Olen tässä miettinyt, onko päässäni vikaa...
Kun olen yhdessä nykyisen poikaystäväni kanssa, tunnen itseni jollain tavalla onnettomaksi. Meidän suhteemme ei ole koskaan toiminut sillä tavalla kuin olisin toivonut sen toimivan. Me ei pystytä puhumaan läheskään kaikesta, mikä ahdistaa minua suuesti.
Toisaalta olen yrittänyt jättää häntä ja jättänytkin hänet, mutta kun olen erossa hänestä en voi ajatella muuta kuin häntä. Minulla on niin aina niin kamala ikävä. Olen seurustellut myös muiden kanssa meidän seurustelujemme välillä, mutta silti koko ajan ajattelen Häntä.
Oletteko te törmänneet joskus samaan?
Kun olen yhdessä nykyisen poikaystäväni kanssa, tunnen itseni jollain tavalla onnettomaksi. Meidän suhteemme ei ole koskaan toiminut sillä tavalla kuin olisin toivonut sen toimivan. Me ei pystytä puhumaan läheskään kaikesta, mikä ahdistaa minua suuesti.
Toisaalta olen yrittänyt jättää häntä ja jättänytkin hänet, mutta kun olen erossa hänestä en voi ajatella muuta kuin häntä. Minulla on niin aina niin kamala ikävä. Olen seurustellut myös muiden kanssa meidän seurustelujemme välillä, mutta silti koko ajan ajattelen Häntä.
Oletteko te törmänneet joskus samaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oo mitään vikaa... Sun pitäs vaan kertoo sun jätkälle, et sä et oo täysin tyytyväinen teijän suhteeseen ja et sä haluisit, et te puhuisitte enemmän... Tai jotain.. Tollaset jutut on hyvä hoitaa jutskaailemalla... ellette ole sitä jo yrittäneet... Toisaalta sun kantsii miettii, et onko sulla ikävä TODELLA sitä jätkää vai vaan sitä Läheisyyttä tai jotain... Sitä siis haen, et jos oot tottunu oleen sen kaa, ni menee varmaan aikaa, ennenku opit elään ilman sitä tai jonku muun kans... Tosin et sanonu, et kauanko ootte olleet, et oisko tämmönen tottumishomma, ehtiny syntyy... Et kyl neuvoo kysyny... Mut aattelin ilmasta ajatukseni, jos se ees hitusen auttas =)... Eiköhän se siitä =)
Mulla on sama tilanne. Vaan toisinpäin kun sulla..
oltiin jätkäni kanssa 2 vuotta yhdes ja aina välil meni poikki ja aina hetken päästä uudelleen yhteen kun ei voinu olla ilman sitä eikä se mua. Nyt meni taas poikki ja päätin että tällä kerralla se on lopullista, vaikka kaipaankin sitä ihan järjettömän paljon. Niinkun sydäntä revittäs rinnasta... Meillä on ihan sama ongelma kun teillä, ei pystytty puhumaan riittävästi asioista ja se on aika iso kompastuskivi. On niin vaikee saada sanottua mitä haluais sanoo... ja kun toinen on hiljasempi eikä puhu sitäkään, niin ....
ja silti on ikävä.. eikä haluu olla muitten kans.
Miehestäkin tuntuu pahalle, tiedän....
Joskus se ratkasu on tehtävä kuitenkin, vaik kipeetä onkin!
...vai erikseen ? Mun kumppanini sanoo suhteen aina välillä irti ja sitten se taas haluaa takaisin. Olen välillä yrittänyt seurustella jonkun muun kanssa, mutta ei siitä mitään tuu, kun on vain toi kumppani mielessä. On vain ollut kauhea tarve näyttää, että kyllä minä pärjään...mutta pakko myöntää, en minä ketään muuta halua...en ainakaan niin kauan kuin on jotain toivoa nykyisen kumppanin suhteen. Toisilla se sitoutuminen on vain niin vaikeaa ja liika läheisyys (silloin kun tuntuu oikein hyvältä) ahdistaa. Tässä nyt yritetään jotenkin sovitella ja otetaan välillä etäisyyttä ilman että taas pantais suhde poikki. Täytyy sanoa, että tällainen suhde on kyllä aika raastava, mennään vähän eteenpäin ja sitten taas peräydytään..., mutta kun en nyt ketään muuta kuitenkaan halua...
Niinpäniin...
On niin pirun vaikeeta vaan päästää irti ja päästä irti. Kun on niin tottunut ja rakastunutkin. Joillekkin se vaan saattaa olla niin vaikeeta sitoutua, meidän suhteen välissä oli koko kaks vuotta jätkän kaverit ja juuri se puhumattomuus...
Silti sitä vaa haluis jatkaa....
En minäkään halua muita. Yritetään vielä.
..mulla ainakin on ollut samanmoinen tilanne, mutta kyllä se raukesi viimein kun annoin ajan "parantaa" (huono sanan valinta) "haavat" (toinen huono). Elikkä jätin sen lopullisesti. Mutta toivottavasti pääset johonbkin tulokseen.
Lupaan olla parempi poikakaveri.
Pakko olla päässä vikaa :(
Eihän nyt täyspäinen tuommoista entiiänpeluuta ja roikkumista tee!
Mulla on ollut ihan samanlainen tilanne ns. on/off suhde. Nyt ollaan vajaa vuos oltu taas erillään, molemmat seurustelee tahollaan. Sillon kun erottiin, niin vielä puhuttiin, että ehkä taas sit joskus.
Nyt kuitenkin kuulin, että se mun exä on menny kihloihin. En voi edes kuvailla miten paska fiilis on. Kolmen vuoden jälkeen, se menee ja kihlaa jonkun muun. Ajattelen vaan, että se ei rakastanu mua niin paljon kuin nykyistään jne.
Vaikka rakastan nykyistäni en voi unohtaa exää, ajattelen sitä kokoajan. Se ei ainakaan onnistunu että oltiin ystäviä vieläkin. Huomasin vaan vähitellen miten se pääsi musta yli, soitot väheni ja nyt enää tosi harvoin soittelee.
Masennus iskee kerran päivässä. En halua enää nähä sitä ikinä, tulee vaan paha mieli. Toivon vaan että pääsen tän yli.
ei sun päässäs mitään vikaa oo. Ja varmasti pääset sen yli jos yrität välillä elää omaa elämäskin! tapaat vielä jonkun jonka kanssa voit jutella ja saada kunnon suhteen, tietysti sul saattaa olla tyhjä olo mut kyl löytyy toisia sen täyttämiseen!!!
lopetimme kolmen kk suhteen ex jätkäni kanssa... emme nähneet toisiamme pariin viikkoon, sit kävin sen kesätyöpaikalla moikkaamas sitä... alus juteltiin ihan rennosti niinku kaverit, sit tuunnelma tiivistyi ja katseet kohtas useasti.... näin sen silmissä sen tietyn katseen, hetki myöhemmin, sanomatta mitään oltiin taas toistemme sylissä ja suudeltiin jne...... No, pari päivää sen jälkeen puhuin sen kanssa taas ja päätimme et emme jatka suhdettamme...
Eli tarkoitan vaan et tollastkin sattuu mut useimmiten se ei muuta sitä jos suhde ei toimi!!!
Mulla on myös sama tilanne...ollaan seukattu 2 vuotta ja must tuntuu että en oo kans ikinä ollu oikeen onnellinen niinkun haluaisin..tai sillain..On vaikeeta kun toinen on niin tunne ihminen ja haluu puhuu asioista ja toinen ei puhu kun päivänselvyyksistä...hankalaa ja sattuu...ja sit en ymmärrä kun toinen voi vaan unohtaa riidat sopimatta eikä lohduta kun itse itkee silmänsä päästä...huh..On ollu on ja offii mutta on niin kiinni toisessa että pelkkä ajatuskin erosta sattuu...On tää tämmöstä