Mä tiedän ettei se mulle kuulu ja eikä mun kannattaisi sitä hänelle kertoa mutta satuttaa kun kaverini on vihdoinkin saanut elämästä otteen ja vain ainoastaan tämän lurjuksen takia! Tämä lurjus pettää. Satuin itse näkemään koko veen tilanteen.Minäkin olin innoissani että nytkö se sitten löytyi sille: se prinssi oikea! Mutta ei...Samoja sikoja lisää, vaikka kaverini on mitä hienoin ihminen.Meni aikaa että viime suhde saatiin päätökseen ja pikkuhiljaa löyty se elämänjanokin. Kaverini aloitti lenkkeilyn ja punttisalilla käynnin.Ja muutti ruokavaliotaan terveelliseksi tämän uuden ihastuksen takia.Ja nyt sitten tuli tämä...mitenköhän ystäväni selviää siitä tilanteesta mikäli saa tietää. Surettaa ihan mahdottomasti.
Ystävän uusi mies
pettää
71430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisi ollut kyllä hienotunteisempaa, jos olisit sanonut ystäväsi miehelle, että kerrotko sinä vai minä. Helpompaa ystäväsi olisi ollut kuulla asia tältä "prinssiltä" kuin sinulta.
Miten muuten satuit näkemään pettämistilanteen? Olitko sängyn alla kytiksessä? Vai oliko kyse jostakin olkapäähän hipaisusta tanssilattialla? Miten sinä voit nähdä omin silmin pettämisen?
Minä en henkilökohtaisesti pidä esim. suutelua pettämisenä, vaikka sopivaakaan se ei ole. Jos ystäväni tulisi kertomaan mulle, että mieheni on vähän imutellut ja halaillut jotakin naista baarissa (=pettänyt) käskisin hänen tod.näk. hoitaa omat asiansa.
Niin paljon kun on erilaisia suhteita, niin paljon on myös erilaisia määritelmiä eri suhteissa mikä on pettämistä ja mikä ei. Että jos sua ei haittais että sun ukkos pussailee jonku toisen muijan kaa, niin se saattaa olla toiselle jo aika vakavaa pettämistä. Että eläpäs yleistä...
Osuit juuri asian ytimeen. Ei kannata kailottaa, että ystävän mies petti, ellei toisen suhteen rajat ole selvillä. Saati pettämisen määritelmä.
Mutta ko. asia ei ollut viestini pointti, vaan se, että kannattaa miettiä kenelle puhuu ensimmäisenä. Jos itse olisin kyseisessä tilanteessa, enkä voisi pitää suutani kiinni, puhuisin ensimmäisenä pettävälle puolisolle. Saisipahan petturi tilaisuuden miettiä, kertooko itse vai mitä tekee.
Vaan ihmisiä on erilaisia. Itse olen aikaa myöten tullut hyvin huonoksi puuttumaan toisten asioihin. Usein viestinviejä ammutaan. Kukin tyylillään.
että onko se mies todella kertonut pettämisestään naiselle? Kysyt mieheltä? Tottakai se sanoo, että joo kerroin, mutta asia on jo selvitetty. tms.
Ja jos et ole varma, onko mies kertonut vai ei, niin kysytkö sitten seuraavaksi naiselta itseltään? että 'muuten...kertoikos se **** sulle siitä'?
jos kautta rantain tiedustelet, niin et voi koskaan olla varma, tietääkö nainen (muutei halua kertoa siitä sinulle) vai eikö hän vieläkään tiedä.
Lisäksi jos kerrot ensin miehelle tietäväsi, ja annat vaihtoehdon, että 'kumpi kertoo'... siinä käy niin, ettei mies todellakaan aio kertoa, vaan saa tavallaan etulyöntiaseman tilanteeseen (tietää että mahdollisesti jää kiinni) ja todennäköisesti rupeaa syöttämään naiselle paskaa sinusta ja leimaa sinut kateelliseksi/mielenvikaiseksi jne.
Sitten kun sinä huomaat ettei mies itse kerro ja menet sen itse kertomaan, tämä nainen 'tajuaa', että ne miehen puheet sinusta onkin 'totta'. Koska mies on kerennyt alustamaan naista valheillaan sinusta.
mun mielestä just suutelu on pahaa pettämistä! Paljon enemmän siihen yhteenkin suudelmaan voi saada tunteita kun panoon. Oon nimittäin ollu sängyssä miehen kanssa jota en suudellu, ja tuskin enää edes muistan koko juttua (3v sitten), mutta yhtä vanha muisto parista suudelmasta lähes tuntemattoman kanssa parin tunnin keskustelun jälkeen on yhä mielessäni lähes päivittäin! Mutta kukin tavallaan. Voihan sitä sylkeä vaihtaa myös muuten vaan.
Mieti voitko katsella tuollaista näytelmää tietäen, että se tulee satuttamaan ystävääsi. Mitä pidemmälle se menee, sitä pahemmin.
Kun asia sitten joskus tulee ilmi, voitko hyvällä omalla tunnolla olla ystäväsi tukena ja näytellä, että tämä tuli sinullekin aivan yllätyksenä? Kun ei kerran tullut.
Mielestäni tekisit molempien kannalta oikein kun kertoisit, mitä olet nähnyt, liioittelematta. Ja lupaat olla ystäväsi tukena.
Tietysti voit vain katsella tilanteen kehittymistä ja kun ystäväsi joskus sitten luhistuu, voit rientää paikalle yhtä 'yllättyneenä' ystävänä tarjoamaan sympatiaasi. Mutta mitä tapahtuu tällöin omalle itsekunnioituksellesi? Tiedät aina, että olisit voinut auttaa häntä paljon aiemminkin.
Mitäs jos omatunto rupeaa kalvamaan ja joskus tulee lipsautettua, että sinua niin ahdistaa, että oikeasti tiesit siitä jo aikaisemmin. Voit vain kuvitella, minkälaiselta puukoniskulta se tuntuu jo valmiiksi lyödystä kaveristasi...
No mutta joo, teksitisi perusteella tiedät kyllä itsekin, miten sinun tulee toimia. Nyt vain rohkeutta pitää ystäväsi puolia!!
petät ystävääsi,jos et kerro.Haluaisitko itse tietää
jos olisit vastaavassa tilanteessa?Miltä sinä häntä suojelet?