lukekaas toi edell. sivun juttu ja käykää kommentoimass sinne lisää, etenki ASIALLISTA JA PERUSTELTUA tekstiä kaipaisin....
kiittos : )
kiittos : )
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En minä nyt sille mitään voi ettet tykkää hevistä tai metallista yleensä.
Musiikilla itsellään ei ole mitään aivoja tai sen tapaisia joten äo:stä ei voida puhua metallimusan kohdalla. Metallin kuuntelijoiden/tekijöiden äo:stä sinun kannattaisi tehdä tutkimus(äo:ta ei tietääkseni lasketa musiikki maun perusteella vaan siihenkin on ihan omat testinsä.)
Tai sitten voisit tehdä jonkun väitöksen jonka mukaan älykkyyttä voidaan mitata musiikin avulla.
Juuri SAMANLAINEN asenne kuin sinulla on nyt, oli minulla joskus muinoin metallia kohtaan! En ymmärtänyt pitkän letin heiluttelua, en örinää, en karjuntaa tai kiljumista mutta ihme kyllä nykyään pidän tuosta musiikista!
En tosin ole huomannut että äo:ni olisi laskenut siirryttyäni rokista ja popista raskaampaan musiikkiin. Tuskin olisin ryhtynyt tälläisen musiikin kuuntelijaksi ellei elämän tilanteeni olisi ollut niin vittumainen. Metallissa on asennetta joka oli ja on vieläkin tarpeen elämässäni.
"Tai sitten voisit tehdä jonkun väitöksen jonka mukaan älykkyyttä voidaan mitata musiikin avulla."
Kun kaikesta populaarisesta sonnastakin tehdään väitöskirjoja niin tämäntapainen olisikin enemmän kuin paikallaan, kuten myös tämän musiikkityylin
semanttisten merkitysen tutkimus.
"Juuri SAMANLAINEN asenne kuin sinulla on nyt, oli minulla joskus muinoin metallia kohtaan! En ymmärtänyt pitkän letin heiluttelua, en örinää, en karjuntaa tai kiljumista mutta ihme kyllä nykyään pidän tuosta musiikista!"
Kuulema kun lapsena tulin nähneeksi ensimmäisen kerran jotain tällaista "möykkää" tv:sta sanoin etten varmasti ikinä alkaisi tuollaiseksi. No en tiedä tuliko minusta "sellainen", mutta nyt metalli on oleellinen osa elämänasennettani, suorastaan uskontoni tai minun tapauksessani oikeammin sen täydennys.
"En tosin ole huomannut että äo:ni olisi laskenut siirryttyäni rokista ja popista raskaampaan musiikkiin. Tuskin olisin ryhtynyt tälläisen musiikin kuuntelijaksi ellei elämän tilanteeni olisi ollut niin vittumainen. Metallissa on asennetta joka oli ja on vieläkin tarpeen elämässäni."
Luultavasti se että oppii "metelistä" pitämään edellyttää tietynlaista luonnetta ja monesti myös ikäviä elämänkokemuksia.
Joviaalisti eläneen Mozartin musiikki on teknisesti kyllä aina hienoa mutta vasta kuolemakielissä sävelly etyssä Requiemissa on sitä jotain...
kävisin muuten mutta ei enää jaksa
Aina oon metallia kuunnellu ja TN iankaikkisesti. Suurin osa tänne kirjoittelevista tuntuu vielä hieman hakevan itseään...mot...
Kuunnelkaa musiikkia, älkää tehkö siitä katu-uskottavuustoteemia jonka takaa on kiva porukalla huudella. Lampaat.
Kyllä te aika jurpoja ootte..kohta varmaan joku uhkaa vetää tauluun...
"lukekaas toi edell. sivun juttu ja käykää kommentoimass sinne lisää, etenki ASIALLISTA JA PERUSTELTUA tekstiä kaipaisin...."
En todennäköisesti jaksa kokonaisuudessaan läpikäydä tuota enimmäkseen ääliöiden väittelyä mutta keskustelen mielelläni tästä aiheesta ja koetan kumota ennakkokäsityksesi.
Kuten olet huomannut metallisteja on monenlaisia. Mukaan mahtuu puhtaan örinän tai melodisen metallin ystäviä, imbesillejä niin sosiaalisesti kuin henkiseltä kehitysasteeltaan ja selkeästi melko älykkäitä ja miellyttäviä ihmistyyppejä ja yksilöitä.
Oma asenteeni kertoo että ainakin tällähetkellä luulen melodisemman linjaan mieltyneitä enemmän niiksi myönteisiä ominaisuuksia omaaviksi ja heitä, joiden suosima omissa korvissani sisällötön mättö miellytää, keskimäärin suoraansanoen typerimmiksi. Mutta tämä on pelkkä yleistys, ehkä huono sellainen.
Hyödytöntä ja lapsellista toisinsanoen leimata kaikki tietystä musiikista pitävät henkisesti tietynlaisiksi.
Itse musiikki puolestaan... Minusta Power ja Heavy
- melodiset ja mielestäni melkein samaaa tarkoittavat suuntaukset - on taidokkaimmillaan todella älykästä ja syvällistä, oikeaa taidetta, jonka - kuten eräs tuttavani alunperin totesi - ei lainkaan tarvitse hävetä länsimaissa yleisesti korkeakulttuurisena pidetyn klassisen musiikin rinnalla. Klassisen ja Heavyn yhteys onkin jokseenkin kiistämätön.
Syvällisyyden kuulee jo aiheiden monipuolisuudesta; ei yksinomaan rakkauden ja parisuhteen käsittelyä. Monet lyriikat on helppo huomata melkein metaforia pursuaviksi ja varsin onnistuneiksi sellaisiksi.
Letin heiluttaminen ja villi käyttäytyminen keikoilla taasen pohjautunee ihmisen pohjimmiltaan eläimelliseen luontoon, olemukseen joka välillä kaipaa päästä vapaaksi. Onko sivistys sitä että eletään niin aina niin hissukseen, "kuin kirjat hyllyssä"? Siinä tapauksessa sivistys on tehnyt tuhojaan kieltämällä itsensä vapaan elämän.
Metalli parhaimmillaan yhdistää nämä kaksi aspektia tai edellytystä: alkukantaisen kiihkon ja syvällisen merkityksenkokemisen tunteen.