ilon kyyneleitä

jotkut käsittelevät eroaan jo pitkälti avioliiton aikana - niinkuin minä. Yhteistätaivalta meillä yli parikymmentävuotta. Nyt halu nauttia elämästä, mutta en sulje silmiä "uusien" kanssa. Mulla myös uusi kuvioissa, melkein heti eron jälkeen - pidän hänestä - pelottaa. Mutta kuka on kertomaan tapaako oikean heti vai -joskus....
Onnea sulle. Ole luottavainen, oma itsesti, mutta tietysti aistit tallella!

Kiinalaisen sanonnan, että RAKKAUS kestää vain 1000 päivää, jos niin, oletan sinun olevan kuivilla vesillä.

Rakkautta tulee ja menee, mutta se todellinen rakkaus toista kohtaan punnitaan vasta myöhemmässä vaiheessa. Sinähän tiedät jo sen, koska olet eronnut???

Omasta erostani on nyt puoli vuotta, ja lapset ovat tyytyväisempiä kuin koskaan. Oma vaistoni on sanonut minulle, että ota tilanne 'hitaasti kiiruhtaen'. Olen tapaillut muutamia uusia ihmisiä ja sitä rataa. Ei kuitenkaan mitään vakavempaa, lasten takia. Kaikki siis OK tässä vaiheessa, joten valoisin mielin uuteen tulevaisuuteen, niin sinä kuin minäkin.

T. Yx iskä 3 lasta saman katon alla:)

....voi miten elämä osaa heittää kuperkeikkaa... olin niin varma..että olen yksin..ja nautin vapaudesta..mutta..olen tavannut miehen...ihanan.. jolla on elämä kunnossa,täysin vapaa...olen niin hämilläni tästä kaikesta..hän lähti juuri luotani..ihana mies..hän haluaa minut elämäänsä..perustaa kanssani perheen,,sanoi rakastavansa ja haluavansa minut että lapseni elämäänsä...olen vuoden ollut eronneena..ja minulla on kaikki hyvin..olen työllä ja tuskalla saavuttanut sen hyvän ...olon joka meillä on lasten kanssa... apua ...parempi laittaa jäitä hattuun...edetä hitaasti..en halua toistaa niitä samoja virheitä...haluan vain lapsilleni onnellisen ja hyvän kodin.....

Olen joskus ajatellut kun joku on eronnut ja melkein
samantien löytänyt uuden ja tunteet on kuin seitsemännessä taivaassa.Sitten hetki ja uusikin kupla on puhjennut että mikä niinkuin on että ollaan
taas pisteessä A.Tottakai tunne on kuin keväisellä vasikalla joka hypähtää vapauteen navetanovesta kun pääsee irti jostain todella helvetillisestä asiasta joka on piinannut vuosia ja jopa vuosikymmeniä.
Olen itse vielä liitossa joka ei toimi,enää vain nuorimman takia joka täytää seuraavaksi n. 1/2 vuoden päästä 17v. Annoin ajatuksen vaeltaa tuosta em:stä ja jotain on noussut mieleen.Ilmeisesti se
tyhjiö mikä entisestä suhteesta on täyttymättä , täyttyy joko äkkiä tai hitaasti.Jos se saa täyttyä
hitaasti, syntyy kestävämpää kuin jos se täyttyy äkkiä ja hallitsemattomasti.Niinkuin olisi ollut ilman jotain ja näkee mahdollisuuden täyttää sen
puuttuvan asian ajattelematta onko se edes sopiva,
ja huomaakin hetken päästä ettei tämä nyt ollutkaan aivan sitä mitä halusi.Kuin jos olisi malttanut hetken olla ja katsella ja löytää se oikea palanen elämään.Myönnän että tämä on kohdallani teoria-asteella,mutta kun tästä liitosta lähden niin haluan välttää sudenkuopat. Kertokaa,näinkö se elämässä menee joko koheltamalla allikkoon vai hitaastikko edeten oikeille raiteille??