Olen huomannut itsessäni ennen niin tuikituntemattomia piirteitä tässä kaukosuhteessani. Yksi itseäni kiusaava asia on se, että tunnen olevani mustasukkainen uudesta seurustelukumppanistani, vaikka aikaisemmin en olen ollut ns. mustasukkaista tyyppiä. Voisiko tämä johtua siitä, että kaukosuhteessa kokee olevansa jotenkin epävarmemmalla pohjalla kuin suhteessa, jossa nähdään useammin tai asutaan samalla paikkakunnalla? Asiaa ei tee helpoksi se, että olemme tunteneet toisemme vasta vajaan puoli vuotta ja koko ajan olemme asuneet eri paikkakunnilla. Auttaako aika luottamuksen kehittämiseen?
Kaukosuhde ja muut sivuoireet
mustat sukat
52034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä myös olen huomannut olevani mustasukkainen. Ja vielä joskus ihan naurettavista syistä. Jotenkin vaan kuvittelee kun toinen on 500 km päässä, että mistä minä tiedän, mitä hän siellä milloinkin tekee. Toisaalta taas kun olen hänen luonaan muutaman päivänkin ja näen millaista hänen arkensa on, tiedän, ettei siihen juuri taida mahtua ainakaan muita naisia tai hänellä tulee julmettu kiire elämässään :)
Kai se on jonkinlaista epävarmuutta kun suhde ei ole niin kiinteä harvoin tapahtuvien tapaamisten takia. Itselläni ei ole mitään vaikeuksia olla uskollinen eikä käy edes mielessä, että lähtisin viihteelle tms. täällä yksin ollessani. Hän on vaan alituiseen ajatuksissani. Hän on sanonut rakastavansa minua ja teoillaan sen joka käänteessä osoittaa. Mutta silti heti tuntuu pahalta, jos hän puhuu edes jostain naispuolisesta tuttavasta. Edes perhetutuista. Olen kai mustasukkainen siitä, että näillä on tilaisuus tavata miestäni useammin kuin minulla.
Näin olen pähkäillyt. Tiedän kyllä myös, että jos hänellä olisi muita naisia ja saisin sen selville, suhteemme loppuisi välittömästi. En jaksaisi sellaista.
Kiitos viestistäsi! En voi täällä muuta kuin nyökytellä kirjoituksellesi. Välillä on tunne, että ystävät saavat enemmän aikaa kuin minä, vaikka järki sanookin, että se ei edes pidä paikkansa. Tällä hetkellä hänellä on työtä 12 tuntia vuorokaudessa, joten siinä tuskin enää paljon liikenee aikaa seurusteluun ystävien ja tuttavien kanssa. Saatika sitten jonkun uuden kanssa;)...
Ehkä tämä epävarmuuteni vain on korostunut sen vuoksi, että itsekin tunnen aika ajoin laiminlyödyksi. Toisaalta taas tunnen itseni liian vaativaksi, kun tiedän tilanteen.
Itse pidän arvossa myös ehdotonta uskollisuutta ja odotan sitä myös häneltä. Periaatteenani on, että uskon toiseen niin kauan kuin tosin todistetaan.
Tällainen etäsuhdetilanne on välillä vaikea hyväksyä ja sysätä ne ikäväntunteet piiloon. Usko yhteiseen tulevaisuuteen antaa kuitenkin voimia jatkaa. Ainakin vielä on näin.
Sama juttu täällä. Minusta kyllä tuntuu että olen jopa "mustis" hänen äidille tai työnantajalle koska he saavat nähdä miestäni useammin kuin minä : )). Hassu juttu. Joo, ei siis mitään sairaita kohtauksia, haluaisin vain olla mieheni seurassa useammin kuin pari kertaa kuukaudessa. Oletan että juuri tästä johtuu "mustasukkaisuus". Luottamus meillä on kyllä ihan täydellinen että sen puutetta ei ole. Tsemppiä!
Hei, kiitos myös sinulle vastauksestasi! Mustasukkaisuuden korostuminen etäsuhteessa tuntuu olevan ihan tavallista, vaikka itselleni se olikin täysin vieras asia.
Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessani kirjoitin, epävarmuutta suhteessani herättää myös se, että mieheni ei oikein osaa ajatella, että tarvitsisin enemmän huomiota. En tarkoita sitä, että koko ajan tarvitsisi roikkua toisissamme, kun näemme, vaan sellaista pientä huomionosoitusta, halaamista ja puhumista yhteisistä asioista jne. Hänen ajatuksensa tuntuvat lähinnä leijuvan hänen projektissaan, vaikka olenkin läsnä, ja se tuntuu kurjalta. Ehkä ajan myötä tilanne helpottuu, kun aikaa jää enemmän myös suhteellemme, ainakin toivon niin.
Kirjoitin tuolla otsikolla pari päivää sitten lyhyen jutun tälle palstalle tilanteestani. Jännä juttu on se, että mm mustasukkaisuus, jota en OLE tuntenut oikeastaan koskaan, on tullut minusta kanssa esille. Outoja asioita tapahtuu, kun ryhtyy outoihin asioihin.