Sanokaa nyt äijät, miten voi olla mahdollista, että miehen eripuran ja inhon syyksi paljastuukin 15 yhteisen vuoden jälkeen se, että minä naisena olen paremmin koulutettu, ns. arvostetummassa työpaikassa ja saan reilusti miestäni parempaa palkkaa. Kyllä perkele se raha on sillon kelvannut, kun se on taloon tuotu!!! Uskomatonta. Ei kai kenenkään asenteet voi olla tämmösiä nykyaikana. Seurakunnan perheterapeutti kysy sitten multa suhdeterapiassa, kun asia pulpahti esille, että olenko koskaan harkinnut työpaikan vaihtoa. Se jeesusporukka jäi sitten sillä ovenpaiskauksella... Kyllä se on nyt niin, että suuri palkka menee jatkossa äidin ja kahden lapsen hyväksi, isästä tulee ex-puoliso jos tää pysyy tällä tasolla.
Ei kai tämmöstä enää nykyaikana...
... voi olla?
143110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
moi sulle;
olisin itse ollut vaan miellesäni jos ex vaimoni olisi joskus ansainut ennemään raha kuin minä,mutta jos mieheläsi on heikko itsetunto:::::
toivottavasti et tuonut asianlaita jatkuvasti esille,elikää kehunut omat tulot hänelle yksin tai muiden läsnäolessa.hyvää jatkoa sulle!!
mieheltäsi! Olisi ylpeä siitä että on saanut itselleen niin hyvän vaimon.
Omista vanhemmistani äitini tienasi miestään paremmin ja oli paremmin koulutettu, sekä hoiti koko kodin talouden ja raha-asiat. Onnellisesti ovat edelleen naimisissa - yhdessä eläkkeellä - eikä raha-asioista tapella. Elämässä on tärkeämpääkin tekemistä kuin vertailla montako euroa kummankin tilille kuukaudessa tipahtaa.
Maailman sivu on "tienattu munaparilla", eli menty rikkaan talon vävyksi. Ei se ole koskaan mikään erikoinen ongelma ollut, pikemminkin päin vastoin.
"naisena olen paremmin koulutettu, ns. arvostetummassa työpaikassa"
Onko mahdollista että muistutat miehelle alitajuntaisesti siitä, missä "kaappi seisoo" ? Voiko kyse olla pätemisentarpeesta ?
PS: mies, joka ei päde saavutuksillaan.
Vastaan, vaikken olekaan äijä.
Olipas kumma terapeutti ! Kyllä minäkin olisin lähtenyt kiitämään tuollaisen kommentin jälkeen.
Meillä minä ansaitsen neljä kertaa mieheni palkan eikä siitä onneksi ole tullut ongelmia.
Voi olla että naisen parempi asema työelämässä ja isompi palkka vielä nykypäivänäkin vaatii mieheltä hyvää itsetuntoa.
Minä olen wanha mestari ydinvoimalassa, mutta merkonomi-vaimoni saa jonkin verran parempaa palkkaa kuin minä. Tähän kuitenkin on syynä esimiesteni saamattomuus ja ammattiliittomme (TU) kyvyttömyys ajaa jäsentensä etuja.
Paljon vartijana olen, mutta kutsumustyönä tätä on pidettävä. Otettava asia huumorin kannalta.
vaatii luuserin luonteen että kehtaa asustaa samassa taloudessa. Tietysti jos mies vain elättää itseään naisella niin sitten se on ymmärrettävä vaihtoehto mutta muuten ei sovi itseään kunnioittavalle miehelle.
Aika harvoin taloudessa sekä mies, että vaimo ansaitsevat yhtä paljon. Toinen ansaitsee aina enemmän. Kirjoittajan logiikan mukaan pienituloisempi on aina suurituloisemman elätettävänä. Eihän sellainen näinä tasa-arvon aikoina sovi ollenkaan, että nainenkaan olisi miehen elätettävänä.
Mitenkä nää asiat sitten järjestetään? Siten, että kukin asuu yksin omassa taloudessa ja juoksee tasapuolisesti toisen luona naimassa. Lakanoiden pesu hoidetaan solidaarisesti vuorotellen, että pesuaine ja koneen kulutus saadaan tasattua. Vieraileva osapuoli tuo aina omat eväät mukanaan, ettei tarvitse toisen siivellä syödä ja juoda.
Tai, koska yhteisasuminen kuitenkin on mukavampaa, niin siinä tapauksessa kumpainenkin maksaa yhteisistä kiinteistä menoista puolet, kumpikin ostaa ja nauttii omat ruokansa. Loput palkkatulot voi käyttää vain itseään varten. Jos kotiin ostaa jotain käyttö- tai koriste-esineitä, ne pitää nimetä kenelle kuuluu ja toinen ei niitä käytä. Esimerkiksi keittiössä kahdet ruuanvalmistusvälineet, mikrot, vedenkeittimet jne. Kaksi sohvaa, ettei vain toinen käytä toisen omaa. Kaikilla ei ole niin suurta kylpyhuonetta, että kaksi suihkua mahtuisi, joten siinä saattaa olla yksi syy erillään asumiseen. Matot voivat olla toinen ongelma. Miten niitä voi ostaa puoliksi, kun ei ole kohtuullisia keinoja vahtia kumpi niitä enemmän kuluttaa.
Ja sitten lapset. Kumpikin vanhemmista käyttää vain omaa autoaan ja pitää tarkasti kirjaa lasten kuljetukseen käytetyistä kilometreistä. Talvella pitää ottaa huomioon bensan kulutuksen nousu. Yhteiset kuljetukset suoritetaan niin ikään puoliksi. Lapsen menoihin käytetään vain ja ainoastaan lapsilisiä. Jos muita kuluja syntyy, pidetään rahastoa johon kumpikin laittaa yhtä paljon rahaa ja siitä sitten käytetään lapsen hyväksi mitä tarvitaan. Kun kassa tyhjenee, kumpikin lisää sinne yhtä paljon rahaa.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta tuolla pääsee jo alkuun. Ei kun naimisiin vain ja hyvällä omalla tunnolla!
Tiedän pariskunnan, jossa herra toimittaja ei kestänyt kun vaimo pääs lääkikseen.. Ero tuli. Että on pieniä miehiä vielä olemassa...
Ajat ovat muuttuneet, enkä oikeastaan tiedä ikäänne. Oletko miettinyt, että miehesi on hänen vanhempiensa kasvattama ja monet asenteet ovat juurtuneet häneen jo lapsuudessa. Hänen vanhempansa oletettavasti ovat kuitenkin vielä 'sitä sukupolvea', jolloin naisen asema on ollut toinen. Mies ei yksinkertaisesti voi saada kotoaan yhdenlaisia eväitä, ja sitten hypätä maailmaan, jossa pitäisi olla erilaiset eväät. Vaikka hän ehkä haluaisikin suhtautua asioihin toisin, se ei onnistu sormia napsauttamalla. Ja, joka tapauksessa hän on mikä on. Tiesit sen kai naimisiin mennessä.
Sinun ei tarvitse työpaikkaa vaihtaa, eikä aliarvioida itseäsi. Olisiko sinulla ja miehelläsi elämässänne muita asioita, jotka yhdistäisivät teitä niin, ettei mainitsemasi "eriarvoisuus" korostuisi. Tai saisitte elämässänne muut asiat tärkeämmiksi. Oletteko puhuneet, voitteko edes puhua asioista, yrittäisit saada hänet näkemnään asiat sinun kannaltasi? Terapeutteja on joka lähtöön. Kaikki eivät sovi kaikille. Seurakunnan terapeutit ehkä auttavat joitain pareja, mutta ei sovi teille. Koittakaa jotain sellaista, mikä teitä tyydyttää.
Joka tapauksessa, älä anna periksi. Kai teidän yhteiselämänne alkuun oli joku syykin, muistatko? Ja muistaako miehesi? Yrittäkää löytää se, ja saada nämä maalliset asiat toiselle sijalle.
Pienen maatalon pojan olikin helppo mukautua ydinvoimalatouhuihin.
Omat sopeutumisongelmansa on kaikilla. Vaikeuksia tulee, jos valmiuksia siihen ei ole.
Minä en ainakaan voisi elää sellaisessa suhteessa jossa nainen tienaisi enemmän. Hävettäisi niin saatanasti etenkin jos se vielä kehuisi tienestejään kaiken maailman perheteraupeuteilla ym. Miehen kuuluu olla perheen pää ja jos se ei naiselle kelpaa niin sitten ulos vaan.
Erohan siitä minulekkin tuli. Aviomieheni ei kestänyt montaa vuotta sitä että muija tienas ja oli jotenkin arvostetumpi kuin hän. Ensin tuli epäilyt muista miehistä, sitten tuli jo väkivaltaa!
Riippuu kaverista ja sen itsetunnosta kuinka kestää! Ja - sulla on ollut perheen "munat" - eli valtaa enemmän kuin miehellä.
Minun miehelläni oli onglema hyvästä palkastani koko yhdessäolomme ajan. Sanoin sille kun ruvettiin seurustelemaan että minähän en anteeksi pyytele hyvää työtäni ja palkkaani, olen siihen kalliisti itseni kouluttanut ja omilla ansioillani työni ansainnut. Että jos on onglema niin sitten pitää miettiä että haluaako mun kanssa olla. Ei sitten kuitenkaan ollut niin iso onglema, ettei olisi kelvannut hyvä elintaso, lomailu ja muut kivat, itse ei olisi kyllä viitsinyt mitään maksaa vaikka ajan myötä sai hyvä työpaikan itsekin. Kun erottiin niin sanoi että uskomatonta ettei hänellä ole yhtään mitään. Sanoin vaan että jos olisi asuntolaina kelvannut silloin kun itse sitä otin niin nyt ehkä olisi jotain säästössäkin (meillä oli siis avioehto). Että näin avaruusaikana, kivikaudella ollaan.