta akateemista loppututkintoa, jonka olen päättänyt vihdoin saada vietyä loppuun. Homma on kohdallani venynyt burn outin seurauksena.
Vaimoni "oudot" (ainakin minun mielestäni) vihan viikot ovat aina silloin tällöin laittaneet funtsimaan, että missä kulloinkin mennään.
Äksy aika lähtee useimmiten aina siitä, kun minä suutun jostakin lapsille (vaimon mielestä aivan liian suuressa mittakaavassa); kiroilen ja pauhaan. En tiedä kuinka paljon hänen vihaansa vaikuttaa sitten hänen uskovaisuutensa, mutta joka tapauksessa meikäläisestä hänen etäinen käytöksensä suuttumukseni jälkeen ainakin oudoksuttaa.
Viikon parin jälkeen kun olen seurannut vihan astetta eikä merkkejä laantumisesta juurikaan näy, kysyn, että mikä taas oikein mättää. Hän vastaa jälleen tyylilleen uskollisena, että hän muuttaa lasten kanssa muualle ja minä voin ottaa opiskelija-asunnon ja viedä opintoni rauhassa loppuun. Hän ikäänkuin työntäisi minua pois.
Lasten kanssa minulla menee oikein hyvin, mutta taloudellisesti olemme todella tiukoilla.
Opiskelin 90-luvulla jo muutaman vuoden siten, että olin perheestäni erossa aina viikot. Tyttärelle varsinkin jäi tuosta jonkinlaiset "arvet".
Itse en ole juurikaan pitkävihainen enkä riidanhaluinen enkä myöskään halukas enää asumaan erillään edes viikolla, mutta vaimostani en tiedä, että mitä hän oikein em. ratkaisuillaan hakee.
Kiroilemiseni on monien riitojen jälkeen laantunut, mutta kokonaan en ole sitä pystynyt ainakaan vielä lopettamaan.
Kertoisiko joku ystävällisesti, mikä tällaisen takana oikein voisi olla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta tuo vetäytyminen ja että lapset ikäänkuin otetaan kilveksi teidän vanhempien väliin.
Eihän se sun frau ole vain "körttiläinen" tai jostain Lapuan suunnilta. Mulla vankkaa kokemusta samantapaisesta suhtautumisesta.
On körttiläinen, mutta ei ihan Lapualta vaan n. 50 km:n päästä.
Kiitos jo etukäteen.
Mulla kans opettaja (eskari),minä 51v. frau muutamaa
vuotta vanhempi."Yhtöhöösiä" vuosia 25ja risat. Käsitykseni mukaan mun frau elää aina liika kovassa itsekontrollissa, hänen käytös aina sellaista tasaista kuin"lehmänruikku asfaltilla".Hän ei hikeenny muksujen kanssa ei niin millään,seurasin yhden talven todella läheltä kun hänellä oli muksuja
perhepäivähoidossa ja yli puolet niistä romanimuksuja jotka nyt ovat kokolailla tempperamenttisia. Jos minä poltan "pelihousut" kunnolla joko omien poikieni tai hänen suhteensa niin jääkausikin on lievä vertaus siihen tunnekylmyyteen mitä on seurauksena,vaikka pyytäisinkin anteeksi joko häneltä tai pojilta jos
pimahdus on mennyt överiksi.Olen hänelle liika tunteellinen, asia mikä on hänelle käsittämätön ja ehkä pelottavakin asia.Hänen oma isänsä oli tasainen ja etäinen eikä tunteileva avioliitossaankaan, asiat aina suunniteltuna ja kontrollissa.Malli siis sieltä ja kun siihen liittyy silaus körttiläisyyttä niinkuin lapualaisissa sitä on enempi tai vähempi (se on todettu monen eri ihmisen huomioimana),niin ei ole ihme että IKL:kin sikisi siitä.Toinen puoli asiasta on se että hän todella tekee työnsä hyvin ja on todella mallikelpoinen työntekijä kaupungille.Mutta kotioloissa tosi ennalta-arvattava tapaus ja pitkän päälle ikävystyttäväkin.Kaikkiahan on kokeiltu,terapeuttia ym. myöten,enää avioero on kokeilematta toki siitäkin puhuttu mutta sitä hän ei halua vaikka kuinka muuten menisi huonosti(se ylpeys ja kulissi hänelle tärkeämpi asia kuin parisuhteen hoito).
Läntiseltä Uudeltamaalta ja vanhempani ovat Pohjois-Karjalasta.
Meidän emäntä hikeentyy tenavien kanssa harva se ilta, kun nukkumaanmeno venyy ja venyy.
Itse hän on varsin iltauninen ja siksi meikäläisellä on aina hankala tehdä iltaisin hommia, kun itse olen illan virkku.
Kotiaskareet vaimoni hoitaa erittäin tunnollisesti, mutta sukulaisuussuhteet hänellä taas ovat pahasti kuralla varsinkin kaikkiin muihin paitsi isäänsä.
Anoppini onkin varsinainen riidan kylväjä; aihe pitää hakea vaikka millä konstin.
itse en ole millään tavoin innokas riidanhaastaja jajos jotain tulee pyrin nopeisiin ratkaisuihin.
Sukulaisuhteeni ovat erittäin hyvällä mallilla.
Paljolti vaimoni ainainen väsymys johtuu vissiin erittäin raskaasta koulutyöstä.
Appiukko on taas sitä sorttia, että asioita ei pyritäkään selvittämään vaan annetaan ajan mukamas ne hoitaa. Eikä ne ole hoituneet; anopin ja appiukon keskinäiset välit ovat erittäin huonot; molemmat Etelä-Pohjanmaalta.
Juu, että näin meillä päin.
Parempaa jatkoa odotellen
mikä vaimoasi vaivaa. Hän on kyllästynyt kaikkeen! Sinun ikuiseen opiskeluusi, sinun turhaan? huutamiseen lapsille, hän ei todennäköisesti enää ihaile ja kunnioita sinua... jne. Oikeastaan hän on kyllästynyt sinuun... Tiedätkö muuten ollenkaan itse, mitä työ ala-asteen opettajana tänäpäivänä vaatii?
Minä en ole enää pitkään aikaan tiennyt mitä se open työ vaatii. Itse olen keksijä ja nappaan ideoita vaikka pistorasioista. Tunnetuimpia keksintöjäni ovat pontikalla pomppiva pupujussi, päällään seisova seinäkello ja hirvien hyväsymä kivääripussi.
tutkia onko kyse jostain hormonitoiminnan häiriöstä.