Tulipahan taas kerran kuunneltua lumoutuneena Schubertia, nimittäin tänään 608 tahtista, puolituntista pienoisdraamaa, balladia Adelwoll ja Emma, D 211, tenorille ja klvaveerille, joka on vankkumaton ja kiistämättömän ilmiselvä dokumentti Schubertin seksuaalisen identiteetin heterogeenisyyden puolesta.
Tässä balladissa on varsin olennaista kuulla ja tiedostaa sen olevan musiikillinen ja draamallinen vastaus tarinalle, joka miellytti häntä ehkäpä henkilökohtaisistakin syistä. Ja voitaisiin selkein perustein kysyä retoriseseti onko tämä balladi säveltäjän mielessä oikeastaan otsikoitukin "Schuberet ja Therese"?
Pari päivää sitten tuli luukutettua Schubertin 10. sinfonian hienoa h-molli Adagiota, jonka sivuaihe eräiltä melodisilta käänteiltään muistuttaa hienoisesti Beethovenin 50-vuotiaana valmistunutta 9. sinfonian vastaavaa osaa, joka on kauneimpia esimnerkkejä beethovenin sinfonikon taidoista ja kyvystä säveltää adagioja.
Tässä balladissa on varsin olennaista kuulla ja tiedostaa sen olevan musiikillinen ja draamallinen vastaus tarinalle, joka miellytti häntä ehkäpä henkilökohtaisistakin syistä. Ja voitaisiin selkein perustein kysyä retoriseseti onko tämä balladi säveltäjän mielessä oikeastaan otsikoitukin "Schuberet ja Therese"?
Pari päivää sitten tuli luukutettua Schubertin 10. sinfonian hienoa h-molli Adagiota, jonka sivuaihe eräiltä melodisilta käänteiltään muistuttaa hienoisesti Beethovenin 50-vuotiaana valmistunutta 9. sinfonian vastaavaa osaa, joka on kauneimpia esimnerkkejä beethovenin sinfonikon taidoista ja kyvystä säveltää adagioja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
nenälleen puhumiselle, osa 235 - kts. keskustelun avaus.
Toivon, että joku muukin, kuin minä, on kyllästynyt tuon yksilön häiriköintiin.
Aion nyt tehdä asiasta valituksen ylläpidolle.
Jospa Bosse on hyvä jätkä, vai luetko Rondoa milloinkaan? Sikamaisen loukkaavaa panetelua, jos minulta kysytään, olen joskus nimittäin ollut lehden tilaaja.