Olin harrastanut nettideittailua jo useamman vuoden, enpä sinä aikana tavannut edes ketään ellen ollut tutustunut häneen netissä. Osa tapaamistani kavereista ei ilmestynyt paikalle ja osa taas kävi ystävällisesti treffeillä vaikka emme pitäneet toisiimme sen jälkeen yhteyttä, osasta taas on tuli tärkeitä ystäviä. Mutta nyt olen seurustellu jo yli puoli vuotta ihanan miehen kanssa johon tutustuin myös netissä. Alussa olimme vain kavereita ja se sopi meille täydellisesti kunnes eräänä päivänä lempi leiskahti. Ei kannata ottaa vakavasti jos tulee torjutuksi tai seuralainen ei ilmesty paikalle, se on vaan elämää. Etenee hitaasti ja lempi on osua kohdalleen jos osuu. Haluaisin kuitenkin painottaa, että ei netti ainut keino ole hankkia seuraa, ei pidä unohtaa kavereita tai läheisiä. Minulle meinasi jopa käydä niin että vietin päivät omassa haavemaailmassani tietokoneen äärellä kunnes pelastava prinssi astui kuvioihin ja sai suostuteltua minut ulos "oikeiden" ihmisten seuraan. Hyvää pitää vaan jaksaa odottaa mutta elämää ei kannata unohtaa :)
minun tarinani
Pipsa*
11258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niinhän se usein/yleensä on, että "prinssi" astuu kuvioihin juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.