Tulipahan tuossa mieleeni eräänä päivänä kun etsiskelin ystävää miespuoleisesta henkilöstä. Siis ystävää jonka kanssa keskustella ja vaihdella mielipiteitä mesessä ja sähköpostin välityksellä. Minulla on naisystäviä ja olen parisuhteessa jossa on lapsia.
Heti kyseenalaistettiin tarkoitusperäni.. miksi minä parisuhteessa oleva haluan miespuoleisia ystäviä?
En ymmärrä kysymystä edelleenkään, eikö nainen ja mies voi olla ystäviä. Ja miksi on niin vaikea saada miespuolisia ystäviä. En halua heitä tavata vaan haluan jutella netissä heidän kanssaan.
TUnnen itseni kyllä lähinnä pervoksi ja mieheni pettäjäksi. Mitä teen tässä väärin? Ei kait ystävyys ole paha asia.
Ei tunnu mukavalle kun saa mitä ihmeellisempiä viestejä takaisin.
Heti kyseenalaistettiin tarkoitusperäni.. miksi minä parisuhteessa oleva haluan miespuoleisia ystäviä?
En ymmärrä kysymystä edelleenkään, eikö nainen ja mies voi olla ystäviä. Ja miksi on niin vaikea saada miespuolisia ystäviä. En halua heitä tavata vaan haluan jutella netissä heidän kanssaan.
TUnnen itseni kyllä lähinnä pervoksi ja mieheni pettäjäksi. Mitä teen tässä väärin? Ei kait ystävyys ole paha asia.
Ei tunnu mukavalle kun saa mitä ihmeellisempiä viestejä takaisin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan aidosti vain ystävän etsiminen nimenomaan vastakkaisesta sukupuolesta on niin harvinaista, ettei sitä oikein ymmärretä. Moni kun vielä käyttää ystävä-sanaa ihan muustakin kuin ystävistä. Yleensähän vastakkaista sukupuolta olevat kaverit vain tulevat jostakin. Lisäksi maa tuntuu olevan täynnä puutteessa olevia miehiä, jotka ymmärtävät kaiken kiinnostuksen ilmauksen seksuaalisena. (Eivät toki kaikki, mutta loput eivät välttämättä erotu.)
Et kertonut miksi haluat nimenomaan miespuoleisen ystävän. Jos selittäisit syyn, hieman useampi saattaisi ymmärtää. Itse olen nainen, joka tulee yleensä paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa, joten saattaisin hakea miehestä ystävää. Sen vuoksi tavallaan ymmärrän miksi nainen voisi etsiä ensisijaisesti miestä ystäväksi.
Ehkäpä se miehisen juttuseuran hakeminen johtuu siitä että tulen toimeen paremmin miesten kanssa..toki minulla on naispuoleisiakin ystäviä. En osaa sitä paremmin selitellä. Mitään suhdetta en ole hakemassa ja en halua.
Miksi sitten ei kyseenalaisteta jos mies hakee naisseuraa vain ystäväksi..??
Se on sitten ihan ok juttu jos näin on. Mutta kun asia käännetään toisinpäin niin jopas jotain..
Minä kyseenalaistaisin asian toisin päin yhtä paljon tai vähän. Yritin vain selittää syitä, miksi ihmiset todennäköisesti ajattelevat niin kuin ajattelevat.
Minäkin useammin löydän samalla tavalla ajattelevia useammin miehistä kuin naisista. Monet eivät kykene tätä kuitenkaan ymmärtämään, sillä heillä on useammin samanlainen ajatusmaailma oman sukupuolensa kanssa. Helpoimmin miespuoleisia ystäviä löytäisit todennäköisesti tavallisesta elämästä. Siellä ehkä on helpompi välttää väärinymmärryksiä tai ainakin oikaista ne. Miesvaltaiset harrastukset voisivat olla hyvä paikka.
Jos miehesi tietää ja hyväksyy,että etsit miehistä ystävää,se on ok.
Kaikki salapuuhastelut miehesi selän takana onkin jo toinen juttu.
Miksi kaikki pitää hyväksyttää toisella? Oma mieheni on ainakin sairaalloisen mustasukkainen kaikesta, mitä teen. Itse tiedän rajani, enkä todellakaan alkaisi säädyttömyyksiin miespuolisen ystävän kanssa! Samat säännöt mielestäni toimivat ystävyyssuhteissa, on sitten kyse eri sukupuolta olevien ystävyydestä kuin samaa sukupuolta olevienkin. (Tosin esim. saunaan en lähtisi eri sukupuolta olevan kanssa, siinä menee raja)
Olen sanonut miehelleni, että voin olla ystävä miesten kuin naistenkin kanssa ja selittänyt, mitä ystävyys tarkoittaa. Tiedän silti, että hän ei koskaan tulisi hyväksymään ystävyyttä jonkun miehen kanssa. Mutta jos toisen luonteeseen kuuluu välitön suhtautuminen ihmisiin, onko oikein rajoittaa tuon ihmisen luonnetta? Pitääkö minun olla olematta oma itseni vain sen vuoksi, että mieheni ei hyväksy minua sellaisena kuin olen? Sekö on sitten oikein? Kun kyse on oikeastaan toisen itsetunnon puutteesta, hän kokee jotenkin alemmuutta itsestään, eikä voi niinollen olla varma suhteestaankaan, jossa ei ole loppujen lopuksi yhtään mitään vikaa!
Herätänpä siis kysymyksen tähän kohtaan. Minä olen mikä olen. Jos mieheni ei hyväksy, että olen ystävä niin naisille kuin miehillekin, niin olen voimaton. Liian kauan olen niellyt tämän, liian kauan olen pettänyt itseäni ja nyt se on tappamassa parisuhteemme kokonaan. Eli fiksumpaako näin?
En ole salaamisen puolestapuhujakaan, mutta miksi kertomaankaan toiselle suoraan, kun tietää sen loukkaavan. Itse pidän ainakin rajoista aika tarkasti huolta eli katkaisen ystävyyden, jos siihen alkaa tulla jotain muuta mukaan, mikä ei kuulu ystävyyteen. (Jos sitä siis alkaa jatkumaan pidemmän aikaa, eli toinen lipeää periaatteista)
Älä anna miehes päättää puolestas. Sen valinta on olla ahdasmielinen. Tee niinkuin susta ittestäs tuntuu hyvälle. Ja jos ei tiedä, niin ei loukkaakaan. Nais-mies-ystävyys on hienoo sillon kun toimii.
Kyllä mulle ainakin kelpaisit ystäväksi. En todellakaan alkaisi kyseenalaistamaan tarkoitusperiäsi. Mutta meitä on niin moneen lähtöön.
Ei siinä pitäisi mielestäni olla mitään kummallista jos naisella ystävinä on myös miespuolisia. Ihmisiähän me kaikki ollaan, miehet ja naiset. Mutta tosiaan pelisäännöt hieman poikkeavat kuin naispuolisten ystävien kohdalla. Täytyy pitää selvänä missä kulkevat tavallisen ystävyyden ja jonkin muun rajat.
Itselläni on paljon enemmän miespuolisia kuin naispuolisia ystäviä, (vaikka ehkä juuri siksi kaipaankin myös oman sukupuolen edustajia ystävikseni). Tulen heidän kanssaan hyvin toimeen, luultavasti siksi että olen kasvanut kolmen veljen kanssa. Ehkä pidänkin ystäviäni tavallaan veljinä ja siten ystävyys onnistuu suhteellisen ongelmitta, ehkä..
Tosin mustasukkaisuudelta ei voi ihan aina välttyä, mutta onhan silloin ehdottoman tärkeää olla avoin ja rehellinen puolisolle ystävistään. Eihän sekään ole ihan oikein että naiselta sujettaisiin mahdollisuus ystävyyteen sukupuolen perusteella.
* Tämä on oma näkemykseni asiasta.