aamu 00

Katkeruus on kavala tauti, kalvaa, saa jäkättämään, järkytyn jo omasta käytöksestäni.

Eilen luin ehdollistamisesta eräänkin otoksen, lause "koira ei ajattele, älä odota inhimillisyyttä" pisti silmiini.

Eikö mieheni tunnu juuri vastaavalta otukselta, ei ajattele, ei tuota syy/seuraus yhtälöitä. Eikä minulla näin ollen ole syytä odottaa inhimillisyyttä.

Tänään pyrin sammuttamaan kaiken oman reatioherkkyyteni, pyrin hiljaisuuteen, pyrin pitämään silmäni irti miehen katseesta, pyrin sammuttamaan katkeran vihani jota olen kerinyt kuukausia kasaan.

Koska tuo viha ei vie minnekään. Ihan kuin räyhäisi koiralle, joka kyllä lerputtaa kieltään ja tillottaa silmiin, ymmärtämättä lainkaan mitä huudan.

Katkeruuttani helpottaa hiukan ajatus verrata miestä koiraan. Miksi pitäisin häntä miehenä, jollei hän täytä kriteerejä jotka ihmisen kohdatessaan lajikumppaninsa pitäisi täyttää, inhimillisyys, empatia, halu kommunikoida.

Ajattelen häntä täten koirana :) toistaiseksi. Luultavasti valvotun yön jälkeinen kiukkuni joskus laantuu ja alan pitää häntä jälleen ajattelevana yksilönä, siihen saakka?

Mikä annetaan koiralle nimeksi? Rekku, Rökäle, Luuseri, Vihansiemen... Ei Kaunotar, ei kulkuri vaan KARKURI.

Olkoon hän täten Karkuri, koska yleisin reaktio lähelläni on karkaaminen.

Eli aloitan kouluttamaan Karkurista kunnon hurttaa.

Tämä taatusti saa muutaman miehen takajaloilleen... mutta toisaalta tiedän että tilanteessani olevia naisia on paljon.
2916
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Narsisti on tunnekylmä ja itsekäs. Narsistia et voi kouluttaa etkä muuttaa.

Suomalaisen psykiatrin tutkimuksen mukaan joka neljäs mies on vähätunteinen (siis normaaleista miehistä). Heiltä on turha kysyä, mitä tunnet, koska he eivät tunne. Ehkä miehesi ei ole narsisti (joita on onneksi vain prosentteja ihmisistä), mutta hän voi olla noita vähätunteisia.

Anna karkurin etsiä uusi nainen, joka ei piittaa siitä, että mies ei elä tunteella, vaan syö, juo, nai ja piereskelee suuremmin pohdiskelematta. :-)

Äänestä

Olen mies ja jouduin samaan tilanteeseen kuin sinä. Katkeruudelleni ja vihalleni ei tuntunut olevan rajaa. Aina kun siltä tuntui, ettei pahemmaksi voisi enää mennä, niin vieläkin tuskallisemmaksi kaikki muuttui.
Takerruin häneen ja epätoivoisesti kerroin tunteistani kuuroille korville. Rukoilin häntä, uhkailin, yritin huijata takaisin lupaamlla kuun taivaalta. Ei mitään auttanut, sanoi vaan ettei rakasta minua enää.
En vieläkään ymmärtänyt miten hän pysty olemaan niin tunteeton ja kylmää. Monen vuoden yhteiselämän jälkeen luulin tuntevani häntä, mutta nyt huomaan, etten tiennyt mitään hänestä. Se lämmin, empaattinen ja sydämellinen ihminen johon olin rakastunut, oli vain mielikuvitukseni tuote. Ei hän ollut mikään siitä, mitä kuvittelin.
Olin luonut mielessäni ihmisen, johon rakastuin, enkä huomannut, ettei hän oikeesti ole sitä mitä luulen. Tämän tietäminen auttoi minua selviämään kaikesta ja tunnen toipuvani. Tee samoin, ei tuo mies ole se jota haluat ja rakastat, ei sellainen mies edes ikinä ollut.
Heti kun hyväksyt tämän voit haudata kaikki menneet ja olet avoin uudelle elämälle ja uudelle suhteelle. Katkeruudella ja vihalla kulutat vain itseäsi, ei hän piittaa siitä miltä sinusta tuntuu, eikä se häntä haittaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


räyhähenki kirjoitti:

Katkeruus on kavala tauti, kalvaa, saa jäkättämään, järkytyn jo omasta käytöksestäni.

Eilen luin ehdollistamisesta eräänkin otoksen, lause "koira ei ajattele, älä odota inhimillisyyttä" pisti silmiini.

Eikö mieheni tunnu juuri vastaavalta otukselta, ei ajattele, ei tuota syy/seuraus yhtälöitä. Eikä minulla näin ollen ole syytä odottaa inhimillisyyttä.

Tänään pyrin sammuttamaan kaiken oman reatioherkkyyteni, pyrin hiljaisuuteen, pyrin pitämään silmäni irti miehen katseesta, pyrin sammuttamaan katkeran vihani jota olen kerinyt kuukausia kasaan.

Koska tuo viha ei vie minnekään. Ihan kuin räyhäisi koiralle, joka kyllä lerputtaa kieltään ja tillottaa silmiin, ymmärtämättä lainkaan mitä huudan.

Katkeruuttani helpottaa hiukan ajatus verrata miestä koiraan. Miksi pitäisin häntä miehenä, jollei hän täytä kriteerejä jotka ihmisen kohdatessaan lajikumppaninsa pitäisi täyttää, inhimillisyys, empatia, halu kommunikoida.

Ajattelen häntä täten koirana :) toistaiseksi. Luultavasti valvotun yön jälkeinen kiukkuni joskus laantuu ja alan pitää häntä jälleen ajattelevana yksilönä, siihen saakka?

Mikä annetaan koiralle nimeksi? Rekku, Rökäle, Luuseri, Vihansiemen... Ei Kaunotar, ei kulkuri vaan KARKURI.

Olkoon hän täten Karkuri, koska yleisin reaktio lähelläni on karkaaminen.

Eli aloitan kouluttamaan Karkurista kunnon hurttaa.

Tämä taatusti saa muutaman miehen takajaloilleen... mutta toisaalta tiedän että tilanteessani olevia naisia on paljon.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu