luottamusta

Toisen suhteeseen sekaantuminen on aina suuri riski. Olen oppinut kokemuksesta, että viestintuoja on se, kenet loppujen lopuksi ammutaan. Vaikka ensimmäinen reaktio olisi kiitollisuus kertojaa kohtaan, myöhemmin tilanne kääntyy päälaelleen, jos pariskunta päättää jatkaa yhdessä. Harvoin petturi haluaa pitää yhteyttä käräyttäjään, ja yhteydenpito vaikeutuu myös petetyn ja käräyttäjän välillä.

Sinä halusit kuulla puolisosi pettämisestä - minä en. Jotkut ystävistäni haluavat tietää jokaisesta puolisonsa liikkeestä - yhtä moni ystävistäni ei haluaisi tietää. Moni kailottaa, että haluan ehdottomasti tietää. Sitten kun totuus kerrotaan, petetyn koko psyyke romahtaa, ja hän toteaakin, että eipä olisi kuullut ikinä. Varsinkin jos kyse on vain yhdestä tai kahdesta kerrasta.

Läheinen ystäväsi ei olisi ehkä ollut valmis kantamaan omallatunnollaan sitä, jos te olisitte eronneet hänen paljastuksensa vuoksi.

Pettäminen on kuitenkin loppupeleissä sinun ja miehesi välinen asia. Älä käytä energiaa ystäväsi parjaamiseen, joka tuskin on käskenyt miehesi mennä vieraisiin. Mieti miestäsi, itseäsi ja suhdettanne. Mikä sai miehesi vieraisiin? Onko suhteessanne ollut ongelmia? Vai onko miehesi yksinkertaisesti kusipää, joka ei kykene uskollisuuteen? Puhukaa rehellisesti!

Sinulla on oikeus tuntea itsesi loukatuksi, petetyksi, hyljätyksi. Ne tuntemukset ovat aitoja ja sallittuja. Säälikin on ihan hyvä ottaa vastaan, jos haluat myötätuntoa ja jonkun surua puolestasi kutsua sääliksi.
Se ei kyllä luottamusta tuo takaisin, jos miehesi ei halua asiasta keskustella. Hän on tehnyt väärin ja hänen pitäisi pystyä kantamaan siitä vastuu ja kuunnella sinun pahaa oloasi vaikka vuoden.