Mitä tarkoittaa, kertokaa naiset !

on kuin abstrakti taide - älä edes yritä ymmärtää sitä.

Yritän peilata noita naisia omaan käyttäytymiseen.
Musta tuo A tapaus saattaa olla kiinnostunut susta, mutta tietysti ujostelee eikä ja pysyy kaukana kun kuitenkin on varattu.

B tapaus, no sillä on oma elämä ja sä et ole hänelle niin mieleenpainuva kun hän sulle.

C tapaus voi tosiaan luulla, että sä olet hänestä kiinnostunut. Veikkaan etten hän kuitenkaan ole kiinnostunut susta, koska noin käyttäytyy. Ahdistunut ennemminkin.

Älä nyt kuitenkaan ota liian kirjaimellisesti näitä yhden naisen kommentteja.

Haluan rakastaa jotakin naista ja pidän naisia parempina kavereina kuin miehiä, mutta...

Usein tulee mieleen että kun tänne kirjoittelee jotain edes pientä kritiikkiä tai haukkua naisista, vaikka se olisi asiallistakin, niin useimmat naisten on AIVAN PAKKO KÄÄNTÄÄ ASIAT PÄÄLAELLEEN: jos on kyse naisten typeryydestä, outoudesta, ylireagoinnista ym:sta niin se on käännettävä miesten puutteeksi, osoitettava että mies on kiinnostunu naisesta ja nainen välttelee ( Onko todellakin aina niin !? ) tai jotain muuta. Ettekö naiset voisi olla joskus liikaa värittämättä asioita naisten eduksi, kestää kritiikkiä ja aina syyttämättä meitä miehiä ? Voisitte parantaa itsetuntoanne myöntämällä että naisissa on vikoja siinä missä miehissä ja varsinkin että kun on joistain toisista naisista kyse kuin teistä niin että ei silti ole kyse aina miesten vioista vaan myös naisten.

Tämä siis joillekin naisille, jotka yrittää täällä forumilla aina kääntää kaikki miesten vioiksi tai typeryydeksi, eivätkä itsetunto taida kestää tai jotain...

On kyllä aika hassua, ettei voi moikata, jos kerta on ennenkin jutellut toisen kanssa. Mutta asiaan.. Itse olen sen verran ujo, että taitaisin saada sätkyn, jos joku täysin tuntematon alkaisi enemmänkin juttelemaan esim. luennolla. Voiskohan jossain näistä sun jutuista olla samaa takana..?
Tuohon sun viimeiseen kommenttiin on yksinkertainen vastaus. Teistä miehistä on hankala huomata, kuka on iskumielellä ja kuka haluaa vain jutella. Tyylejä kun on niin erilaisia.. Ehkä se on jonkinlaista varman päälle ottamista, ettei ala ollenkaan juttelemaan, jos vähänkään toisen motiivit ovat epäselvät.

Itselläni ollut joskus samantyyppisiä kokemuksia luentosalista.

Esimerkki 1: Olen jutellut jonkun kanssa tehtävistä/luennoista (niitä näitä) luentosalissa muutaman kerran ja sitten kun näen tyypin kadulla ja tervehdin, tyyppi katsoo oudosti eikä vastaa tervehdykseen.

Tulkinta:
Kyseessä voi olla yksinkertaisesti se, että henkilö ei muista/tunnista minua tai yhdistä naamaani luentotilanteeseen. Niin ikävää kuin se joskus onkin itselleen myöntää, niin kaikkiin kanssaihmisiin se oma persoona ei tee lähtemätöntä vaikutusta. Olen joskus jopa tavannut ihmisiä, jotka eivät muista nimeäni useankaan tapaamisen jälkeen!Tiedän myös, että itselläni on keskimääräistä parempi kasvo- ja nimimuisti (yleensä pystyn jo yhden tapaamiskerran jälkeen yhdistämään nimen ja kasvot).

Toinen selitys on, että jotkut ihmiset yksinkertaisesti haluavat olla vain "luentosali-/kurssimoikkauskavereita". Eli he eivät näe tarpeellliseksi tervehtiä tällaisia henkilöitä muissa ympyröissä. Nyt kun itsekin asiaa mietin, niin tuskin tervehtisin työpaikkarakennukseni muissa toimistoissa työskenteleviä ihmisiä vapaa-ajallani, vaikka heitä päivän mittaan samaan hissiin joutuessani ym tilanteissa moikkaankin.

Esimerkki 2: Entuudestaan tuntematon henkilö tulee juttelemaan minulle jotain yleistä luentoon liittyvää luentosalissa. Tämän yhden kerran jälkeen sama tyyppi on änkemässä joka luennolla viereen istumaan tai jos saavun hänen jälkeensä, niin tekee laajoja moikkausheilautuksia minut huomattuaan.

Tulkinta:
Pidän tuollaista liiallista tuttavallisuutta jotensakin kornina ja alan välttelemään henkilöä. Siis jos tosiaan on puhuttu kerran tai kaksi ennen luentoa esimerkiksi tentiin tulevasta materiaalista, niin pidän tungettelevana jatkuvaa seuraan hakeutumista loppukurssin ajan ja henkilökohtaisilla kysymyksillä pommittamista.

Tämä esimerkin henkilö muun muassa heti seuraavalla viikolla hakeutui viereeni istumaan ja alkoi suvereenisti höpistä omasta elämästään ja kysellä kuulumisia laajemminkin. No, ehkä olen jotenkin rajoittunut, mutta tilanne oli mielestäni outo.

Näin siis itse ajattelisin. Ja tosiaan sukupuolella ei ole ainakaan omissa esimerkeissäni eroa. Pätee ihan yhtä lailla miehiin kuin naisiinkin. Joskin ymmärrän miksi ketjun vastaajat "naiskysymykseen" takertuivat, takerruithan itsekin tuomalla esimerkeistäsi selvästi sukupuolen ilmi!

Sellaiset muistan, joiden kanssa olen jutellut USEITA kertoja. Aina en niitäkään. Harvemmin tunnistan ketään "tilanteen" ulkopuolella. Ehkä toisille keskustelu/moikkaaminen on tärkeämpää kuin toisille ja tapahtumat jäävät sillä mieleen.

Minulle harva ihminen on merkityksellinen, josta vastauksenikin kertoo.

jäin kerran baariin kavereideni lähdettyä juomaan juomani loppuun. mulle tuli jutteleen ihan mukavan olonen poika (olen siis nainen), ja se kyseli kaipaanko seuraa...sanoin jotain et on joo ihan kiva JUTELLA kun kaverit jätti mut yksin..
sit se pyys seurakseen kadun toisella puolella olevaan baariin ja lähdin paremman tekemisen puutteessa messiin...taas toin keskustelussa esiin ettei mua kiinnosta muu kuin juttelu, silti se yritti nuoleskella.. kun sitten sanoin et mä ainakin lähden, se tuli kuin koiranpentu perässä. Kadulla se kysy mihin oon menossa, johon minä että kotiin tosiaankin ilman sua. Se veti herneen venttiiliin ja hyvä ettei huutanu että saatana ku sä oot vaikee ihminen ja plaa plaa plaa. en oikein tajua mistä se sai päähänsä että olisin sitä kotiin viemässä...

no joo, että kummallisia tapauksia löytyy puolin jos toisin. ja niin kuin joku jo sano, joskus on vähän vaikee tietää milloin joku vaan juttelee (jos se ei sitä sano suoraan) ja milloin yrittää iskee....