Looking for the Prince

Olen hyvännäköinen,komeaksi usein haukuttu,pitkä,urheileva ja sosiaalisestikkin kyvykäs mies.Tosin vain parikymppinen.Ne jotka tässä vaiheessa jo totesivat mielessään että onpas itsekeskeinen mies,voivat lopettaa viestin lukemisen eteenpäin suosiolla..Ei mulla oo tarvetta huijata ketään tollasilla asioilla.Mutta nyt mun pointtiin; Itse seurustelen,mutta sivusilmin olen seurannut myös tuttujen (esim.lukioaikaisten naispuoleisten henkilöiden/ystävien) elämän suuntia lukion loputtua ja todella yleinen on sellainen ilmiö,että nämä varsinkin kauneimmat heistä, ovat yksin..Kun sitten joskus erinäisissä tilanteissa ovat avautuneet asiasta,niin on käynyt ilmi että he eivät vaan ole "löytäneet" vielä sitä oikeaa,yhden illan jutut ovat asia erikseen,mutta mitään pidempi aikaiseen kelpaavaa miestä he eivät ole elämäänsä kelpuuttaneet niistä joita vastaan on tullut(ja niitä on tullut useita kuitenkin).

Välillä tekisi niin mieli sanoa ihan suoraan: "hei, jos sä etsit sitä prinssi Täydellistä, niin saat etsiä koko elämäsi"..Meissä kaikissa on omat vikamme,siitä ei kuitenkaan pääse itsetietoisinkaan missityttö mihinkään.Tiedän tapauksia joissa nämä neidot sitten ovat tajunneet yhtäkkiä olevansa kolmekymppisiä ja vieläkin yksin.Sitten tulee paniikki "ehtiä" löytää edes jonkunlainen mies ja tulee näitä puolipakkoavioliittoja..Silloin kun ei todennäköisyydenkin takia jo ole kovin ilmeistä että se pikaisesti etsitty "aviomies" olisi ollut edes puoliksi niin hyvä kandidaatti kuin mitä moni tämä nuoruusvuosina täynnä itseään ollut tyttö oli lempannut menemään perfektionismin nimissä.

Tarttukaa hetkeen,vielä kun voitte ja olette nuoria ja kauniita! Vuodet vierii yllättävän nopeasti sitten kun todella alkavat vieriä.