Kuinka monelle on tuttua ystävät, jotka ovat ystäviä vain sinkkuuden vuoksi, eli siksi että saavat tutustuttua ja luotua suhteita jotenkin eteenpäin.. Eli edessäpäin aluksi ollaan niin parhaita ystäviä, "muhun voit aina luottaa, mähän välitän susta" utsataan salaisuuksia ja yritetään olla muka niin ymmärtäväisiä ja ystävällisiä. Ja kun tehtävä on hoidettu, eli saatu varsinainen kohde kiikkiin, vedetäänkin kavereilta matto jalkojen alta ja kampitetaan kuraojaan.. Itselle ja monelle muulle on käynyt niin, että edessäpäin leikittiin niin parasta kaveria, takanapäin nolattiin ja mustamaalattiin ja teilattiin sosiaalisesti tosi ahtaalle, rikottiin tarkoituksella välejä ihmisiin joka suuntaan perättömien asioiden levittämisellä toisista minulle ja toisinpäin ja jälkeenpäin selvisi useampikin temppuilu ja valehtelu ja kaikenlaiset muka väärinymmärtämiset, kaikki epäsuoraan vihjailut, väärinkäsitykset, unohtelut, sun muut sekoilut, tai huolestumiset isoon ääneen muka jostakin epäolennaisesta, "voi sä aivastit, pitäisköhän sun mennä kotiin sairastamaan ettet tartuta noita miehiä". Ja syynä se, että savustettaan ylimääräiset pois huomiolta ja kilpailulta mutta niin ovelasti että ei itse tehty mitään ja saadaan toinen näyttämään idiootilta muiden silmissä.. Voiko enää pärjätä ollenkaan ilman kovia otteita..? Ja mistä löytää kunnon kavereita, joihin pystyä luottamaan? Ja mitä teette kun törmäätte tuollaiseen kavereitten taholta, kieltämättä joskus käy mielessä että kosto olisi aika suloinen.
simputusta..
kyllästynyt
4566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä en ymmärrä, että mitä sä tarkoitat tolla, että ollaan "ystäviä vain sinkkuuden vuoksi",täh? Onks sulla sit jotenkin poikkeuksellisen laaja sosiaalinen verkosto, vai mitä sä tolla tarkoitat, että "saadaan suhteita luotua eteenpäin"?
Ikävä kuulla, jos sä oot jotenkin joutunu jonkinlaisen hyväksikäytön kohteeksi "kavereiltasi" tai jotain,mutta oiskohan sulla nyt vähän liian negatiivinen asenne ihmisiin ja asioihin? En tietty tiedä, mistä kaikesta on kyse,enkä mitenkään missään nimessä halua sua loukata,mutta sä kyllä vaikutat melkeinpä vainoharhaiselta noissa puheissasi.:/ Ihan tosi.
En osaa sulle muuta neuvoa antaa,kuin että ehkä kannattais hankkiutua toisenlaiseen seuraan,jos sulla kerran noin epäluotettavia tyyppejä on ympärilläs pyörinyt.Luulisin kyllä lähinnä, että sä oot vaan vähän mielessäsi nyt suurennellut asioita.:)
Itelleni ei ole kyllä oikeestaan koskaan käyny mitään tollaista.Aika nopeesti kyllä yleensä huomaan ihmisitä, ketkä haluaa olla seurassani mun itseni takia, ja ketkä taas haluaa jotain MINULTA.Silloin yleensä oon vaihtanu "seurapiiriä" tai lakannu kertomasta omista asioistani epäluotettaviksi kokemilleni ihmisille...
Se on kyllä kieltämättä joskus ollu ikävää,jos on luottanu johonkin ihmiseen oikeasti, ja se kyseinen ihminen onkin jotenkin pettänyt luottamuksen.Ystävien erottaminen muista tutuista tai siipeilijöistä on loppujen lopuks taitolaji.
Ei se ole poikkeuksellisen laaja. Entistä pienempi, mutta laadukkaampi. Musta ei ollut enää lähinnä mitään hyötyä kavereille, kun ne halus hoidella iskupuuhiaan, pikemminkin haittaa. Pari kertaa jopa sanottiin suoraan, "ettet sä ole tervetullut, koska paikalla ovat tietyt ihmiset ja niiden seuraan ei kannata tulla, koska meillä on keskenään niin hyvät välit." jne kaikenlaisia variaatioita.
Sä todistit juuri sen, mitä tuossa aiemmin oli tuosta että saa näyttämään itsensä idiootilta ja muut eivät halua olla tietääkseenkään. Anonyyminä sen tänne voi laittaa, mutta ne on juttuja josta ei voi puhua koskaan ääneen ja todistit juuri itse miksi. Mäkin pitäisin jotakuta vainoharhaisena ja muuta jos ei olisi itselle käynyt niin. Ei se asenne ollut aluksi negatiivinen, ehkä uskoin liiankin hyvää. Enkä mä loukkaannu tuosta, sattuuhan sitä eikä kukaan halua uskoa tietenkään kenestäkään mitään pahaa koskaan. Enkä ole suurennellut asioita, kumpa olisikin totta, mutta nämä varmistui niin monta kertaa eri suunnista. Olisi niin helppo vain ajatella positiivisesti ja kaunistella kaikki paska mitä eteen tulee, niinkuin aluksi teinkin. Aikansa laittaa juttuja kaikenlaisten väärinkäsitysten ja unohteluiden tms piikkiin ilman muuta, mutta jossakin vaiheessa vaikka yrittää olla miten positiivinen tai myönteinen se ei enää onnistu rehellisesti mitenkään.
juurikin tota mustamaalaamista ja seläntakana paskanpuhumista....kateelliset runkkarit ne vaan on vauhdissa teemalla "jos en mä saa, et säkään saa saada" tms.
dumppaa hevonvittuun tollaset "kaverit", niistä ei oo ku harmia...
Ainoa ihminen, johon voit luottaa, olet sinä itse. Eikä aina kannata luottaa edes itseensä. Ymmärrät jo tämän, muttet halua hyväksyä asiaa.
Toinen ihminen on ennen kaikkea potentiaalinen vihollinen. Aina.