Isä vs. äiti

isii

En ole ikinä ollut tasa-arvoa vastaan enkä ole sitä vastaan myös lasten asioita koskevissa jutuissakaan.
Ongelmana on vanhoillisiin käsityksiin perustuva ajatus äidin paremmuudesta vanhempana. Se, että äiti olisi luonnostaan parempi vanhempi ei pidä paikkaansa. Sen sanoo jo maalaisjärkikin. Mutta ongelma tästä asiasta tulee siinä vaiheessa, kun aloitetaan huoltajuustaistelu. Erittäin usein se äidin sana on se joka on painavampi, oli hän sitten missä henkisessä mielentilassa tahansa.

Henkilökohtaisen kokemuksen sain tästä tapaamisessamme lastenvalvojan kanssa. Äitiä kuunneltiin ja hänen annettiin puhua päälleni koko ajan. Minun näkemyksillä ei vaikuttanut olevan juuri mitään merkitystä. Ei siinä kyselty pitivätkö äidin väitteet edes paikkaansa.

No tämä oli sitten vasta alkua. Äiti vaatii itselleen kaikkia lapsia (4kpl) ja yrittää saada ne keinoja kaihtamatta. En millään voi siihen suostua, mutta toisaalta en haluaisi itsekään ryhtyä samanlaiseen kieroiluun kuin äiti. Tiedän aikaisemmasta kokemuksestani että äiti ei jaksa hoitaa kaikkia ja tästä tulikin osoituksena äidin henkinen romahtaminen hiljattain. Tarjouduin luonnollisesti hoitamaan kaikkia lapsiani ja minusta se olisi ollutkin paras vaihtoehto. Sitten kävikin niin, että sosiaaliviranomaiset esittivät äidin pyynnöstä että isä ei saa ottaa hoitoonsa kahta hänen luonaan ollutta lasta, vaan heidät sijoitettaisiin toipumisajaksi muualle hoitoon.
Äiti nimenomaan kielsi lasten tulemisen isänsä luo asumaan. Toki vanhempana olisin voinut lapset hakea ehkä väkisinkin itselleni, mutta sosiaaliviranomaisten mielestä oli parempi, että lasten hoito järjestettäisiin kyseisellä tavalla. Isänä minun olisi pitänyt hakea lapset hoitooni ja kotiin, mutta asianajajien ja sosiaaliviranomaisten mielestä näin ei kannata tehdä. Ensinnäkin huoltajuustaistelu on menossa eikä kannata enää kärjistää tilannetta ja toisaalta ainakin minun mielestä sosiaalipuoli uskoi äidin valheet hänen tilastaan huolimatta. Aivan käsittämätöntä. Suostuin siihen että lapset sijoitetaan, koska äiti ei olisi muuten suostunut sairaslomalle ja olisi hoitanut lapset itse kunnostaan huolimatta. Olen käynyt lasten luona niin usein kuin mahdollista, mutta aina ei sekään ole mahdollista, onhan minulla kaksi lasta itselläni hoidossa ja työvelvotteita.

Ainakin mielestäni sosiaaliviranomaisten tehtävänä olisi pitää yllä lasten suhteita vanhempiin. Kyllä heillä pitää olla kanttia sanoa, että lasten kannalta on parempi olla toisen vanhempansa luona kuin hoitokodissa. Luulenpa vain, että jos minä olisin ollut äidin kaltaisessa tilassa olisivat minun luona olleet lapset sijoitettu ehdottomasti äidin luo.

Ai, niin miksi äiti hakee kaikkia lapsia itselleen. No, hänen mielestään lasten on turvallisempi ja parempi olla hänen luonaan ja kuten yleisesti vanhoillisen käsityksen mukaisesti lapsia ei saa erottaa toisistaan. Todellisuudessa lasten joutuessa äidilleen, olisivat he luultavasti hoitokodissa suurimman osan ajasta, eikä siinä ole mitään järkeä. Toisaalta en usko heidän olevan edes turvassa, kokemuksia löytyy.

Monet varmaan ihmettelevät miksi minä en halua ottaa kaikkia lapsia itselleni. Tosi asiassa haluan, mutta nyt ajattelenkin lasten parasta. Minusta vanhempi, oli sitten isä tai äiti, pystyy antamaan lapsille enemmän, en tarkoita taloudellisesti, vaan muuten kun lapsia on kaksi eikä neljä. On enemmän aikaa olla mukana harrastuksissa ja muissa touhuissa ja onhan kyse myös omasta jaksamisesta. Mitä paremmin jaksat itse, sitä paremmin jaksavat lapset. Eikä minusta lasten erillään asuminen tarkoita, että heidät erotetaan toisistaan. Aina heillä on sisaruksensa ja aina he voivat tavata toisiaan.

terv. isi, joka odottaa huoltajuuspäätöstä

95

18549

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ottaisit vaan

      kaikki tai et ketään. Varsinkin, jos olet sitä mieltä, etteivät lapset edes ole turvassa äidillään. kenet sitten aiot uhrata, jos näin tosiaan on?

      • tanttu

        mäkään en ymmärrä miten joku voi jättää edes osaa lapsistaan jos kerran tietää että lapset on "vaarassa"! yritä sit ees saada ne pois äidiltä jonnekin muualle jos et ite jaksa! olen nähnyt aika läheltä tilanteen jossa äitin sydämen täytti lasten sijasta viina eikä tod. ollu nättiä nähtävää ja kuultavaa! nyt lapset isällään ja äiti näkee vaan joskus!!

    • "viranomaisia" ??...

      vai oletko itse hieman hakoteillä??? Miksi jakaa lapset?? Jo sisaruussuhteet kärsivät moisesta, isän lapset ja äidin lapset. Oma kantani on kaikki tai ei mitään. Turha on verukkeita keksiä, joko jaksat kaikken kanssa tai et. "Kaamea on kivireki vetää, mutta jos ottaa sen tehtäväkseen, on se hoidettava kunnolla."

      • isii

        Siinäpä se. Jaksan kyllä, eikä se olekaan ongelma. Voisin yrittää saada kaikkia, mutta pitäisikö vielä kärjistää tilannetta lisää. Uskon että äiti jaksaa kahden kanssa, kunhan ensin pääsee masennuksestaan. Enkä minä estä kaikkia lapsia olemasta luonani, jos niin haluavat. Pienin lapsista on alle vuoden ja sen verran olen muita uskonut että äitisuhteen säilyttäminen on tärkeää, joten senkin vuoksi minusta olisi hyvä että pienin olisi äidillään, ellei sitten ongelmat jatku. Vanhin lapsista halusi olla äitinsä apua, enkä halua sitä oikeutta häneltä riistää. Sitä vastoin kaksi minulla olevaa ovat ehdottomasti olleet sitä mieltä, vaikka ovatkin pieniä, että haluavat olla isin luona.

        Ei minulla sitä vastaan mitään ole, jos lapset ovat luonani. Minä se töiden jälkeen ennenkin perheen nukkumaan hoisin ja aamulla hoitoon, joten en sitä pelkää. Sitä en vaan jaksa millään uskoa, että lasten äiti jaksaisi kaikkien kanssa.

        Taas kohdattiin vanha käsitys siitä, että muuta vaihtoehtoa ei olekaan kuin pitää lapset yhdessä. Entäs sitten kun lapsille tulee ikää lisää, omat kaverit ja jossain vaiheessa myös kotoa pois muuttaminen. Ei minun sisarus suhteeni sen huonommat ole kuin muillakaan vaikka omat sisareni muuttivat kotoa pois kun olin vielä hyvin nuori. Välimme olivat erittäin läheiset ennen muuttamisia ja sitä ne ovat edelleenkin. Ehkäpä on jopa parempi oppia jo nuorena ymmärtämään, että ei se sisko tai veli minnekään häviä, vaikka ei joka päivä olekaan vieressä kiusaamassa. Yhteydenpito ei nykyään ole mikään ongelma, jos se nyt koskaan suuri ongelma on ollutkaan.

      • vaikeusko??
        isii kirjoitti:

        Siinäpä se. Jaksan kyllä, eikä se olekaan ongelma. Voisin yrittää saada kaikkia, mutta pitäisikö vielä kärjistää tilannetta lisää. Uskon että äiti jaksaa kahden kanssa, kunhan ensin pääsee masennuksestaan. Enkä minä estä kaikkia lapsia olemasta luonani, jos niin haluavat. Pienin lapsista on alle vuoden ja sen verran olen muita uskonut että äitisuhteen säilyttäminen on tärkeää, joten senkin vuoksi minusta olisi hyvä että pienin olisi äidillään, ellei sitten ongelmat jatku. Vanhin lapsista halusi olla äitinsä apua, enkä halua sitä oikeutta häneltä riistää. Sitä vastoin kaksi minulla olevaa ovat ehdottomasti olleet sitä mieltä, vaikka ovatkin pieniä, että haluavat olla isin luona.

        Ei minulla sitä vastaan mitään ole, jos lapset ovat luonani. Minä se töiden jälkeen ennenkin perheen nukkumaan hoisin ja aamulla hoitoon, joten en sitä pelkää. Sitä en vaan jaksa millään uskoa, että lasten äiti jaksaisi kaikkien kanssa.

        Taas kohdattiin vanha käsitys siitä, että muuta vaihtoehtoa ei olekaan kuin pitää lapset yhdessä. Entäs sitten kun lapsille tulee ikää lisää, omat kaverit ja jossain vaiheessa myös kotoa pois muuttaminen. Ei minun sisarus suhteeni sen huonommat ole kuin muillakaan vaikka omat sisareni muuttivat kotoa pois kun olin vielä hyvin nuori. Välimme olivat erittäin läheiset ennen muuttamisia ja sitä ne ovat edelleenkin. Ehkäpä on jopa parempi oppia jo nuorena ymmärtämään, että ei se sisko tai veli minnekään häviä, vaikka ei joka päivä olekaan vieressä kiusaamassa. Yhteydenpito ei nykyään ole mikään ongelma, jos se nyt koskaan suuri ongelma on ollutkaan.

        Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, kaikki tai ei mitään; johan jotain kertoo, kun vanhin haluaa olla nuorimman hoidon apuna äitinsä luona, vai? Ensinnäkin lasten äidin pitää "paikkailla päänsä kuntoon" ja siinä ei paljon helpota, jos lapsia on tontilla, voi olla jopa vaaraksi, tiedä häntä !! Oletko ajatellut tältä kantilta asiaa?? Kun lapset saavat lisää ikää, voivat he itse tehdä valintojaan, mutta jos nyt sinä teet valinnan nyt, niin mistä tiedät, etteivät kiitä, vaan tulevat kiroamaan sinut? Ja se onnistuu vai täyspäisemmän vanhemman ottaessa kaikki lapset hoitoonsa, muutoin sairastuneen lapsista tulee äkkiä tilanteiden pahentuessa "hyyryläisiä" ja sehän sosiaaliviranomaisille passaa, "taas muutama huostaanotto" Toki aikuiset ihmiset tekevät valintojaan, mutta kannattaa ottaa asiosta todella perinpohjaisesti selvää, ettei myöhemmin kaduta.

      • kaikki
        vaikeusko?? kirjoitti:

        Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, kaikki tai ei mitään; johan jotain kertoo, kun vanhin haluaa olla nuorimman hoidon apuna äitinsä luona, vai? Ensinnäkin lasten äidin pitää "paikkailla päänsä kuntoon" ja siinä ei paljon helpota, jos lapsia on tontilla, voi olla jopa vaaraksi, tiedä häntä !! Oletko ajatellut tältä kantilta asiaa?? Kun lapset saavat lisää ikää, voivat he itse tehdä valintojaan, mutta jos nyt sinä teet valinnan nyt, niin mistä tiedät, etteivät kiitä, vaan tulevat kiroamaan sinut? Ja se onnistuu vai täyspäisemmän vanhemman ottaessa kaikki lapset hoitoonsa, muutoin sairastuneen lapsista tulee äkkiä tilanteiden pahentuessa "hyyryläisiä" ja sehän sosiaaliviranomaisille passaa, "taas muutama huostaanotto" Toki aikuiset ihmiset tekevät valintojaan, mutta kannattaa ottaa asiosta todella perinpohjaisesti selvää, ettei myöhemmin kaduta.

        tai ei mitään??
        Ihmettelen sinun ja eräitten muittenkin mielipiteitä asiassa!
        On monenlaisia tapauksia, on monenlaisia sisarussuhteita, ym asiaan vaikuttavaa. Et voi tietää että kaikki tai ei mitään on oikea ratkaisu.

        Sinulle aloittaja: tee niinkuin sydämessäsi oikein tunnet. Itse tunnet lapsesi. Tosin yksi kirjoitti, että jos tiedät ettei äiti kykene huolehtimaan, niin kenen lapsista elämää tuhoat.....
        Ilmeisesti haluat sovinnolliseen lopputulokseen, joka yleensä onkin miehen tapa toimia. Jos vaadit kaikki itsellesi sota on varmaan hirmuinen äidin kanssa!
        Varmaan olisi kaikille paras juuri tuo jakaminen: lapset itse usein ovatkin parhaita ratkaisijoita, jos vaan ovat niin vanhoja, että heidän kanssa voi keskustella.
        Minulla on kokemusta 6-vuotiaan ja 11 vuotiaan sisaruksen jakamisesta: kaikki on sujunut erinomaisesti!!!Lapset MOLEMMAT ottivat asian kuin ilmoituksena vastaan kun tiesivät että asiasta keskustellaan, itse isompi oli ihan tyytyväinen ja pienempi kysyi: no kumman tykö minä nyt sitten muutan, johon vastasin, että minun. Siihen lapsi: okei. Eikä yhtään kertaa ole siitä asiasta kysynyt jälkeenpäin asiasta on viisi vuotta. Asia oli hänelle päivänselvä alusta asti. Kyllä lapset tajuaa enemmän kuin vanhemmat luulee. Jos yhteys lasten ja molempien vanhempien tapaamisten välillä toimii, en usko, että mitän pahaa voi siitä seurata että asuvat eri osoitteessa. Tietävät he kuitenkin ketä ovat!!

      • yxäiti
        isii kirjoitti:

        Siinäpä se. Jaksan kyllä, eikä se olekaan ongelma. Voisin yrittää saada kaikkia, mutta pitäisikö vielä kärjistää tilannetta lisää. Uskon että äiti jaksaa kahden kanssa, kunhan ensin pääsee masennuksestaan. Enkä minä estä kaikkia lapsia olemasta luonani, jos niin haluavat. Pienin lapsista on alle vuoden ja sen verran olen muita uskonut että äitisuhteen säilyttäminen on tärkeää, joten senkin vuoksi minusta olisi hyvä että pienin olisi äidillään, ellei sitten ongelmat jatku. Vanhin lapsista halusi olla äitinsä apua, enkä halua sitä oikeutta häneltä riistää. Sitä vastoin kaksi minulla olevaa ovat ehdottomasti olleet sitä mieltä, vaikka ovatkin pieniä, että haluavat olla isin luona.

        Ei minulla sitä vastaan mitään ole, jos lapset ovat luonani. Minä se töiden jälkeen ennenkin perheen nukkumaan hoisin ja aamulla hoitoon, joten en sitä pelkää. Sitä en vaan jaksa millään uskoa, että lasten äiti jaksaisi kaikkien kanssa.

        Taas kohdattiin vanha käsitys siitä, että muuta vaihtoehtoa ei olekaan kuin pitää lapset yhdessä. Entäs sitten kun lapsille tulee ikää lisää, omat kaverit ja jossain vaiheessa myös kotoa pois muuttaminen. Ei minun sisarus suhteeni sen huonommat ole kuin muillakaan vaikka omat sisareni muuttivat kotoa pois kun olin vielä hyvin nuori. Välimme olivat erittäin läheiset ennen muuttamisia ja sitä ne ovat edelleenkin. Ehkäpä on jopa parempi oppia jo nuorena ymmärtämään, että ei se sisko tai veli minnekään häviä, vaikka ei joka päivä olekaan vieressä kiusaamassa. Yhteydenpito ei nykyään ole mikään ongelma, jos se nyt koskaan suuri ongelma on ollutkaan.

        Lasten erottaminen ero tilanteessa on liian raskasta lasten henkiselle hyvinvoinnille siitä on myös tutkimus tuloksia ja lasten psykologit ovat sitä mieltä että jos toisesta vanhemmastaan täytyy erota niin se on henkisesti liian raskas kokemus muuttaa erilleen myös sisaruksistaan,kokemusta on!

      • jakke72

        Minä menetin lapsiini oikeuden kun mua suorastaan huijattiin sosiaalitoimiston ja entisen emännän toimesta.
        Entinen vaimo haki yksinhuoltajuuden ja teimme sopimuksen et tapaisin lapsiani aina sovittuina aikoina jotka määrättiin .
        Mutta todellisuus oli ettei entinen vaimo antanutkaan tavata lapsiani vaikka oli uhkasakot yms.. päällä.
        ja lahjat mitä olen ostanut lapsilleni tulee postissa avaamattomina takaisin.
        olen ollut nyt 8 vuotta erossa lapsista ja kerran on 2 kuvaa tullu kun oolen patistanu sosssua et olis mukava nähdä lapseni!
        Mitä hyötyy sopimuksista yleensä on .. ei ne sosiaalihuollossa pidä miesten puolia..
        No jos elämä joskus opettais noitakin päättäjiä.
        Nyt olen naimisissa ja 2 lasta jotka on minulle todella tärkeitä ja rakkaita.

      • isii
        yxäiti kirjoitti:

        Lasten erottaminen ero tilanteessa on liian raskasta lasten henkiselle hyvinvoinnille siitä on myös tutkimus tuloksia ja lasten psykologit ovat sitä mieltä että jos toisesta vanhemmastaan täytyy erota niin se on henkisesti liian raskas kokemus muuttaa erilleen myös sisaruksistaan,kokemusta on!

        toisistaan on tietenkin hyvin tapauskohtainen. Ne tutkimukset mitä itse olen lukenut aiheesta ovat tosiaankin usein todenneet sen,että lasten erottaminen ei ole hyvä juttu. Mutta se mihin tutkimustulosten analysointi on perustunut on ollut aivan väärä. Lähtökohtana ovat olleet vanhat käsitykset lasten henkisestä kasvusta ja kehityksestä sekä lapsen suhde isään/äitiin. Nämä tutkimukset olisi helposti tyrmättävissä, jos vain niin viitsittäisiin tehdä.

        En missään nimessä väitä, että lasten erottaminen olisi helppoa, mutta olen täysin erimieltä siitä että se olisi liian raskasta lasten henkiselle hyvinvoinnille. Erottamisellahan ei ainakaan tällä kertaa tarkoiteta muuta kuin sitä, että lapset asuvat eri osoitteissa ja tapaavat toisiaan viikoittain, jos nyt ei ihan päivittäin.

        Lasten psykologien kommentteja en pidä kovinkaan pätevinä senkään vuoksi, että he eivät tiedä juurikaan mitään tapauksissa olevista lapsista ja heidän tietonsa perustuu lähes tulkoon pelkästään kirjatietoon, joka on muodostunut suurimmalta osalta viime vuosisadan puolivälin tietojen perusteella.

        Lapset eivät menetä erossa vanhempiaan eikä sisariaan, jos näin ei haluta tehdä. Lapset ymmätävät usein enemmän mitä luullaan, mutta toisaalta usein myös vähemmän mitä oletetaan. Ainahan olisi parempi että vanhempien välit olisivat niin hyvät, että ei tarvitsisi erota. Se, että osa lapsista asuu toisen vanhempansa luona ja osa toisen luona pitää paremmin yllä lasten vanhempi suhdettaan kuin se tilanne, jossa toinen vanhemmista on etävanhempi. Usein etävanhempi jää vuosien kuluessa lähinnä elatusavun maksajaksi ja vanhemmuus vähenee. Sitä vastoin tilanteessa, jossa lapset on jaettu, säilyvät myös lasten suhde vanhempiin paremmin kasassa.

        Lasten yhdessä olosta voin kyllä sanoa sen, että viimeistään kymmenen ikävuoden tienoilla alkaa lapsilla olla niin paljon omia kavereita ja harrastuksia, että harvoin sisarukset ovat päivittäin muussa tekemisessä keskenään kuin ainoastaan vilahdukselta.

        Ainakin omasta mielestäni ja myös muutamien ulkopuolisten mielestä, esim. kerhotätien mielestä ei lasten käytöksessä ja olemuksessa ole mitään huonoa havaittavissa vaikka osa lapsista asuukin erillään. Itse asiassa tilanne on päinvastainen johtuen lähinnä paljon rauhallisemmasta ja riidattomammasta ympäristöstä.

      • NukkuLiisa
        isii kirjoitti:

        Siinäpä se. Jaksan kyllä, eikä se olekaan ongelma. Voisin yrittää saada kaikkia, mutta pitäisikö vielä kärjistää tilannetta lisää. Uskon että äiti jaksaa kahden kanssa, kunhan ensin pääsee masennuksestaan. Enkä minä estä kaikkia lapsia olemasta luonani, jos niin haluavat. Pienin lapsista on alle vuoden ja sen verran olen muita uskonut että äitisuhteen säilyttäminen on tärkeää, joten senkin vuoksi minusta olisi hyvä että pienin olisi äidillään, ellei sitten ongelmat jatku. Vanhin lapsista halusi olla äitinsä apua, enkä halua sitä oikeutta häneltä riistää. Sitä vastoin kaksi minulla olevaa ovat ehdottomasti olleet sitä mieltä, vaikka ovatkin pieniä, että haluavat olla isin luona.

        Ei minulla sitä vastaan mitään ole, jos lapset ovat luonani. Minä se töiden jälkeen ennenkin perheen nukkumaan hoisin ja aamulla hoitoon, joten en sitä pelkää. Sitä en vaan jaksa millään uskoa, että lasten äiti jaksaisi kaikkien kanssa.

        Taas kohdattiin vanha käsitys siitä, että muuta vaihtoehtoa ei olekaan kuin pitää lapset yhdessä. Entäs sitten kun lapsille tulee ikää lisää, omat kaverit ja jossain vaiheessa myös kotoa pois muuttaminen. Ei minun sisarus suhteeni sen huonommat ole kuin muillakaan vaikka omat sisareni muuttivat kotoa pois kun olin vielä hyvin nuori. Välimme olivat erittäin läheiset ennen muuttamisia ja sitä ne ovat edelleenkin. Ehkäpä on jopa parempi oppia jo nuorena ymmärtämään, että ei se sisko tai veli minnekään häviä, vaikka ei joka päivä olekaan vieressä kiusaamassa. Yhteydenpito ei nykyään ole mikään ongelma, jos se nyt koskaan suuri ongelma on ollutkaan.

        Olin todella yllättynyt lukiessani, että nuorin lapsistanne on alle vuoden ikäinen!! Tiedän kokemuksesta, että kun perheessä on monta lasta ja nuorin on pieni niin jaksaminen on kovilla. On ensin yösyötöt ja valvomiset.Kokoaikainen tsemppaaminen liian pienillä yöunilla oleminen ja huono omatunto kun isommille lapsille jää liian vähän aikaa ja huomiota, kun se pieni nyyti vie kaiken ajan, energian... pitäisi jossain välissä huolehtia kodista ja miehestäkin vielä.....ei ole helppoa. Ehkä sinulla ja vaimollasi on ollut painava ja pakottava syy erota lapsen ollesa näin pieni. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki kärsivät huoltajuustaistelusta, sillä se on veristä loppuviimen jos mikä. Ja tulee tehtyä ja sanottua paljon sellaista mitä katuu koko ikänsä. Kun lapsesi kasvavat täysiikäiseksi he ehkäpä keksivät tilata käräjäoikeudelta itseään koskevat lakipaperit kaikkine "totuuksineen". Tiedän yhden naisen joka tilasi itseään koskevia oikeuspöytäkirjoja viisikymppisenä ja sai sellaista tekstiä luettavakseen, että suhde vanhaan äitiin muuttui aikatavalla. Kuitenkin jokainen tekee omat ratkaisunsa ja uskon että sinulla ei ole ollut muuta mahdollisuutta ja olet fiksuna miehenä harkinnut kaikki vaihtoehdot loppuun saakka. Tsemppiä ja onnellista joulunodotusta koko perheellesi.

    • näytti kuinka

      Suomessa toimitaan... Naisen ja miehen "tasavertaisuudesta". KAIKKI tapaukset ei tietty mee noin, mutta tapa kohdella miehiä on aivan varmasti lain ja MOT-ohjelma esittämien räikeiden epäkohtien välimaastossa. Ei siis edes sillä lain "turvaamalla" tasolla, vaan mielipuolisten sosiaalitanttojen.

      http://www.yle.fi/mot/mv051024/kasikirjoitus.htm

    • neljän äiti

      Olisit miettinyt tuota lasten määrää silloin niitä tehdessäsi!

      • Mies.

        Ehkäpä hän miettikin. Aina vaan ei osaa arvata millaisiksi itsekeskeisiksi pedoiksi ja tyranneksi niin monet naiset tulevat.

    • eronnut nainen + 2 lasta

      Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Suomessa isä ei todellakaan ole vahvoilla, jos vastassa on lasten äiti, mikä voi ladella mitä tahansa puppua isästä. Monesti isän on mahdotonta todistaa, että äidistä ei ole äidiksi ja hänen sanansa ovat täysin keksittyjä.
      Suomessa sosiaalitoimessa tapahtui esim. seuraavaa : Ystävättäreni erosi täysin henkisesti tasapainottomasta miehestään ja lähti turvakotiin miehen viilleltyä puukolla vaimon laittamat tapetit irti ja viskeltyään piimä ja maitopurkit pitkin keittiön seiniä... Heillä on yhteinen tytär, joka tuolloin oli runsaan vuoden vanha ja isä ei maksanut elatusmaksujaan äidille. Sosiaalitoimi, mikä tiesi kaiken isän taustoista, kuitenkin ehdotti äidille, että jos hän vaikkapa antaisi tytön isälleen hoitoon viikoksi, niin josko hän tämän jälkeen maksaisi elatusmaksut !! Kuvitelkaa, jos vaikkapa tämä äiti olisi ollut vähänkin esim alkoholiin menevä tms ja olisi antanut lapsen isälleen !! Käsittämättömiä juttuja nämä sosiaalitantat päättävät kaikessa viisaudessaan...Tätä nyt ei tiettykään pidä yleistää, mutta ajatellaan nyt vaikka tätäkin tapausta ja mitä siitä olisi tytölle voinut seurata !!

      Toinen tapaus on lähipiirissäni olleella miehellä: Hänellä on kolme lasta ja ex-vaimo päätti vaan yhtenä aamuna heittää miehensä pihalle. Seuraavana aamuna aamupalalla oli uusi mies ja voitte vaan kuvitella mitä tämä teki lapsille. Ensinnäkin tämä kyseinen isä oli ollut perheessä se ns kantava voima, joka hoiti lapsen ja kodin, naisen käydessä säännöllisesti vieraissa miehissä.... Kun äiti eron jälkeen halusi olla kahden uuden miehensä kanssa, hän ilmoitti sosiaalitantoille, että haluaa levätä ja näin sai lapset sijoitettua täysin vieraisiin koteihin, eli sijaisperheisiin. Tämä aika oli varmaankin lapsille erittäin tuskallista muutenkin ja tämä teki lopullisen "niitin " lasten elämään...heistä keskimmäinen käy edelleenkin (erosta neljä vuotta) psykologilla viikottain. Tämä kotihengetär ( lue syöjätär) sai lasten yksinhuoltajuuden syystä, että keksi isästä täysin perättömiä juttuja, kuten alkoholismin, väkivaltaisuudet ym ym....
      Kukaan ei kysynyt isältä, joka tuolloin oli täysin rikki tästä kaikesta, menetettyään lapset ja kotinsa, että miten asiat oikeasti olivat.
      Olen tuntenut tuon miehen jo pidemmän aikaa ja tuollaiset syytökset hänestä ovat täysin perättömiä !! Mutta kuten sanotaan, jos naisella on aivot paikallaan ja kieroutta löytyy enemmän kuin omiksi tarpeiksi, niin kuka hänen kertomustaan menisi epäilemään. Onhan Suomessa nämä Äidit erinomaisessa asemassa lasten huoltajuuskiistoissa, olivatpa he sitten täysin laskelmoivia ja lapsistaan piittaamattomia.

      Omasta tilanteestani voin kertoa, että kun erosimme ex-mieheni kanssa, niin keskustelimme lastenkin kanssa, mitä he halusivat. Olin sitämieltä, että lasteni isä oli aivan varmasti tuolloin yhtä hyvä isä lapsilleni, kuin minäkin äitinä olisin ollut. Koska minulla on paljon menoja iltaisin toisen työni vuoksi, päätimme kaikki yhdessä, että lapset muuttaisivat isänsä luokse asumaan, etteivät joutuisi olemaan niin paljon iltaisin keskenään tai hoidossa.
      Tämä ratkaisumalli on toiminut hyvin ja olen
      lasten kanssa erittäin paljon päivittäin yhteyksissä ja he eivät ole erosta kärsineet, koska välimme exän kanssa ovat olleet ystävälliset kaiken aikaa. Näinkin asiat voidaan hoitaa, tosin tietysti minulla on ikävä lapsiani ja olisin myös itse halunnut heidät itselleni, mutta näissä asioissa on ajateltava aina lasten parasta !!

      • Tottahan se

        ..lapsi oppisi tästä nyky yhteiskunnasta jotakin kun oppii jo kotona siihen että ei naisella eli naisille ole paljon jakoja.
        Minulle aikoinaan isäni sanoi että pidä prkle puolesi äläkä itke.. Ja niin olen muuten tehnyt.
        Ei lapsia tarvitse totuudelta suojella..
        Parempi kun oppivat ajoissa että heikot eivät pärjää. Kenties raadollista, vaan totta nykyisin kun maailmaa ympärillään katselee.
        Tosin minua ei miehet ole saen kuuden ikävuoden jälkeen hakanneet..
        Mikä naisia vaivaa kun nöyrtyvät?
        Ei muuta kuin takaisin vaan kun "isäntä" hakkaa..

      • g-83

        Kurjaa kyllä, totta on että äiti usein on niskan päällä näissä asioissa.
        Kuitenkin, itse olen sitä mieltä (vaikka mielipiteelläni ei merkitystä olekkaan, tuon sen julki)
        Lasten pitäisi saada olla yhdessä, mutta eniten ihmettelen sitä että voisit jättää pienimmän, joka tarvitsee eniten kaikkea. En tarkoita jättämäisellä hylkäämistä ym vaan siis sitä että alle 1v asuisi äidin luona jolla ei ole kaikki kohdallaan?
        Koita kuitenkin painaa läpi tuulen taataksesi lapsillesi sen mitä he ansaitsee, jos ei muuta niin lakiteitse.

    • Äiti

      Mietinpä vaan tekstiäsi kun itse sattumalta olen nainen, äiti jolta "mies" otti lapset..
      Meillä meni niin päin ettei minua kuunneltu, ei uskottu.
      Lasteni isä valehteli ummet ja lammet.. Mm. että olen uhannut viedä lapseni junan alle jos saan tilaisuuden tavata jne. Vielä kun ex anoppi heitti kauhansa soppaan niin nyt on menty siihen etten ole saanut tavata lapsiani yli kahteen vuoteen. En vaikka pyysin että oltaisiin voitu puolestani tavata turvakodissa valvonnan alla, eikä siellä käsittääkseni ole juniakaan.. Ainakaan leikkijunaa kummempaa!?
      Vaan niin veti lapseni isä pidemmän korren, tosin nyt vanhin tyttäreni jo on katkera isälleen sekä äitipuolelleen siitä ettei saa tavata isovanhempiaan sen enempää kuin äitiäänkään saati enojaan..
      Että ei se automaattisesti niin mene että äiti päättää..

      • isii

        Niin se taitaa olla että ei se exä pelkästään vaan ne exän vanhemmat. Niin on minunkin tapauksessa. Exä tuskin olisi tällaista soppaa edes nostanut, vaan kyllä ne vanhemmat siinä mukana olivat ja ovat edelleen. Eipä heistä apua ole ollut exällekään eron jälkeen, ei sitten hänen väsyttyään eikä muutenkaan. Tärkeämpää on yrittää tuhota minut ja minun suhteeni lapsiin. Niin ovat uhanneet.

    • kokemus

      Itse aikoinaan menin hyvä-hyvyyttään suostumaan siihen että lapsi jäi äidin luo asumaan.
      -no ensiksi alkoi tapaamiset mättämään , kun äiti kostonhimoissaan esteli niitä kaiken aikaa , sain soitella vähän väliä lastenvalvojalle.
      -seuraava vaihe olikin , että äiti muutti piruuttain 300km päähän , selväähän se , että sillä hankaloitetaan tapaamisia.
      -viimeinen huipennus tuli , kun tyttö pakeni kuukausi sitten pahoinpideltynä kotoaan ja on nyt huostaanotettuna, kun pelkää äitiään. Nyt olen onneksi saanut sos.viranomaiset puolelleni , mutta valtava oikeusprosessi on odottamassa ja suurin kärsijä on viaton lapsi.
      Joten taistele nyt lapset itsellesi , tai muuten joudut sitä jälkeenpäin katumaan.

      • g-83

        Kun mä luen näitä juttuja niin mä tosissani mietin että onko todella mahdollista että toinen vanhempi tuosta vain taikomalla voi puhua ummet ja lammet paskaa toisesta, ihan tuosta vain keksiä juttuja juttujen perään kuten Äiti:n juttus oli? Eikö pienimmälläkin valheella on aina pieni totuuden jyvä jossain? Mä en usko että toinen tuosta vain voisi selvittää pelkkää sontaa hyvästä vanhemmasta. En vaan voi uskoa että sellainen menisi läpi, pakko siinä on taustalla olla jotain.

      • kohdalle osuu
        g-83 kirjoitti:

        Kun mä luen näitä juttuja niin mä tosissani mietin että onko todella mahdollista että toinen vanhempi tuosta vain taikomalla voi puhua ummet ja lammet paskaa toisesta, ihan tuosta vain keksiä juttuja juttujen perään kuten Äiti:n juttus oli? Eikö pienimmälläkin valheella on aina pieni totuuden jyvä jossain? Mä en usko että toinen tuosta vain voisi selvittää pelkkää sontaa hyvästä vanhemmasta. En vaan voi uskoa että sellainen menisi läpi, pakko siinä on taustalla olla jotain.

        ...

      • tietäisitpä
        g-83 kirjoitti:

        Kun mä luen näitä juttuja niin mä tosissani mietin että onko todella mahdollista että toinen vanhempi tuosta vain taikomalla voi puhua ummet ja lammet paskaa toisesta, ihan tuosta vain keksiä juttuja juttujen perään kuten Äiti:n juttus oli? Eikö pienimmälläkin valheella on aina pieni totuuden jyvä jossain? Mä en usko että toinen tuosta vain voisi selvittää pelkkää sontaa hyvästä vanhemmasta. En vaan voi uskoa että sellainen menisi läpi, pakko siinä on taustalla olla jotain.

        vaan....
        Ihminen on todella kekseliäs katkerana! Ilmeisesti ainut nautinnon muoto!
        Ja kun huomaa, että tantat uskoo kuin vettä vaan, sitä niinku jatkaa niin pitkälle kuin kehtaa, ja kyllä ne kehtaa...
        Omassa tapauksessani toinen sai sossun puolelleen kääntämällä kaikki minun rakentavat yhteydenottoni ja niihin saamani tylyt ja sopimattomat vastineet toisinpäin, eli että hän olikin se, joka oli yrittänyt neúvotella tai yritti ajaa lasten asiaa eteenpäin vaikka koulukuraattorin avulla. Siis hän käänsi osamme toisinpäin, ja arvaa, minkälaisiksi tanttojen naamat vääntyivät, kun minä sitten yritin kertoa kuinka asiat olivat: heillä kun oli jo ensikäden tieto: minä valehtelin heidän mielestään!!!

      • isii
        g-83 kirjoitti:

        Kun mä luen näitä juttuja niin mä tosissani mietin että onko todella mahdollista että toinen vanhempi tuosta vain taikomalla voi puhua ummet ja lammet paskaa toisesta, ihan tuosta vain keksiä juttuja juttujen perään kuten Äiti:n juttus oli? Eikö pienimmälläkin valheella on aina pieni totuuden jyvä jossain? Mä en usko että toinen tuosta vain voisi selvittää pelkkää sontaa hyvästä vanhemmasta. En vaan voi uskoa että sellainen menisi läpi, pakko siinä on taustalla olla jotain.

        Kyllä se vain niin on, että kosto ja viha saavat aikaan vaikka mitä. Minä aikoinani kostin exälle, kun hän löi lapsia, yhdellä lyönnillä ja tein siinä elämäni pahimman virheen. Sen verran totuuden siementä hänenkin puheissaan on, mutta koskaan en ole lapsiani kohdellut väärin. En ole heitä lyönyt enkä ole heitä heitellyt tai tukistellut tai muuta vastaavaa. Toki olen pitänyt heistä kiinni ja vienyt arestiin, mutta vahingoittanut en ole. En henkisesti enkä fyysisesti.

        En tiedä pitäisikö minulla olla nauhuri mukana exää nähdessä, koska hän silloin kehuu minua isänä ja muulloin puhuu ihan mitä sattuu.

      • g-83
        tietäisitpä kirjoitti:

        vaan....
        Ihminen on todella kekseliäs katkerana! Ilmeisesti ainut nautinnon muoto!
        Ja kun huomaa, että tantat uskoo kuin vettä vaan, sitä niinku jatkaa niin pitkälle kuin kehtaa, ja kyllä ne kehtaa...
        Omassa tapauksessani toinen sai sossun puolelleen kääntämällä kaikki minun rakentavat yhteydenottoni ja niihin saamani tylyt ja sopimattomat vastineet toisinpäin, eli että hän olikin se, joka oli yrittänyt neúvotella tai yritti ajaa lasten asiaa eteenpäin vaikka koulukuraattorin avulla. Siis hän käänsi osamme toisinpäin, ja arvaa, minkälaisiksi tanttojen naamat vääntyivät, kun minä sitten yritin kertoa kuinka asiat olivat: heillä kun oli jo ensikäden tieto: minä valehtelin heidän mielestään!!!

        Voi ei, mä luulin jo aika paljon nähneeni kaikenmaailman paskaa mutta lukiessani näitä.. Tosi kurjaa miten jotkut on joutunut tuollasen valehtelun uhriksi. :(
        Kai mä sit vaan oon niin naiivi vaikka luulin olevani jotain ihan muuta.

      • Mies manipuloi
        isii kirjoitti:

        Kyllä se vain niin on, että kosto ja viha saavat aikaan vaikka mitä. Minä aikoinani kostin exälle, kun hän löi lapsia, yhdellä lyönnillä ja tein siinä elämäni pahimman virheen. Sen verran totuuden siementä hänenkin puheissaan on, mutta koskaan en ole lapsiani kohdellut väärin. En ole heitä lyönyt enkä ole heitä heitellyt tai tukistellut tai muuta vastaavaa. Toki olen pitänyt heistä kiinni ja vienyt arestiin, mutta vahingoittanut en ole. En henkisesti enkä fyysisesti.

        En tiedä pitäisikö minulla olla nauhuri mukana exää nähdessä, koska hän silloin kehuu minua isänä ja muulloin puhuu ihan mitä sattuu.

        Meidän perheessämme mies, joka ulospäin näytti mitä rauhallisimmalta ja harkisevimmalta ihmiseltä, löi suuttuessaan lapsia. Joskus jopa niin pahasti, että fyysiset jäljet näkyivät päiväkausia. Olin tyhmä, kun en vienyt viimeisellä kerralla lastani lääkäriin pahoinpitelyn jälkeen. Lapsen päässä oli valtava kuhmu (isä oli heittänyt lapsen seinään). Myöhemmin pyysin isää käsittelemään asian ja pyytämään anteeksi lapselta, mutta hän sanoi lapselle keskustelevansa asiasta vasta viiden vuoden kuluttua, kun lapsi kuulemma ymmärtää, mitä oikeasti silloin tapahtui. Mies kiisti lapselle tehneensä mitään.

        Hän on myös manipuloi ja valehtelee. Hän sanoi minulle lähtiessään ottavansa lapset, mutta kun sitten lopulta annoin periksi, niin lapset eivät enää kelvanneetkaan hänelle.

        Sain lukea lausunnon, jossa hän ilmoitti minun olevan epävakaa ja ailahtelevainen (siis juuri sitä, mitä hän itse oli) ja hän on muutenkin yrittänyt lyödä leimaa minuun sanomalla minua psyykkisesti sairaaksi tai muuten vaan ilkeäksi ihmiseksi. Onneksi olen tavallista vahvempi ja tasapainoisempi nainen enkä ole sortunut hänen kaltaiseensa käytökseen. Lopulta oikeus voittaa ja olen saanut saada sekä lasteni että sukulaisteni tuen. Kaikki on nyt hyvin ja lapsetkin ovat jo alkaneet voida aika hyvin.

        Yrittäkää jaksaa. Aina totuus ei selviä kovinkaan noeasti, mutta lopulta se kuitenkin tulee esille.

      • Jossu
        Mies manipuloi kirjoitti:

        Meidän perheessämme mies, joka ulospäin näytti mitä rauhallisimmalta ja harkisevimmalta ihmiseltä, löi suuttuessaan lapsia. Joskus jopa niin pahasti, että fyysiset jäljet näkyivät päiväkausia. Olin tyhmä, kun en vienyt viimeisellä kerralla lastani lääkäriin pahoinpitelyn jälkeen. Lapsen päässä oli valtava kuhmu (isä oli heittänyt lapsen seinään). Myöhemmin pyysin isää käsittelemään asian ja pyytämään anteeksi lapselta, mutta hän sanoi lapselle keskustelevansa asiasta vasta viiden vuoden kuluttua, kun lapsi kuulemma ymmärtää, mitä oikeasti silloin tapahtui. Mies kiisti lapselle tehneensä mitään.

        Hän on myös manipuloi ja valehtelee. Hän sanoi minulle lähtiessään ottavansa lapset, mutta kun sitten lopulta annoin periksi, niin lapset eivät enää kelvanneetkaan hänelle.

        Sain lukea lausunnon, jossa hän ilmoitti minun olevan epävakaa ja ailahtelevainen (siis juuri sitä, mitä hän itse oli) ja hän on muutenkin yrittänyt lyödä leimaa minuun sanomalla minua psyykkisesti sairaaksi tai muuten vaan ilkeäksi ihmiseksi. Onneksi olen tavallista vahvempi ja tasapainoisempi nainen enkä ole sortunut hänen kaltaiseensa käytökseen. Lopulta oikeus voittaa ja olen saanut saada sekä lasteni että sukulaisteni tuen. Kaikki on nyt hyvin ja lapsetkin ovat jo alkaneet voida aika hyvin.

        Yrittäkää jaksaa. Aina totuus ei selviä kovinkaan noeasti, mutta lopulta se kuitenkin tulee esille.

        Hei.. en voi sanoa olevani iloinen, että on muitakin samassa jamassa olevia kuin minä mutta on helpottavaa tietää, että jossain on kanssa-sisaria. Meillä isä harvemmin käytti fyysistä väkivaltaa lapsiin, mutta muunlaista julmuutta ja uhkailua esiintyi/esiintyy vieläkin.

      • Teromies
        Jossu kirjoitti:

        Hei.. en voi sanoa olevani iloinen, että on muitakin samassa jamassa olevia kuin minä mutta on helpottavaa tietää, että jossain on kanssa-sisaria. Meillä isä harvemmin käytti fyysistä väkivaltaa lapsiin, mutta muunlaista julmuutta ja uhkailua esiintyi/esiintyy vieläkin.

        Juuuuuuuuuuuu!

    • NukkuLiisa

      Kyllä isäkin voi saada lapset. Minä tiedän tapauksen jossa oikeus katsoi ettei äidin henkinen tila ole siinä kunnossa että jaksaisi hoitaa lastansa (huom.1lapsi) ja isä sai lapsen asuinpaikan vaihdoksella lapsen itselleen ja edelleen on yhteishuoltajuus ja lapsi käy joka toinen vkon loppu äidillään ja lomilla.(Eikä äitiä vaivannut "kuin" uupumus ja masennus. Ei siis ollut mitään hirveyksiä.) Nyt kaikki onkin jo ihan mallillaan äitikin jaksaa taas huolehtia itsestään ja nauttia lapsensa kanssa siitä ajasta jonka yhdessä viettävät.

      • hirveät ummetusleijat

        Se ei mee pois
        Puistoissa ja katujen kulmilla
        Se ei mee pois
        Museoissa ja kirjakaupoissa
        Ei mee pois
        Haistoin paskaa ja yksin itkin
        Se ei mee pois
        Ei haihdu pieruni pois
        Se ei mee pois
        Kuulen pieruni taas
        Ei mee pois
        Yrjösin ilmaa ja yksin itkin

        Mottoni: Sleep tight - don´t let farts out

    • asianajaja !!!!

      Siis sellainen joka uskaltaa panna hanttiin kun äiti rupeaa oikeudessa kertomaan satuja ja mustamaalaamaan isää valehtelemalla! sehän on muuten rikollista valehdella oikeudessa !!! hanki sellainen avustaja joka uskaltaa panna valehtelevan vanhemman vastuuseen !!! eikä vaan istu persiillään kovaa palkkaa nauttimassa !

      lopujen lopuksi HYVIN harva asianajaja edes ymmärtää mistä huoltajuuskiistoissa on kysymys...

      Silloin on lapsilla edes mahdolllisuus saada isä lähihuoltajaksi- eiä tarvitse kärsiä huonon äidin kanssa...

      Yh äiti joka on kyllästynyt "oikeuslaitoksen" apinasirkukseen !!!!! ;(

      • helinä

        Asianajajissa on huomattavia eroja. Vaihdoin kesken prosessin paikkakuntaa, ja samalla asianajajaa, ja jo nämä kaksi ovat kuin yö ja päivä keskenään - ei oikein voi verratakaan. Toinen hiirulainen, joka käytöksellään pyyteli anteeksi olemassaoloaan, ja sai mutkin epäilemään - jopa itseäni.
        Mutta johan alkoi asiat sujumaan, kun todella paneutuva, ja lasten parhaan tietävä otti ohjat. Ja vaikka asiat ei sujuisikaan, kuten MÄ haluan, tiedän, että kaikki on tehty prosessin jälkeen, eikä ole varaa enää napista. Tekisi mieli mainostaa henkilöä, on sen verran hieno tyyppi!!! Olen sen hänelle itselleenkin kertonut. Tekee työnsä, ja hyvin. Kaikki rahansa on ansainnut.

    • kokemusta löytyy

      Tarvitaan asiantuntia että prosessi sujuu oikein ennenkaikkea lasten kannalta. Lapset tarvitsevat huolta pitävää ja ennenkaikkea aikuista ihmistä joka ei mustamaalaa toista osapuolta. Kyllä lapset osaavat itse päättää aikuisena että mikä on oikein ja mikä väärin ei sitä tarvitse katkeruudella niille syöttää. Saa vain pahaa aikaan itselleen. Asiantunteva lakimies/-nainen on paras apu ei mikään musta tuntuu ihminen eikä jyrä joka ei näe kuin sokean voiton. Kysyisin vielä kuinka vanha vanhin on koska ei kuullosta kovin hyvältä että hän on pitämässä huolta äidistä. Se tarkoittaa että täytyy olla aikuinen lapsen kotelossa ja se on liikaa vaadittu alaikäiseltä joka itse tarvitsee eniten turvaa ja huolenpitoa. Ymmärrän kyllä lapsen tarpeen olla huolissaan äidistä muuta ei sillätavalla että joutuu huolehtimaan millään tasolla äidistä. Sosiaali tanttoja on monenlaisia niinkuin on vanhempiakin oma ex:äni sanoi kun yritettiin sopia tapaamisia että ei te voi pakottaa ottamaan lapsia jos en halua joten jokainen tyylillään tärkeintähän on aina lapsen hyvä olo ja turvallisuus.

    • Kaiken nähnyt...

      Lyhyesti: Olen taistellut saman asian kanssa aikoinaan ja voin vakuuttaa Sinulle että sossu suuressa viisaudessaan on äidin puolella lähes poikkeuksetta! Nauhoitin exsäni järkyttäviä puheluita aikani ja pyysin sossutädit sekä exsäni yhteiseen istuntoon istunto toteutui mutta nauhoja EI kuunneltu -kuunneltiin vain exsäni syytäviä solvauksia minua kohtaan!!!
      Tein loppujenlopuksi valituksen koko saatanan harakkalaumasta ylimpään tahoon -siellä nauhat kuunneltiin ja sossutädit saivat kyytiä -kuka mitenkin. Sanottakoon vielä sekin että exsäni on sairastanut molempien lapsien syntymän jälkeen lapsivuodepsykoosin muista lievemmistä psykooseista puhumattakaan. Voimia Sinulle. PYSY SAATANAN LUJANA, muuten et voi sille sossutätilaumalle yhtään mitään.

      • muuhun kuin

        että oliko lapsivuodepsykoosi exäsi syytä? Olisiko hän voinut sen jotenkin välttää? Mitäpä, jos sinä olisit ollut silloin hänen tukenaan ja tuntenut puolisosi niin hyvin, että siltä olisi vältytty? Mielenterveyden ongelmat eivät ole kantajansa syytä, mutta lähipiiri todellakin saisi huomata ja puuttua ajoissa eli enemmänkin lähipiirin syytä, jos syyllinen pitää etsiä!

      • suss
        muuhun kuin kirjoitti:

        että oliko lapsivuodepsykoosi exäsi syytä? Olisiko hän voinut sen jotenkin välttää? Mitäpä, jos sinä olisit ollut silloin hänen tukenaan ja tuntenut puolisosi niin hyvin, että siltä olisi vältytty? Mielenterveyden ongelmat eivät ole kantajansa syytä, mutta lähipiiri todellakin saisi huomata ja puuttua ajoissa eli enemmänkin lähipiirin syytä, jos syyllinen pitää etsiä!

        vaan siihen että mielenterveysongelmat eivät paina yhtään mitään kun lapsien huoltajuutta selvitetään ...ne vaikuttavat VAI silloin kun niitä on isässä!
        Kannoin vastuuta exsästäni molemmissa tapauksissa siinä sivussa lapsistani eli milloin juoksin "hullujenhuoneella" milloin missäkin. Olin luvannut rakastaa vaimoani ja niin teinkin, ero vaan tuli siitä huolimatta.

      • pinko
        muuhun kuin kirjoitti:

        että oliko lapsivuodepsykoosi exäsi syytä? Olisiko hän voinut sen jotenkin välttää? Mitäpä, jos sinä olisit ollut silloin hänen tukenaan ja tuntenut puolisosi niin hyvin, että siltä olisi vältytty? Mielenterveyden ongelmat eivät ole kantajansa syytä, mutta lähipiiri todellakin saisi huomata ja puuttua ajoissa eli enemmänkin lähipiirin syytä, jos syyllinen pitää etsiä!

        Kun mun voimat alkoivat loppua kolmen pienen lapsen kanssa ympärivuorokautisesti, samalla kun avioliitto oli pelkkää kulissia, mies tuki:"Mene mielenterveystoimistoon selvittelemään asiasi!" (Siis MUN asiat). Kun olin käynyt, asiat ei muuttuneet. Olin siis yhä stressaantunut... Seuraavaksi mies "tuki":"Huomenna tulee pari sosiaalityöntekijää kotikäynnille"...Tuli myös ero, jonka minä laitoin vireille. Ja oikeudessa vetosi lasten isä siihen, että olin käynyt mielenterveystoimistossa, eli olin "mielisairas", ja multa joutaa lapset pois...Vaikka VAIN minä olin lapsiamme hoitanut siihen saakka, ja pärjännyt ihan hyvin mielestäni... Mun mielenterveydessä ei ole kuitenkaan ilmennyt mitään ongelmaa, mutta sen selvittelyyn menikin sitten yli puoli vuotta(byrokratia). Ja lasten asumista käsittelevään oikeuden väliaikaispäätökseen sos.viranomainen miehen puolelta suositteli lapsia isälle (koska en HÄNEN mielestään kykenisi hoitamaan lapsiamme, ja tuo luulo perustui yhteen kotikäyntiin, ja siitä tekemiinsä johtopäätöksiin. Olin puolustuskannalla, pettynyt... Mies oli asiat alustanut.). Ko. sos.työntekijä ei halunnut kuulla mun versioita asioista. Ei kiinnostanut.
        Eihän mua voi ottaa vakavasti isän kertomusten jälkeen. Ihmettelen vaan...Mutta teen kanteen sosiaaliasiamiehen suosituksesta tätä tanttaa vastaan. Seuraavia uhrejaan ajatellen.

      • Kuukkeli
        muuhun kuin kirjoitti:

        että oliko lapsivuodepsykoosi exäsi syytä? Olisiko hän voinut sen jotenkin välttää? Mitäpä, jos sinä olisit ollut silloin hänen tukenaan ja tuntenut puolisosi niin hyvin, että siltä olisi vältytty? Mielenterveyden ongelmat eivät ole kantajansa syytä, mutta lähipiiri todellakin saisi huomata ja puuttua ajoissa eli enemmänkin lähipiirin syytä, jos syyllinen pitää etsiä!

        Kenen syytä mielenterveyden romahtaminen on? Oli paineet sitten minkalaisia tahansa, syy on aina jokin lääketieteellinen ¤%&. Sitten pitäisi vielä erotella kuka on oikeasti rikki.

        Monet käyvät prykiatrilla koska ei ole sopivaa keskustelukumppania. Toiset eivät mene hakemaan apua, vaikka näkisivät pieniä vihreitä miehiä.

        Ihmiset ovat romahtaneet, kuka mistäkin syystä, kautta vuosisatojen. Ei vain nykyään, kun niille on löydetty asialliselta kuulostavat termit. Tai geeneistä yms.. on löydetty sopivia syy-seuraus suhteita. Pitäisi kai peräänkuuluttaa vastuuta. Ja vastuunkantamista myös silloin, kun kukaan ei ole näkemässä.

        Itse erosin vaimostani, maksan elatusmaksut kahdesta lapsestamme, muutin kauas, ja tapaan lapsiamme harvoin. Exvaimo kärsi masennuksesta ja omien puheittensa mukaan kärsii vieläkin. Sosiaalitanttoja emme kuunnelleet ja oikeuteen ei menty. Se oliko ratkaisumme, oikea ei tiedä kukaan. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Lapset ja aikuiset kärsivät aina. Me olemme vain ihmisiä.

        Ja minä olen vastuuton.

    • Suvi84

      Kannataa ottaa huomioon se että haluaako se vannhin lapsista oikeasti jäädä äidin huostaan kuin isän. Kyseessä voi olla myös se että vanhin lapsista kokee ns. velvollisuudeksi varmistaa että nuoremmista sisaruksista pidetään huolta. Ja tämä voi johtaa siihen että hän vanhimpana joutuu hoitamaan nuorempaa/nuorempia jos äiti ei syystä tai toisesta jaksa/kykene.

      Itselläni on siitä henkilökohtaista kokemusta kun vanhemmat eros eikä kumpikaan vanhemmista ois kyenny huolehtimaan meistä lapsista. Isä oli alkoholisti ja äti masentunut ja psyykisesti sairas. Lapset kuitenkin jäivät äidille. Koska äiti näin halusi.

      Tästä seurasi se että vanhimmat sisarukset joutuivat hoitaa kaikki kotityöät ja lapset kun äiti ei kyennyt. Tämä minusta on todella väärin jos lapset/nuoret joutuvat hoitamaan sen mikä kuuluu vanhemmille.

      Välillä meitä lapsia siotetiin joihinkin väliaikaisiin siasperheisiin ja eri paikkoihin. Tätä jatkui minun kohalla 5vuotta. Sitten löytyi paikka johon meidät koko sisarus parvi siotettiin sinne 18ikään asti tässä vaiheessa meitä oli jo 6sisarusta.

      Myöhemmin tuli vielä 2sisarusta ja sama rumpa ns. jatkui eli huoli nuoremmpien sisarusten voinnista ja sossuun lähettettiin kirjeitä ja käytiin paikanpäälläkin, 12vuotta tapeltiin sit nuorempien puolesta. Tämä loppui vasta kun äidilläni todettiin syöpä/kasvain. Lääkärit totesivat että äiti ei missään nimessä kykene huolehtii lapsista hyvä kun itestään n.3V elinaikaa. Vasta sitten nuorimmat sisarukseni pääsivät lastenkotiin ja nyt sitten heilekkin on löytynyt hyvä perhekoti.

      Tämä kaikkii on kyllä jättänyt jälkensä ja oma lapsuus vahän niinkuin sit jäänyt elämättä.

    • mussi

      Mitäs sitten selität lapsille kun rupeavat kyselemään miksi halusit vain kaksi, et kaikkia. Ja miten valitset kaksi "parasta" omista lapsista!!

      Et kuulosta kovinkaan sopivalta isäksi

      • isii

        jos ei tiedä kaikkea. Olen ollut kaikkiin lapsiini yhteydessä niin usein kuin mahdollista. Viimeisen kuukauden aikana joka päivä. Se miten lapset jakautuivat näin oli myös äidin halu. Ja toisaalta ainakin aluksi tuntui järkevämmältä se että pienin on äidillään, koska äiti halusi imettää lasta ainakin vuoden. Ja minusta tämä kuulosti järkevältä. Samoin se, että vanhin lapsista olisi äidillä jo senkin vuoksi, että hän on enemmän oma toiminen kuin pienemmät eli osaa pukea yms..., jota keskimmäiset eivät ainakaan kaikkien vaatteiden osalta osaa.

        Pienin on ollut useita öitä luonani eikä siinä ole ollut ongelmaa. Vanhimman lapsen kanssa olen usein käynyt viikolla harrastuksissa yms. ja varmasti tietää että voi tulla ihan milloin vaan asumaan jos haluaa. Minusta ei ole sekään oikein että toisen vanhemman mahdollisesti hyvinkin tilapäisen väsymyksen/masennuksen vuoksi "vietäisiin" lapset kokonaan vaikka yhteishuoltajuus säilyisikin. En vain hyväksy sitä, että isää syyllistetään sellaisista mitä hän ei ole tehnyt tai mitä hän ei varmasti tule koskaan tekemäänkään. Kuuntelen lasten ja muiden mielipiteitä ennen kuin teen päätöksiä, mutta lopulta ratkaisun teen kuitenkin itse.

      • tekoja
        isii kirjoitti:

        jos ei tiedä kaikkea. Olen ollut kaikkiin lapsiini yhteydessä niin usein kuin mahdollista. Viimeisen kuukauden aikana joka päivä. Se miten lapset jakautuivat näin oli myös äidin halu. Ja toisaalta ainakin aluksi tuntui järkevämmältä se että pienin on äidillään, koska äiti halusi imettää lasta ainakin vuoden. Ja minusta tämä kuulosti järkevältä. Samoin se, että vanhin lapsista olisi äidillä jo senkin vuoksi, että hän on enemmän oma toiminen kuin pienemmät eli osaa pukea yms..., jota keskimmäiset eivät ainakaan kaikkien vaatteiden osalta osaa.

        Pienin on ollut useita öitä luonani eikä siinä ole ollut ongelmaa. Vanhimman lapsen kanssa olen usein käynyt viikolla harrastuksissa yms. ja varmasti tietää että voi tulla ihan milloin vaan asumaan jos haluaa. Minusta ei ole sekään oikein että toisen vanhemman mahdollisesti hyvinkin tilapäisen väsymyksen/masennuksen vuoksi "vietäisiin" lapset kokonaan vaikka yhteishuoltajuus säilyisikin. En vain hyväksy sitä, että isää syyllistetään sellaisista mitä hän ei ole tehnyt tai mitä hän ei varmasti tule koskaan tekemäänkään. Kuuntelen lasten ja muiden mielipiteitä ennen kuin teen päätöksiä, mutta lopulta ratkaisun teen kuitenkin itse.

        Tartun siihen, että mainostat tekeväsi järkeviä päätöksiä. Suunnitteletko elatusmaksujen ja sen haitan mitä lapsista tulee, minimoimista.
        Minun entinen mieheni jankutti järkeviään ja narsisti paljastui vähitellen.

      • vaikee ihminen
        tekoja kirjoitti:

        Tartun siihen, että mainostat tekeväsi järkeviä päätöksiä. Suunnitteletko elatusmaksujen ja sen haitan mitä lapsista tulee, minimoimista.
        Minun entinen mieheni jankutti järkeviään ja narsisti paljastui vähitellen.

        Mulla oli kans tällainen "järkevä", kaiken tietävä mies, joka OLI KUUNTELEVINAAN muita, mutta ei kuitenkaan osannut sitä tehdä. "Kyllä MINÄ ymmärrän, MUTTA..." :(

      • varma tieto
        isii kirjoitti:

        jos ei tiedä kaikkea. Olen ollut kaikkiin lapsiini yhteydessä niin usein kuin mahdollista. Viimeisen kuukauden aikana joka päivä. Se miten lapset jakautuivat näin oli myös äidin halu. Ja toisaalta ainakin aluksi tuntui järkevämmältä se että pienin on äidillään, koska äiti halusi imettää lasta ainakin vuoden. Ja minusta tämä kuulosti järkevältä. Samoin se, että vanhin lapsista olisi äidillä jo senkin vuoksi, että hän on enemmän oma toiminen kuin pienemmät eli osaa pukea yms..., jota keskimmäiset eivät ainakaan kaikkien vaatteiden osalta osaa.

        Pienin on ollut useita öitä luonani eikä siinä ole ollut ongelmaa. Vanhimman lapsen kanssa olen usein käynyt viikolla harrastuksissa yms. ja varmasti tietää että voi tulla ihan milloin vaan asumaan jos haluaa. Minusta ei ole sekään oikein että toisen vanhemman mahdollisesti hyvinkin tilapäisen väsymyksen/masennuksen vuoksi "vietäisiin" lapset kokonaan vaikka yhteishuoltajuus säilyisikin. En vain hyväksy sitä, että isää syyllistetään sellaisista mitä hän ei ole tehnyt tai mitä hän ei varmasti tule koskaan tekemäänkään. Kuuntelen lasten ja muiden mielipiteitä ennen kuin teen päätöksiä, mutta lopulta ratkaisun teen kuitenkin itse.

        Lopeta nyt Manu se paskan jauhaminen....

      • g-83
        isii kirjoitti:

        jos ei tiedä kaikkea. Olen ollut kaikkiin lapsiini yhteydessä niin usein kuin mahdollista. Viimeisen kuukauden aikana joka päivä. Se miten lapset jakautuivat näin oli myös äidin halu. Ja toisaalta ainakin aluksi tuntui järkevämmältä se että pienin on äidillään, koska äiti halusi imettää lasta ainakin vuoden. Ja minusta tämä kuulosti järkevältä. Samoin se, että vanhin lapsista olisi äidillä jo senkin vuoksi, että hän on enemmän oma toiminen kuin pienemmät eli osaa pukea yms..., jota keskimmäiset eivät ainakaan kaikkien vaatteiden osalta osaa.

        Pienin on ollut useita öitä luonani eikä siinä ole ollut ongelmaa. Vanhimman lapsen kanssa olen usein käynyt viikolla harrastuksissa yms. ja varmasti tietää että voi tulla ihan milloin vaan asumaan jos haluaa. Minusta ei ole sekään oikein että toisen vanhemman mahdollisesti hyvinkin tilapäisen väsymyksen/masennuksen vuoksi "vietäisiin" lapset kokonaan vaikka yhteishuoltajuus säilyisikin. En vain hyväksy sitä, että isää syyllistetään sellaisista mitä hän ei ole tehnyt tai mitä hän ei varmasti tule koskaan tekemäänkään. Kuuntelen lasten ja muiden mielipiteitä ennen kuin teen päätöksiä, mutta lopulta ratkaisun teen kuitenkin itse.

        Valitettavasti en jaksa jokaista viestiä laiskuuttani lukea, mutta ootko meinannut ottaa avuksesi asianajajaa, tai muuta joka auttaa vastaavissa asioissa?
        Kannattaisi ainakin.

      • lasten suru suurin
        g-83 kirjoitti:

        Valitettavasti en jaksa jokaista viestiä laiskuuttani lukea, mutta ootko meinannut ottaa avuksesi asianajajaa, tai muuta joka auttaa vastaavissa asioissa?
        Kannattaisi ainakin.

        Kolme lasta.
        1. Ensin erossa sovittiin yhteishuoltajuus, lapset jäivät äidille
        2. Sitten äiti haki yksinhuoltajuutta ja sai sen
        3. Äiti ei antanut lasten tavata isäänsä
        4. Äiti meni uusiin naimisiin
        5. Uusi aviomies provosoi äidin isää vastaan
        6. Isä haki oikeusteitse tapaamisoikeutta lapsiinsa.
        7. Oikeus määräsi että äidin on annettava isän tavata lapsia
        8. Äiti ei noudattanut oikeuden päätöstä
        9. Taas käytiin oikeutta, isä halusi yksinhuoltajuutta itselleen ja sai sen
        10. Nyt ei äiti saa tavata lapsiaan kuin valvotuissa olosuhteissa, ja siihen hän ei suostu
        11. Taas käytiin oikeutta jne
        EIKÖ TÄMÄ LOPU KOSKAAN

      • isii
        vaikee ihminen kirjoitti:

        Mulla oli kans tällainen "järkevä", kaiken tietävä mies, joka OLI KUUNTELEVINAAN muita, mutta ei kuitenkaan osannut sitä tehdä. "Kyllä MINÄ ymmärrän, MUTTA..." :(

        ei taida olla helppoa kummallekaan, ei naiselle eikä miehelle. En väitä, että ymmärtäisin asiat oikein. Ei sitä tässä tilanteessa oltaisi, jos olisin ymmärtänyt kaikki oikein.

        Elatusmaksuja vastaan minulla ei ole mitään, jos ne ovat todellisten kulujen, ei oletettujen kulujen mukaisia. Esim. asumisessa pitää huomioida myös se, että tietyt peruskulut ovat joka tapauksessa vaikka lapsia ei olisi. Joudut joka tapauksessa maksamaan vuokraa vaikka lapsia ei olisi. Tosin usein riittää pienempikin huoneisto, mutta ei kaikkia kuluja voi jakaa tasan kaikkien kesken.

        Jos lasten jakamista ajatellaan elatusmaksujen pienentämisenä ollaan kyllä täysin hakoteilla. Ei pidä unohtaa, että isä on yhtä tärkeä lapsille kuin äitikin.

      • aijamaria
        isii kirjoitti:

        jos ei tiedä kaikkea. Olen ollut kaikkiin lapsiini yhteydessä niin usein kuin mahdollista. Viimeisen kuukauden aikana joka päivä. Se miten lapset jakautuivat näin oli myös äidin halu. Ja toisaalta ainakin aluksi tuntui järkevämmältä se että pienin on äidillään, koska äiti halusi imettää lasta ainakin vuoden. Ja minusta tämä kuulosti järkevältä. Samoin se, että vanhin lapsista olisi äidillä jo senkin vuoksi, että hän on enemmän oma toiminen kuin pienemmät eli osaa pukea yms..., jota keskimmäiset eivät ainakaan kaikkien vaatteiden osalta osaa.

        Pienin on ollut useita öitä luonani eikä siinä ole ollut ongelmaa. Vanhimman lapsen kanssa olen usein käynyt viikolla harrastuksissa yms. ja varmasti tietää että voi tulla ihan milloin vaan asumaan jos haluaa. Minusta ei ole sekään oikein että toisen vanhemman mahdollisesti hyvinkin tilapäisen väsymyksen/masennuksen vuoksi "vietäisiin" lapset kokonaan vaikka yhteishuoltajuus säilyisikin. En vain hyväksy sitä, että isää syyllistetään sellaisista mitä hän ei ole tehnyt tai mitä hän ei varmasti tule koskaan tekemäänkään. Kuuntelen lasten ja muiden mielipiteitä ennen kuin teen päätöksiä, mutta lopulta ratkaisun teen kuitenkin itse.

        ... lasten ollessa vielä noin pieniä, miksi tehdä lapsia rikkinäiseen suhteeseen?
        Ihmettelen miksi masennuksesta kärsivä, vielä imettävä nainen jätetään yksin?
        Ero on niin rankka prosessi, että jo se masentaa saati sitten jos on jo valmiiksi masentunut.
        Mun mielestä vastuu lapsista tarkoittaa myös vastuuta parisuhteesta.
        Tänä päivänä erotaan liian helposti?

      • isii
        aijamaria kirjoitti:

        ... lasten ollessa vielä noin pieniä, miksi tehdä lapsia rikkinäiseen suhteeseen?
        Ihmettelen miksi masennuksesta kärsivä, vielä imettävä nainen jätetään yksin?
        Ero on niin rankka prosessi, että jo se masentaa saati sitten jos on jo valmiiksi masentunut.
        Mun mielestä vastuu lapsista tarkoittaa myös vastuuta parisuhteesta.
        Tänä päivänä erotaan liian helposti?

        ei koskaan ole helppo ratkaisu. Mutta sen voin sanoa, että muuta en enää keksinyt. Syitä on aina monia, ei yhtä ainutta olekaan. Ero tuli ennen nuorimman syntymistä, mikä ei tietenkään helpota tilannetta. Ai, miksi sitten nuorin syntyi, oliko kaikki viimeiseen asti harkittu yms.. Jälkeen päin on aina helppo jossitella, mutta ei lapsi ole virhe ollut, vaikka ei sen tekemiseen tarvittu kuin se yksi kerta noin vuoteen.
        Haukkumiset, väheksyntä yms... nehän ne taitavat olla aikalailla eron perimmäisiä syitä. Olinko sitten liian heikko, en mielestäni, mutta olisiko pitänyt luovuttaa aiemmin, en tiedä sitäkään. Ilmeisesti usko parempaan piti liitossa näinkin pitkään, vaikka ongelmia olikin heti alusta asti. Vaikka kuinka yrittää pitää parisuhdetta kunnossa, ei se vain tunnu aina onnistuvan. Välillä on itse liian heikko, välillä toinen. Ero tuli joka tapauksessa ilman kolmatta osapuolta. Ketään ei ollut, kun erosta päätettiin.

      • erota?
        aijamaria kirjoitti:

        ... lasten ollessa vielä noin pieniä, miksi tehdä lapsia rikkinäiseen suhteeseen?
        Ihmettelen miksi masennuksesta kärsivä, vielä imettävä nainen jätetään yksin?
        Ero on niin rankka prosessi, että jo se masentaa saati sitten jos on jo valmiiksi masentunut.
        Mun mielestä vastuu lapsista tarkoittaa myös vastuuta parisuhteesta.
        Tänä päivänä erotaan liian helposti?

        Olen sitä mieltä että...oikeata aikaa erolle ei ole, mutta ero voi olla myös suuri helpotus, lapsillekin, ja tästä olen saanut kuulla avioerolapsilta omakohtaisia mielipiteitä. Ilmapiirin vaistoaa lapsi hyvin herkästi.
        ...Ero voi olla rankka prosessi jommallekummalle osapuolista, tai sitten ei - kaikki tilanteet on omiansa ja erilaisia.
        Harkittiin eroa monta vuotta, se on suuri päätös, mutta kun päätöksen on tehnyt, prosessi käynnistyy, eikä sen kulusta tiedä etukäteen kukaan.

      • elävä elämä
        lasten suru suurin kirjoitti:

        Kolme lasta.
        1. Ensin erossa sovittiin yhteishuoltajuus, lapset jäivät äidille
        2. Sitten äiti haki yksinhuoltajuutta ja sai sen
        3. Äiti ei antanut lasten tavata isäänsä
        4. Äiti meni uusiin naimisiin
        5. Uusi aviomies provosoi äidin isää vastaan
        6. Isä haki oikeusteitse tapaamisoikeutta lapsiinsa.
        7. Oikeus määräsi että äidin on annettava isän tavata lapsia
        8. Äiti ei noudattanut oikeuden päätöstä
        9. Taas käytiin oikeutta, isä halusi yksinhuoltajuutta itselleen ja sai sen
        10. Nyt ei äiti saa tavata lapsiaan kuin valvotuissa olosuhteissa, ja siihen hän ei suostu
        11. Taas käytiin oikeutta jne
        EIKÖ TÄMÄ LOPU KOSKAAN

        ovat petoja toisilleen. Itse olen eronnut kahdesti, ensimmäisen kerran ihan nuorena, 21-vuotiaana.Minulla oli pikkuinen parivuotinen tyttö. Miehen vanhemmat eivät halunneet luovuttaa tyttöä minulle, vaan vaativat silloisen mieheni kautta että lapsi jää hänelle. Minä olin niin loppu että en halunnut riidellä asiasta, vaan sovin sitten niin että isä sai pitää tytön, sillä ehdolla, että hankkisi päivätyön, että tytär saisi olla säännöllisesti kotona illat ja yöt. Tytär ikävöi runsasti puoleeni, mutta sitä ei haluttu nähdä. Isä ei hankkinut päivätöitä, ja jätti tyttärenkin yhdeksän vanhana yksin asumaan kotia, jossa sitten ukki kävi päivittäin katsomassa. Itse asuin siinä vaiheessa jo toisella puolen Suomea. Lentokone toi tytön kerran kuussa luokseni, kunnes sekin loppui. Tytär ei halunnut enää tulla, kuulemma. Tytär kasvaa yksin, asuu yksin, varttuu aikuiseksi yksin. Kun jäi isän luo joka ei kuulemma olisi pärjännyt ilman tyttöä. Ikävä on ollut kova kummallakin puolella, sekä äiti että tytär ovat ikävöineet vuosikymmeniä. Aikaa on kulunut. Nyt kaikki jotka vaativat tyttären luokseen ovat kuolleet. Ja tytär kokee juurettomuutta. Nyt minulla on hänet, nyt saatan pitää yhteyttä. Nyt on vain kovin myöhäistä. Jos on kolmekymmentä vuotta elänyt jo ilman kiinteää yhteyttä äitiin, niin rakentuuko se enää miksikään. Ikävä on edelleen, ja toivo, nyt on minun aikani.Kuka voitti? Kostonhalu.

      • Jossu
        elävä elämä kirjoitti:

        ovat petoja toisilleen. Itse olen eronnut kahdesti, ensimmäisen kerran ihan nuorena, 21-vuotiaana.Minulla oli pikkuinen parivuotinen tyttö. Miehen vanhemmat eivät halunneet luovuttaa tyttöä minulle, vaan vaativat silloisen mieheni kautta että lapsi jää hänelle. Minä olin niin loppu että en halunnut riidellä asiasta, vaan sovin sitten niin että isä sai pitää tytön, sillä ehdolla, että hankkisi päivätyön, että tytär saisi olla säännöllisesti kotona illat ja yöt. Tytär ikävöi runsasti puoleeni, mutta sitä ei haluttu nähdä. Isä ei hankkinut päivätöitä, ja jätti tyttärenkin yhdeksän vanhana yksin asumaan kotia, jossa sitten ukki kävi päivittäin katsomassa. Itse asuin siinä vaiheessa jo toisella puolen Suomea. Lentokone toi tytön kerran kuussa luokseni, kunnes sekin loppui. Tytär ei halunnut enää tulla, kuulemma. Tytär kasvaa yksin, asuu yksin, varttuu aikuiseksi yksin. Kun jäi isän luo joka ei kuulemma olisi pärjännyt ilman tyttöä. Ikävä on ollut kova kummallakin puolella, sekä äiti että tytär ovat ikävöineet vuosikymmeniä. Aikaa on kulunut. Nyt kaikki jotka vaativat tyttären luokseen ovat kuolleet. Ja tytär kokee juurettomuutta. Nyt minulla on hänet, nyt saatan pitää yhteyttä. Nyt on vain kovin myöhäistä. Jos on kolmekymmentä vuotta elänyt jo ilman kiinteää yhteyttä äitiin, niin rakentuuko se enää miksikään. Ikävä on edelleen, ja toivo, nyt on minun aikani.Kuka voitti? Kostonhalu.

        Koskaan ei ole liian myöhäistä!

    • kuka valehtelee ja missä

      jos päätös on tehty tuomioistuimessa tai sossussa, että lapset sijoitetaan äidin luokse on aivan oikein että lapset silloin sijoitetaan jonnekkin muualle kuin isälleen. edellyttäen että isä tietenkin saa toteuttaa hänelle kuuluvan tapaamisoikeuden. ei lapsia voi sillalailla pompotella välillä isälle ja äidille jos jommallakummalla menee vähän huonosti tilapäisesti. se on eriasia jos tehdään päätös että lapset sijoitetaan isän luokse.

      ja toi että isää ei kuulla sossussa en aivan äkkiseltään usko kun myös sekin että isää ei uskota vaan äitiä kuunnellaan ja uskotaan. ja sekin lässytys olisi jo aika lopettaa että jompikumpi olisi vanhempana parempi. molemmat ovat tasavertaisessa asemassa mutta toiseksi jäänyt osapuoli vain yrittää puolustella itseään "että miksen minä". se vasta hölmöä onkin kun kyse ei ole kumpi on parempi vanhempi vaan katsotaan lapsen etua l. kumman luona esim.turvataan paremmin lapsen tulevaisuus jne.

      • isii

        Järki on mukana. Ei ole käräjäoikeuden päätöstä, eikä sosiaalitoimisto pysty määräämään lapsia yhtikäs minnekään ellei kyse ole huostaanotosta.

        En pelkästään puolustaudu, vaan yritän saada ihmisten mielipiteitä.

        Se vain on ikävä seikka, että äiti on uhannut kostaa eron keinolla millä hyvänsä ja sitä hän myös yrittää.

      • pystyy, usko pois
        isii kirjoitti:

        Järki on mukana. Ei ole käräjäoikeuden päätöstä, eikä sosiaalitoimisto pysty määräämään lapsia yhtikäs minnekään ellei kyse ole huostaanotosta.

        En pelkästään puolustaudu, vaan yritän saada ihmisten mielipiteitä.

        Se vain on ikävä seikka, että äiti on uhannut kostaa eron keinolla millä hyvänsä ja sitä hän myös yrittää.

        Sosiaalitoimisto PYSTYY!!!
        Mies kieputti sos.tädin sormensa ympäri. Olen tekemässä asiasta ihan virallista valitusta, asianajajani kanssa. Ihan vaan siksi, että joskus käytännöt muuttuisivat. Käräjäoikeus tottelee sos.toimiston mielipidettä ihan orjallisesti, voi sanoa.

        Lähdin, ja mies sanoi: "Kun erot, eroat myös pojista, se on sun valinta".
        Eli mies tietää, mitä mä ajattelen, paremmin kai kun mä itse. Mun ei tartte sanoa mitään, sillä vastaukset on hänellä. Ihan kaikki. On hyvä mies- ainakin omasta mielestään. Katsoin kerran NYT -ohjelman narsismista, ja jäin ihmettelemään, kuinka mies onkin kaavamainen. Ihan diagnosoitu...
        No, ei voi mutta kuin toivoa, että lapsista tulee kunnon kansalaisia.
        Kun on tällainen äiti...

      • siis
        isii kirjoitti:

        Järki on mukana. Ei ole käräjäoikeuden päätöstä, eikä sosiaalitoimisto pysty määräämään lapsia yhtikäs minnekään ellei kyse ole huostaanotosta.

        En pelkästään puolustaudu, vaan yritän saada ihmisten mielipiteitä.

        Se vain on ikävä seikka, että äiti on uhannut kostaa eron keinolla millä hyvänsä ja sitä hän myös yrittää.

        Anteeksi, korjaan omia erheitäni, dementikoksi kuoriutuva kun olen...
        Niin, että siinä tapauksessa, että joudutaan oikeustaisteluihin, ja pyydetään lausunnot sos. viranomaisilta, niin ne lausunnot ovat merkittävässä asemassa käräjillä päätöstä tehtäessä. Meillä käräjät käytiin miehen paikkakunnalla, ja paikkakunta vielä on pieni, ja systeemit sen mukaiset.

      • urpo katso edes

        televisiota? näitä tapauksia on ollu helvetisti ja lisää tulee kun niitä nyt ruvettiin tutkimaan

    • kokemusta

      Uskomatonta kuinka katkeruus, viha ja kostonhimo menevät lasten edun ja hyvinvoinnin edelle.Itselläni oli 10 vuotta sitten elämäntilanne jossa mies jätti minut ,lapset ja uuden omakotitalon velkoineen toisen naisen vuoksi.Kaikesta huolimatta ymmärsimme olla vanhemmat lapsillemme keskinäisistä erimielisyyksistämme huolimatta.Rajoittamaton tapaamisoikeus yksinhuoltajuudestani ( johon olivat omat syynsä) huolimatta oli aivan päivänselvä asia.Jokainen ero on omanlaisensa ja tilanteet tietty erilaisia, mutta minusta vanhempien eripuraa ei saa kostaa lapsille.Lapset eivät saa missään nimessä olla koston väline.
      Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville. Muistakaa. että lapsissa on tulevaisuus.

      • Jossu

        En usko, että kukaan tietoisesti käyttäisi omaa lastaan kapulana rattaissa. Kypsymätön ihminen tekee sen vaistonvaraisesti eikä näe tekemäänsä vääryyttä. Yleensä lapsi on viimeinen valttikortti.
        Jos koko eroprosessia tarkastellaan, väitän, että sivistyneeseen "ollaan ikuisesti kavereita"-eroon pystyy vain promillen sadasosa eroavista. Jokainen prosessoi tavallaan, mutta aika erikoisen kehittynyt on se, joka on kyennyt TÄYSIN neutraalisti jatkamaan elämäänsä esim. puolisonsa petettyä/jätettyä hänet. Ehkä ao:lla on tunne-elämän vajavuutta taustalla, tai rakkaudettomuuttta. Tilanteet tosiaankin ovat erilaisia.

        Jokainen näkee asiat omasta vinkkelistään ja haluaa antaa mahollisimman hyvän kuvan itsestään, mutta sielunsopukoissa on tieto siitä, miksi tietyssä tilanteessa on tullut sanottua lapselle tietyllä tavalla ja exälleen myös. Inhimillistä ja sitä minusta ei saa näiden lapsen paras-jutuissa unohtaa.

        Ihmettelen suuresti lasten psykiatrisen polin jonoja, avohuollon riittämättömyyttä ja masennuslääkkeidenkäyttöä tilanteessa, jossa jokainen vanhempi yrittää elää ammattikasvattajien ja mielenexperttien oppien mukaan. Minusta lapselle on selvitettävä pintapuolisesti eron faktat ja jos asia pistää kiroilemaan tai itkemään, sen saa myös näyttää, eikä pitää lapsiaan pumpulissa, siksi että viranomaiset/ammatilaiset ovat niin päättäneet. Lasten pitää nähdä koko tunneskaala, kunhan se pysyy normaalin rajoissa.
        Haluaisinpa kuulla psykologin tai lastensuojeluviranomaisen mietteitä omasta "todellisesta" erotilanteesta. Tuskin sekään on mennyt oppikirjojen mukaan ;)

      • huomenta vaan
        Jossu kirjoitti:

        En usko, että kukaan tietoisesti käyttäisi omaa lastaan kapulana rattaissa. Kypsymätön ihminen tekee sen vaistonvaraisesti eikä näe tekemäänsä vääryyttä. Yleensä lapsi on viimeinen valttikortti.
        Jos koko eroprosessia tarkastellaan, väitän, että sivistyneeseen "ollaan ikuisesti kavereita"-eroon pystyy vain promillen sadasosa eroavista. Jokainen prosessoi tavallaan, mutta aika erikoisen kehittynyt on se, joka on kyennyt TÄYSIN neutraalisti jatkamaan elämäänsä esim. puolisonsa petettyä/jätettyä hänet. Ehkä ao:lla on tunne-elämän vajavuutta taustalla, tai rakkaudettomuuttta. Tilanteet tosiaankin ovat erilaisia.

        Jokainen näkee asiat omasta vinkkelistään ja haluaa antaa mahollisimman hyvän kuvan itsestään, mutta sielunsopukoissa on tieto siitä, miksi tietyssä tilanteessa on tullut sanottua lapselle tietyllä tavalla ja exälleen myös. Inhimillistä ja sitä minusta ei saa näiden lapsen paras-jutuissa unohtaa.

        Ihmettelen suuresti lasten psykiatrisen polin jonoja, avohuollon riittämättömyyttä ja masennuslääkkeidenkäyttöä tilanteessa, jossa jokainen vanhempi yrittää elää ammattikasvattajien ja mielenexperttien oppien mukaan. Minusta lapselle on selvitettävä pintapuolisesti eron faktat ja jos asia pistää kiroilemaan tai itkemään, sen saa myös näyttää, eikä pitää lapsiaan pumpulissa, siksi että viranomaiset/ammatilaiset ovat niin päättäneet. Lasten pitää nähdä koko tunneskaala, kunhan se pysyy normaalin rajoissa.
        Haluaisinpa kuulla psykologin tai lastensuojeluviranomaisen mietteitä omasta "todellisesta" erotilanteesta. Tuskin sekään on mennyt oppikirjojen mukaan ;)

        meillä kun poika kävi psykologilla kouluongelmien vuoksi niin häneltä kysyttiin et haluaisitko et vanhemmat asuisivat yhdessä,ja kun (yllätys yllätys) poika sanoi joo,niin kysyttiin sitten minulta et onnistuiskos se..oltiin asuttu jo erillään 6v ja poika ei edes (onneks) muista aikaa kun asuttiin yhdessä..
        aivan typerä kysymys minulta,koska,ikävä kyllä,se ei ole lapsen päätös.
        ja jos yh lapsella on jotain ongelmia,aina syy yh vanhemmasta,muutenhan ongelmaa ei voi olla..eihän kenelläkään ydinperheen lapsella ole koskaan ongelmia ollut...eihän?
        ja samainen psykologi haukkui minut kun kuuli et 7v poika ymmärtää et lapsetkin voi kuolla,ei kuulemma tarvitse vielä sellaisia asiota ymmärtää..

      • Jossu
        huomenta vaan kirjoitti:

        meillä kun poika kävi psykologilla kouluongelmien vuoksi niin häneltä kysyttiin et haluaisitko et vanhemmat asuisivat yhdessä,ja kun (yllätys yllätys) poika sanoi joo,niin kysyttiin sitten minulta et onnistuiskos se..oltiin asuttu jo erillään 6v ja poika ei edes (onneks) muista aikaa kun asuttiin yhdessä..
        aivan typerä kysymys minulta,koska,ikävä kyllä,se ei ole lapsen päätös.
        ja jos yh lapsella on jotain ongelmia,aina syy yh vanhemmasta,muutenhan ongelmaa ei voi olla..eihän kenelläkään ydinperheen lapsella ole koskaan ongelmia ollut...eihän?
        ja samainen psykologi haukkui minut kun kuuli et 7v poika ymmärtää et lapsetkin voi kuolla,ei kuulemma tarvitse vielä sellaisia asiota ymmärtää..

        Kun vanhimman lapsen opettaja sai kuulla, että olemme eronneet (osoitteenmuutoksen ja koulumatkan takia olin yhteydessä), hän alkoi "selvästi" nähdä lapsessa eron aiheuttamia oireita! Oli pakko sanoa kesken analyysin, että hei hei, olemme eronneet jo 3,5 vuotta sitten ;)

        Karu totuus on se, että nykyään lasten psykiatrisen jonoissa on kaikenlaisia lapsia. Ydin - ja yksinhuoltajaperheiden, varakkaiden ja varattomien, älykkäitä lapsia ja hiukan heikompia. Kaikenlaisia lapsia, enkä voi ymmärtää sitä, enkä varsinkaan sitä, että aina syy on kodissa. MIKÄ MÄTTÄÄ?

      • edellinen
        Jossu kirjoitti:

        Kun vanhimman lapsen opettaja sai kuulla, että olemme eronneet (osoitteenmuutoksen ja koulumatkan takia olin yhteydessä), hän alkoi "selvästi" nähdä lapsessa eron aiheuttamia oireita! Oli pakko sanoa kesken analyysin, että hei hei, olemme eronneet jo 3,5 vuotta sitten ;)

        Karu totuus on se, että nykyään lasten psykiatrisen jonoissa on kaikenlaisia lapsia. Ydin - ja yksinhuoltajaperheiden, varakkaiden ja varattomien, älykkäitä lapsia ja hiukan heikompia. Kaikenlaisia lapsia, enkä voi ymmärtää sitä, enkä varsinkaan sitä, että aina syy on kodissa. MIKÄ MÄTTÄÄ?

        oli kllä minun kanssa samoilla linjoilla,ja yhdesä saatiinkin poika "ruotuun" ku säännöt oli samat kotona ja koulussa..
        psykologin mielipide oli et ongelma oli se et olin yh ja siinä sit olikin kaikki mitä mulle siitä jutusta jäi käteen..(kiva ku kerto,en ollutkaan sitä vielä siihen mennessä tajunnut..)
        opettajan yhteydenottoihin psyko ei edes viitsinyt vastata,ja kuvittelimme että käyntien päätyttyä oltais pidetty palaveri ja mietitty miten tästä eteenpäin,ni psykon mielestä opettajalle tai edes minulle ei pojan asiat kuulu..
        eihän sinä sit mitään..
        nyt kuitenkin poika tasapainoinen (heheh,niinku esimurrosikäinen nyt sellainen vois olla) ja siitä ei todellakaan kiitosta psykolle,vaan huippu hyville opettajille,ja itselleni..

      • påla
        edellinen kirjoitti:

        oli kllä minun kanssa samoilla linjoilla,ja yhdesä saatiinkin poika "ruotuun" ku säännöt oli samat kotona ja koulussa..
        psykologin mielipide oli et ongelma oli se et olin yh ja siinä sit olikin kaikki mitä mulle siitä jutusta jäi käteen..(kiva ku kerto,en ollutkaan sitä vielä siihen mennessä tajunnut..)
        opettajan yhteydenottoihin psyko ei edes viitsinyt vastata,ja kuvittelimme että käyntien päätyttyä oltais pidetty palaveri ja mietitty miten tästä eteenpäin,ni psykon mielestä opettajalle tai edes minulle ei pojan asiat kuulu..
        eihän sinä sit mitään..
        nyt kuitenkin poika tasapainoinen (heheh,niinku esimurrosikäinen nyt sellainen vois olla) ja siitä ei todellakaan kiitosta psykolle,vaan huippu hyville opettajille,ja itselleni..

        Meillä vähän vastaavaa psykologilta saatin vastaamme, kun veimme perhekeskuksen psykologille tytön.
        Aivan epäasiallista käytöstä, ja omituisia kannanottoja perusteena ammattitaito! Hän sanoi miehelleni suoraan, että hän ei ymmärrä maallikkona lastenkasvatuksesta yhtään mitään! Ja jos sanottiin jotain omia mielipiteitä, ne tyssättiin täysin, eikä tilalle kuitenkaan ollut antaa mitään muutakaan....
        Täysin ammattitaidoton ja ihmisten kanssa työskentelemään osaamaton henkilö oli se. Tyttö sanoi sieltä lähtiessämme, että ei ole kumma että tuo paikka ei ole kovin suosittu!( mennessämme ei nähty muita ihmisiä, tyttö 9v)

        Kun katsoimme, että tytön paras kuitenkin on keskustella asiantuntijan kanssa, otimme yhteyttä yksityiseen psykologiin. Psykiatrilta saimme lähetteen, ja vakuutus korvasi pikku omavastuulla loput.Tyttö oli tosi tyytyväinen psykologiin, hänellä oli tosiaan ammattimainen ote. Tyttö luotti häneen jo ekalla käynnillä, ja he pääsivät keskustelemaan polttavasta aiheesta, ja asiat lutviutuivat hienosti sen jälkeen.
        Tässä erilainen mutta onnellinen juttuni.

      • esitetty
        Jossu kirjoitti:

        En usko, että kukaan tietoisesti käyttäisi omaa lastaan kapulana rattaissa. Kypsymätön ihminen tekee sen vaistonvaraisesti eikä näe tekemäänsä vääryyttä. Yleensä lapsi on viimeinen valttikortti.
        Jos koko eroprosessia tarkastellaan, väitän, että sivistyneeseen "ollaan ikuisesti kavereita"-eroon pystyy vain promillen sadasosa eroavista. Jokainen prosessoi tavallaan, mutta aika erikoisen kehittynyt on se, joka on kyennyt TÄYSIN neutraalisti jatkamaan elämäänsä esim. puolisonsa petettyä/jätettyä hänet. Ehkä ao:lla on tunne-elämän vajavuutta taustalla, tai rakkaudettomuuttta. Tilanteet tosiaankin ovat erilaisia.

        Jokainen näkee asiat omasta vinkkelistään ja haluaa antaa mahollisimman hyvän kuvan itsestään, mutta sielunsopukoissa on tieto siitä, miksi tietyssä tilanteessa on tullut sanottua lapselle tietyllä tavalla ja exälleen myös. Inhimillistä ja sitä minusta ei saa näiden lapsen paras-jutuissa unohtaa.

        Ihmettelen suuresti lasten psykiatrisen polin jonoja, avohuollon riittämättömyyttä ja masennuslääkkeidenkäyttöä tilanteessa, jossa jokainen vanhempi yrittää elää ammattikasvattajien ja mielenexperttien oppien mukaan. Minusta lapselle on selvitettävä pintapuolisesti eron faktat ja jos asia pistää kiroilemaan tai itkemään, sen saa myös näyttää, eikä pitää lapsiaan pumpulissa, siksi että viranomaiset/ammatilaiset ovat niin päättäneet. Lasten pitää nähdä koko tunneskaala, kunhan se pysyy normaalin rajoissa.
        Haluaisinpa kuulla psykologin tai lastensuojeluviranomaisen mietteitä omasta "todellisesta" erotilanteesta. Tuskin sekään on mennyt oppikirjojen mukaan ;)

        puhut asiaa! Hyvä!

    • toistepäin

      Meidän tapauksessa ISÄN sana on ollut painavampi kokoajan, joten näissä asioissa ei voi tosiaankaan näköjään yleistää, vaikka luulisi.
      Lähdin pois kaikinpuolin epätyydyttävästä suhteesta(kumpikin oli uhannut erolla pitkään), mutta erehdyin tekemään sen "väärällä tavalla". Olisi pitänyt asianajajan mukaan ensin hakea avioliiton mitätöimistä, ennen "karkaamista". Mulla oli KAUAS poistuessani mukana lapsistamme vain yksi, ja asetelma on sama tänäkin päivänä, sillä mies esti tuolloin kahden pienen lapsen muuton luokseni, alaikäisiä kun ovat, ja muuttoon oli oltava kumpaisenkin vanhemman suostumus.
      Mies selosti ummet ja lammet paikkakuntansa sosiaaliviranomaiselle, ja yhdessä he leimasivat mut masentuneeksi ja kelvottomaksi huoltajaksi, mua kuulematta, tietysti. Sain kuitenkin myöhemmin kahdelta muulta paikkakunnalta positiiviset kannanotot l. lausunnot siitä, että olisin hyvä lähivanhempi kaikille kolmelle lapsellemme, joita olin eroon saakka hoitanut,ja joiden kanssa tunneside on vahva, mutta jo oikeuden väliaikaispäätökseen miehen "kaaartiin" kuuluva viranomainen teki SUOSITUKSEN omissa nimissään oikeudelle, ja päätöksethän perustuvat pitkälti sos.viranomaisiin luottaen...

      Mieheni on tehnyt kaikkensa. Ensin lähtiessäni hän vaati minulta tapaamissopimuksen allekirjoittamista, jotta voisin tavata omia lapsiani 3 kk:n erotuskan jälkeen (olimme, miehen luona olevat lapset ja minä sekä tyttömme, erossa toisistamme 3 kk!!!!!! Et usko, mikä piina!!!).
      Kun kuitenkin vaadin saada tavata lapsiamme 300km:n päästä(minne ensihätään karkasin), ja mies aina keksi verukkeita tapaamisten estämiseksi, marssin oikeusaputoimistoon. Laadimme ehdotuksen tapaamisista, mutta mies ei loksauttanut korviaan. Ei tarvinnut kuulemma ehdotuksia noudattaa, kun ei ollut sitä TAPAAMISSOPIMUSTA. oLIN ALLEKIRJOITTANUT SEN VAIN ELATUSMAKSUJEN OSALTA. Minua oli varoitettu ensihätään tuikkaamasta allekirjoitusta kunnolla asioita miettimättä.

      Vuosi meni..Minut on todettu terveeksi, jaksavaksi, käyn töissä, ja hoidan yhä vain yhtä lastamme. Mies ei "huolinut" kuitenkaan tyttöä, eli jako perustuu tässä tapauksessa sukupuoleen(Miehen päätös). Kuitenkin tyttäreni kaipaa suunnattomasti lähes samanikäistä sisarustaan. He näkevät joka toinen viikonloppu.
      Tutkimisiin meni aikaa n. vuosi, ja ollaan alkupisteessa. Mikään ei muutu, KOSKA OLOSUHTEET LASTEN OSALTA OVAT NYT VAKIINTUNEET, EIKÄ NÄHDÄ MITÄÄN SYYTÄ SIIHEN, ETTÄ ASUMISPAIKKOJAAN TULISI VAIHTAA. Olen eri mieltä ,mutta sitä ei lasketa..
      Tein ratkaisevan "virheen" alkumetreillä, ja kärsin loppuelmäni, sillä olen TODELLA ETÄVANHEMPI. Mies pitää luonaan olevia lapsia pelkästään hänen vastuullaan olevina. Minua eivät mitkään kutsut tai lapsia koskevat asiat "koske", en saa infoa kuin erikseen viranomaisille soittelemalla.

      Lapset kuitenkin, onneksi, pitävät mua äitinään, ja saan kuulla joka tapaamisella, että rakastavat. Että sellaista.

      • lasihelmi

        Voimia sulle kestämiseen. Minä tein kans just saman virheen ja molemmat lapset ovat isällään eikä minulla ole mahdollisuuksia heitä saada koska olosuhteet ovat vakiintuneet ja he ovat poikia.ex kiukuttelee joka asiasta ja tietoja en kans saa kun viranomaisilta kyselemällä.ei taida loppua ikinä tämä helvetti. (siis kiusanteko)

      • vaan
        lasihelmi kirjoitti:

        Voimia sulle kestämiseen. Minä tein kans just saman virheen ja molemmat lapset ovat isällään eikä minulla ole mahdollisuuksia heitä saada koska olosuhteet ovat vakiintuneet ja he ovat poikia.ex kiukuttelee joka asiasta ja tietoja en kans saa kun viranomaisilta kyselemällä.ei taida loppua ikinä tämä helvetti. (siis kiusanteko)

        No samoin. Ei sitä tiedä, enenkuin kokee, millaista elämäkin voi olla. Pakko vaan painaa eteenpäin, ja ajatella, että onneksi lapset on hengissä, ja heitä saa tavata.

      • miekkonen_

        Nyt pystyt maistamaan sitä, mitä tuhannet ja taas tuhannet miehet Suomessa ovat joutuneet vuosien saatossa kokemaan.

        Ei äitiys ole todellakaan mikään etuoikeus saada lapsien huoltajuus.

        Mitä muuten ajattelit, kun jätit kaksi lastasi ja karkasit yhden lapsesi kanssa? Oliko tämä yksi lapsi ehkä sittenkin sinulle tärkeämpi, hän kun on tyttö? ;)

        Taidat syyttää isää omista virheistäsi. Miksi sinun piti "karata", eikä selvittää asioita kuin kypsä aikuinen? Hakkasiko miehesi sinua? (ja älä valehtele jooko)


        Itse olen kärsinyt koko elämäni isän puutteesta. Äitini on mielenvikainen. Valitettavasti hänestä tuli automaattisesti huoltajamme. Uskon vahvasti, että minun olisi ollut parempi isäni luona.

      • parempi
        miekkonen_ kirjoitti:

        Nyt pystyt maistamaan sitä, mitä tuhannet ja taas tuhannet miehet Suomessa ovat joutuneet vuosien saatossa kokemaan.

        Ei äitiys ole todellakaan mikään etuoikeus saada lapsien huoltajuus.

        Mitä muuten ajattelit, kun jätit kaksi lastasi ja karkasit yhden lapsesi kanssa? Oliko tämä yksi lapsi ehkä sittenkin sinulle tärkeämpi, hän kun on tyttö? ;)

        Taidat syyttää isää omista virheistäsi. Miksi sinun piti "karata", eikä selvittää asioita kuin kypsä aikuinen? Hakkasiko miehesi sinua? (ja älä valehtele jooko)


        Itse olen kärsinyt koko elämäni isän puutteesta. Äitini on mielenvikainen. Valitettavasti hänestä tuli automaattisesti huoltajamme. Uskon vahvasti, että minun olisi ollut parempi isäni luona.

        olla vastaamatta asenteellisuutesi niin paistaessa. hyvä aina arvostella ja arvella. kirjoitikin vain omasta puolestani.

        Olen pahoillani, että sinä olet saanut kärsiä. Ei se silti tarkoita, että kaikkien muidenkin pitäisi, ja toisten kärsimyksille pitäisi näyttää kieltä.

        Kaikkea hyvää sinulle.

      • tuossa yks asia

        "Meidän tapauksessa ISÄN sana on ollut painavampi kokoajan, joten näissä asioissa ei voi tosiaankaan näköjään yleistää, vaikka luulisi. "
        Se, että yks eukko tuhannesta, joutuu kokemaan saman kuin 999 miesta, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö voisi yleistää...

        Mies on sun asemassa, vaikka hän tekis sääntöjen mukaan.

      • miekkonen_
        parempi kirjoitti:

        olla vastaamatta asenteellisuutesi niin paistaessa. hyvä aina arvostella ja arvella. kirjoitikin vain omasta puolestani.

        Olen pahoillani, että sinä olet saanut kärsiä. Ei se silti tarkoita, että kaikkien muidenkin pitäisi, ja toisten kärsimyksille pitäisi näyttää kieltä.

        Kaikkea hyvää sinulle.

        Poikien on parempi isänsä luona.Koita hyväksyä se, että äiti ei ole, tai ei pitäisi olla jalustalla lasten huoltajuuteen nähden.

      • kun huudetaan
        tuossa yks asia kirjoitti:

        "Meidän tapauksessa ISÄN sana on ollut painavampi kokoajan, joten näissä asioissa ei voi tosiaankaan näköjään yleistää, vaikka luulisi. "
        Se, että yks eukko tuhannesta, joutuu kokemaan saman kuin 999 miesta, ei todellakaan tarkoita sitä etteikö voisi yleistää...

        Mies on sun asemassa, vaikka hän tekis sääntöjen mukaan.

        Kiitos valistuksesta.

      • tiedosta
        miekkonen_ kirjoitti:

        Poikien on parempi isänsä luona.Koita hyväksyä se, että äiti ei ole, tai ei pitäisi olla jalustalla lasten huoltajuuteen nähden.

        Ai meidänkin poikien on parempi olla isänsä luona? Kiitos tiedosta.
        Mitään jalustaa en ole alleni kaivannut. Pojat vaan kyselevät aina tavatessamme, haluaisinko heidän asuvan luonani, ja kun vastaan rehellisesti, että haluaisin, he ilahtuvat. Meillä on poikien kanssa hyvin vahva tunneside, ei mitään ongelmia, ja tykkään poikamaisuudesta yhtälailla.Työssänikin olen tekemissä lasten kanssa. En rakasta lapsiani sukupuolen perusteella, vaan ihan omina persooninaan. Olen kuunnellut lapsiani, en ole taistellut taisteluani itseni vuoksi.Tämän koetun avioliiton perusteella en MIESTÄ yleensäkään kaipaile. Avioliitto oli maanpäälllinen helvetti. Musta onkin tullut aika kyyninen, ja ympärilleni on rakentunut vahva muuri miehiä kohtaan. En ole edes varma, haluanko sitä korjata uusilla kokemuksilla. Täälläkin palstalla saan tutulta kuulostavaa palautetta, mitätöimistä ja vahingoniloa. Siksikö te miehetkin olette niin kovia, kun teitä on kohdeltu väärin, ettekä voi sille asialle mitään?

    • edelliseen

      Ja nyt, kun mies hoitaa kahta lastamme, hakee hän tukiperhettä, jotta jaksaisi. Ei siinä tietty mitään...Hyvähän se vaan...

    • oivoivoi

      Jos kerran on hankkinut neljä lasta, sinulla on niitä neljä eikä kaksi. En ymmärrä ollenkaan miten ihmiset voivat ajatella tuolla lailla. Jokainen isä tai äiti voi jäädä yksinhuoltajaksin!
      Ei ole lasten vika että vanhemmat hankkivat holtittomasti enemmän lapsia kuin ehtivät ja jaksavat hoitaa niinkuin te. Taitaa siellä heittää molemmilla vanhemmilla päästä eikä vain äidillä.

      • isii

        Kyllä pitää paikkansa, minulla on neljä lasta, enkä ole väittänyt ettenkö jaksaisi heitä hoitaa. Se vain ihmetyttää, että onko toinen vanhempi pakko riistää lapsista eroon erotilanteessa. Oli se sitten isä tai äiti ei ole oikein että vanhemmuus tavallaan kielletään. Sitähän se on, jos lapset asuvat toisen vanhemman luona. Todella harvoissa tilanteissa tämä niin sanottu yhteishuoltajuus toimii, jos lapset asuvat pääsääntöisesti toisen luona. Todellisuudessahan etävanhempi jää lähes kokonaan lasten kasvamisen ulkopuolelle, vaikka papereissa kuinka lukisi tapaamiset ja vaikka kuinka etä haluaisi lapsiaan tavata. Lapsi-vanhempi suhde säilyy ehdottomasti paremmin, jos osa lapsista asuu toisen luona ja osa toisen. Vaikka tämä tuntuisi kuinka pahalta, niin näin se on. Sisarukset pitävät yhteyttä toisiinsa ja samalla toiseen vanhempaansa. Jos lapset asuvat yhden vanhempansa luona, saattaa tämä etä todellakin etääntyä lasten mielissä hyvinkin äkkiä.

        Minä en ainakaan ole lapsia hankkinut holtittomasti ja suhteen kariutuminen on aina molempien syy, ei pelkästään toisen. Oli kyse sitten pettämisistä tai mistä tahansa. Kukaan ei petä ketään, jos suhde on kunnossa...

    • samassa jamassa

      hae ehdottomasti yksinhuoltajuutta ja vaihda asianajaja jos sekin pitää äidin puolia.äitiä hoitava lääkäri on velvollinen antamaan lausunnon äidin tilasta ja siitä kykeneekö hän hoitamaan lapsia.

      • siispä

        Ei muuten ole kukaan lääkäri velvollinen antamaan äidin eikä kenenkään muunkaan lausuntoja julkaistavaksi vaitiolovelvollisuuden vuoksi

    • enkeleitä

      Jos aikoinaan vanhempani olisivat eronneet ja minä olisin saanut muuttaa pois isän kanssa, olisi elämäni taso parantunut kovasti. En jaksa lukea koko ketjua, mutta aiheesi pisti silmään. Minulla ainakin on isä, joka on aina ollut luotettava, rakastava, hyvä ihminen, vaikka onkin hiljainen suomalainen. Äiti on manipuloiva, ilkeä, itsekäs, suulas typerys. Ja olen samaa mieltä kanssasi; Suomessa ihannoidaan äitiyttä, vaikka monet äidit eivät ole koskaan kasvaneet äidiksi. Ihmisiä pitäisi katsoa ihmisinä, hyvine ja huonoine puolineen. Äitiysmyytti on typerä ja mekaaninen ajattelutapa.

      • isix1

        tsemppiä sulle,samankokeneena,itse lähdin siitä et en ala taistella,eron kohdalla pitäis olla laki että huoltajuussopimus solmittais vasta taikka tarkistettais kun erosta on kulunut xxxaikaa,siinä on kaksi aikuista ja lapset niin ahdistuksessa kun loppuelämää koskevaa paperia allekirjoitetaan,ja muutoksen tehtyyn päätökseen saa vain oikeuden kautta,Otin riskin suostuin kaikkeen,lopulta ymmärsin jotta jatkossa lastani saan tavata ja kaikki voittavat:elikkä aloin tukea vaimoani positiivisesti,varoin negatiivisiä ajatuksiani-jotka suuresti johtuivat ahdistuksestani,tuin lasta ja otin esille vain pos.juttuja äidistä,siinä tilanteessa kyllä tarvittiin voimia jessus,ajattelin lastani ja hänen hyvinvointiaan,mikäli lapsella olisi äidin luona turvallinen olo,siirtyisi se minuunkin,nyt on sitten suht hyvät välit,luottamustakin on ja tapaamiset pelaa,LUOJA jo solisin lähtnyt oikeuteen puimaan välejä ym....siinä olisi suhde lapseen äitiin jne.tod.näk. tulehtuneet vuosikausiksi ja sehän ei voi olla lapsen etu...mut niin kuin aina elämässä tapaukset on erilaisia,,,mutta silti uskon että vaativa positiivinen nkemys eronkoittaessa on se taistelu jossa kaikki voittavat.

      • isii
        isix1 kirjoitti:

        tsemppiä sulle,samankokeneena,itse lähdin siitä et en ala taistella,eron kohdalla pitäis olla laki että huoltajuussopimus solmittais vasta taikka tarkistettais kun erosta on kulunut xxxaikaa,siinä on kaksi aikuista ja lapset niin ahdistuksessa kun loppuelämää koskevaa paperia allekirjoitetaan,ja muutoksen tehtyyn päätökseen saa vain oikeuden kautta,Otin riskin suostuin kaikkeen,lopulta ymmärsin jotta jatkossa lastani saan tavata ja kaikki voittavat:elikkä aloin tukea vaimoani positiivisesti,varoin negatiivisiä ajatuksiani-jotka suuresti johtuivat ahdistuksestani,tuin lasta ja otin esille vain pos.juttuja äidistä,siinä tilanteessa kyllä tarvittiin voimia jessus,ajattelin lastani ja hänen hyvinvointiaan,mikäli lapsella olisi äidin luona turvallinen olo,siirtyisi se minuunkin,nyt on sitten suht hyvät välit,luottamustakin on ja tapaamiset pelaa,LUOJA jo solisin lähtnyt oikeuteen puimaan välejä ym....siinä olisi suhde lapseen äitiin jne.tod.näk. tulehtuneet vuosikausiksi ja sehän ei voi olla lapsen etu...mut niin kuin aina elämässä tapaukset on erilaisia,,,mutta silti uskon että vaativa positiivinen nkemys eronkoittaessa on se taistelu jossa kaikki voittavat.

        Harmi vain että itselleni ei jäänyt muuta vaihtoaehtoa kuin lähteä taistelun tielle. Jos exä haluaa yksinhuoltajuutta eikä puhettakaan yhteishuoltajuudesta ja lisäksi haluaa että en tapaisi lapsia ollenkaan, en voinut mitään muuta kuin taistella ja sen olen päättänyt että nyt mennään loppuun asti. Kaikki kärsivät, mutta enemmän aiheuttaa kärsimystä, jos luovutan, enkä tarkoita pelkästään itseäni, vaan lapsiani.

        Ilmeisesti exällä pelko, että lapset alkavat viihtymään liian hyvin luonani eikä hän tunne sitten itseään riittävän merkittäväksi. Vai mikä lie koston himo tai jotain, muuta selitystä en keksi.

      • äidit hävetköön?

        "Ihmisiä pitäisi katsoa ihmisinä, hyvine ja huonoine puolineen".

        asetut kuitenkin kaikkien ISIEN puolelle. yMMÄRSINKÖ TAAS VÄÄRIN?

      • elävä elämä
        isii kirjoitti:

        Harmi vain että itselleni ei jäänyt muuta vaihtoaehtoa kuin lähteä taistelun tielle. Jos exä haluaa yksinhuoltajuutta eikä puhettakaan yhteishuoltajuudesta ja lisäksi haluaa että en tapaisi lapsia ollenkaan, en voinut mitään muuta kuin taistella ja sen olen päättänyt että nyt mennään loppuun asti. Kaikki kärsivät, mutta enemmän aiheuttaa kärsimystä, jos luovutan, enkä tarkoita pelkästään itseäni, vaan lapsiani.

        Ilmeisesti exällä pelko, että lapset alkavat viihtymään liian hyvin luonani eikä hän tunne sitten itseään riittävän merkittäväksi. Vai mikä lie koston himo tai jotain, muuta selitystä en keksi.

        Aikaisemmassa kirjoituksessasi sanoit että vanhin lapsistasi tahtoo olla äidin apuna. Se on väärä syy antaa lapsen olla äidin luona. Kyllähän se on niin että vanhemman tulee antaa kaikki apu ja tuki lapselle kasvamiseen isoksi, eikä niinpäin että lapsi ottaisi vastuun äidistään ja pikkusisaruksestaan. Se on väärin.Kyllä sosiaaliviranomaistenkin pitäisi tuo tietää että lapsesta ei saa tehdä sijaisvanhempaa. Ja ihmettelen kuinka sosiaaliviranomiset vieläkin puoltavat lapsia äidin luo, vaikka tietävät mielenterveysongelmia on.Sehän on niin, että kun masennus iskee kerran se voi iskeä toisenkin ja jaksaminen on tosi tiukoilla. Masentuneena ja psykoosissa tulee sitten harhoja, ja suuria ongelmia lastenhoidon kanssa. Tämä pitäisi olla viranomaisten tiedossa jo muista vastaavista esimerkkitapauksista. Vai pitäisikö lapsi jälleen kerran uhrata vanhempain oikeuksien takia.
        Lapset on sen takia hyvä pitää yhdessä että he saavat suuren avun toisiltaan eikä tarvitse toisen vanhemman lisäksi ikävöidä toisia sisaruksia. Erotilanteessa on aina läsnä se ikävä, silloin sitä ei tajua kun sitä eroa hommaa, mutta se ikävä on aina läsnä sen jälkeen. Lapsi ikävöi erossa olevaa vanhempaa ja erossa olevia sisaruksiaan paljon. Elämään tulee ilon tilalle alakulo ja ikävä. Sinulla ilmeisesti on lakimies joka osaa hoitaa hommansa. Jos saisit sellaisen sopimuksen että lapset ovat luonasi ja äiti saa käydä katsomassa ja lapset saavat käydä taajaan äitinsä luona olisi se paras mahdollinen ratkaisu. Täältäpäin ainakin tiedän muutaman vuoden takaisen jutun jossa äiti todettiin juuri mielenterveyden häiriöiden vuoksi kykenemättömäksi hoitamaan lastaan ja siksipä hänet sijoitettiin isälle pysyvästi. Kaiketi lakimiehesi saa hankittua lausunnot äidin masennuksesta ja ailahtelevasta mielestä jolla voi todistaa että hän on kykenemätön ottamaan vastuuta lapsistaan. Varsinkin jos sinulla on jo aiempaa kokemusta tästä. Ongelmanahan on että sairas voi hetken ja muutaman tunnin puhua ihan järkevästi ja vetoavasti ja saada sosiaaliviranomaiset uskomaan itseään, vain hetki ja tilanne on taas ihan toinen, nämähän vain eivät näe sitä, ja silloin lapset, pienokaiset ovat vaarassa.Tsemppiä ja jaksamista sinulle.

      • puolella
        äidit hävetköön? kirjoitti:

        "Ihmisiä pitäisi katsoa ihmisinä, hyvine ja huonoine puolineen".

        asetut kuitenkin kaikkien ISIEN puolelle. yMMÄRSINKÖ TAAS VÄÄRIN?

        haluan olla - onpa se sitten mies tai nainen. Minulla nyt vaan sattui olemaan hyvä isä ja huono äiti. Toisissa perheissä voi olla toisinpäin. Halusin vain mainita oman kokemukseni, yhtenä esimerkkinä siitä, ettei se automaattisesti aina ole äiti, joka on se parempi vanhempi. Vanhempani eivät eronneet, mutta nyt aikuisena asiaa pohtiessani, minusta olisi ollut paras kaikkien kannlta, jos he olisivat eronneet ja jakaneet lapset lasten kiintymysten mukaan. Jotkut sisaruksistani olisivat jääneet äidin luo, minä isän.

      • yskän
        puolella kirjoitti:

        haluan olla - onpa se sitten mies tai nainen. Minulla nyt vaan sattui olemaan hyvä isä ja huono äiti. Toisissa perheissä voi olla toisinpäin. Halusin vain mainita oman kokemukseni, yhtenä esimerkkinä siitä, ettei se automaattisesti aina ole äiti, joka on se parempi vanhempi. Vanhempani eivät eronneet, mutta nyt aikuisena asiaa pohtiessani, minusta olisi ollut paras kaikkien kannlta, jos he olisivat eronneet ja jakaneet lapset lasten kiintymysten mukaan. Jotkut sisaruksistani olisivat jääneet äidin luo, minä isän.

        Hyvä. Siinä lienee asioiden vaikeus, että kuinka JOKAISESSA tapauksessa saataisiin selville, mihin lasten olisi PARASTA eron koittaessa tai muutoin sijoittua.
        Jotkut tapaukset (omani mukaan lukien) vielä pitkittyvät, kun lapset ovat pieniä, eivätkä kyllin selkeästi voi sanoa kantaansa. Tai sitä ei huomioida, jostain syystä. Ja lapset tunnetusti ovat lojaaleita kumpaisellekin vanhemmalle. Menee sitten aikuisten nahisteluksi, ja elämän aika jonninjoutavuuksiinkin. Jommankumman on annettava periksi, ja elettävä sitten sydän raskaana loppuelämänsä..Koetettava jokapäivä sopeutua tilanteeseen, etteivät rakkaat pienet ole halattavina.

    • Iskä yli 30v

      Hei,

      Olen ollut miltei vastaavassa tilanteessa. Yleensä tilanne on isälle voi-voi. Ainakin 3 kunnan viranomaistoiminnassa. Periaatteessa et voi tehdä mitään muuta kun tarkasti kirjata ylös kaikki sovitut asiat, sanat, tarkoitukset, käyttäytymiset, muistaa detailit ja heti valheiden ilmestyessä oikaista ne. Näin olen juuri ja juuri saanut pitää huoltajuuden itselläni vaikka lapsi asuukin äitinsä luona. Hyvä konsti on pyytää pitää palaveri isä-äiti-viranomaiset jolloin asioista voidaan keskustella. Aktiivisuus on tarkeätä näyttää. Luotan siihen että lapsi ymmärtää parhaansa kun tulee siihen ikään.

      Valitettavasti esim. poikani luokanopettaja ei ollut järin yhteistyöhalukas kysyessäni pojan koulumenestystä ja sopeutumista kouluelämään ensimmäisessä vanhempainillassa. Lapsen äiti huusi minulle etten saa mennä sinne ollenkaan. En välittänyt siitä ja ajoin 600km vain vanhempain iltaa varten arki-iltana.

      Tämä on tälläistä harmaata aluetta jossa ei ole musta-valkoista totuutta. Suomalaiselle järjestelmälle on aina ollut vaikeaa ajattelu ja soveltaminen virka-asioissa.

      Onneksi maailma on muutakin kun huoltajuusriitoja. Mukava lomaviikko puhelin kiinni hymyilevien ihmisten keskellä auttaa pulmaan kuin pulmaan. Ehkä suomalainen yhteiskunta muuttuu joskus. Onhan tasakattoiset talotkin osoittautuneet huonoiksi ratkaisuksi ja tilanne on muuttunut aikojen saatossa.

      • utelias

        ...Näin olen juuri ja juuri saanut pitää huoltajuuden itselläni vaikka...

        Miten niin? Eli oletko oikeudessa joutunut asian tiimoilla käymään vai onko sossun touhu perusteena sanoillesi?

      • m78...

        miehen edes lapsia tehdä enää, erossa lapset äidille lähes poikkeuksetta, ja jos äiti niin päättää mahdollisesti voi olla ettei lapsiaan enää edes näe, ja jos näkee mitä se nyt on viikonloppuna pari tuntia, tai vaikka päivä,

        puolet liitoistakin kariutuu,
        kannattaako oikeasti?

      • Jossu

        Ei tasakatto huono ole, jos se on tehty oikein ja sitä huolletaan ;D

        Minä olisin käyttänyt vertauskuvana kaupunkien - gryndereillä rakennuttamia, vuokrakasarmeja, koska kymmenien vuosien kokemus osoittaa, että pienikin ongelma leviää kuin tauti laajalle ja nopeasti, kun ahtaaseen kasarmiin sullotaan järjetön määrä ihmisiä (sillit suolassa).

      • ei tiedä
        m78... kirjoitti:

        miehen edes lapsia tehdä enää, erossa lapset äidille lähes poikkeuksetta, ja jos äiti niin päättää mahdollisesti voi olla ettei lapsiaan enää edes näe, ja jos näkee mitä se nyt on viikonloppuna pari tuntia, tai vaikka päivä,

        puolet liitoistakin kariutuu,
        kannattaako oikeasti?

        kuin elämällä itse. Toisten kokoemusten perusteella ei kannata elämäänsä jahkailuun tuhlata. Eikös elämä ole elämistä varten? Jokainen tekee, kuten sydän sanoo, eikö se niin mene?

      • 1%.
        m78... kirjoitti:

        miehen edes lapsia tehdä enää, erossa lapset äidille lähes poikkeuksetta, ja jos äiti niin päättää mahdollisesti voi olla ettei lapsiaan enää edes näe, ja jos näkee mitä se nyt on viikonloppuna pari tuntia, tai vaikka päivä,

        puolet liitoistakin kariutuu,
        kannattaako oikeasti?

        Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että ei kannata. erosin jokin aika sitten avopuolisostani (nainen) joka sai hyvän työn toiselta paikkakunnalta ja laittoi uran tärkeimmäksi asiaksi elämässään. Jätti hyvän työnsä täällä, ja vei koiramme mennessään. Koira viihtyi paremmin minun kanssani, mutta 3 vuotta sitten kun koira hankittiin, avovaimoni halusi sen ehdottomasti nimiinsä. Ja ei suostunut missään nimessä kuuntelemaan vaihtoehtoa että koira jäisi minun luokseni tänne maalaiskaupunkiin.

        Olen herkkä mies, olen tiennyt sen aina. Mutta se, että en enää koskaan nää rakasta koiraamme, tuntuu välillä tosiaankin musertavalta. En voisi kuvitellakkaan miltä tuntuisi, jos meillä olisi ollut lapsia... 50% avioliitoista päättyy eroon, ja 75% näistä on naiten alulle panemia.

        Olen tehnyt henkilökohtaisen ratkaisuni: en koskaan mene avioon, saati hanki lapsia. Haluan myös asua yksinään, omassa kodissani jossa minä saan päättää koska siellä siivotaan ja miten se sisustetaan. Jonkinlainen parisuhde voi samanhenkisen ihmisen kanssa joskus vaikka muodostuakkin, mutta noista periaatteistani pidän kiinni. Ihan itseni ja oman mielenterveyteni takia.

    • isukki 44v.

      Olen kokenut samankaltaisen tilanteen. Sosiaaliviranomaisten asenne on jo valmiiksi äitimyönteinen. Tuntuu siltä, että vieläkin nämä kuntien ja kaupunkien pikkuvirkamiehet elävät jossain 70 -luvun ajatus- ja yhteiskuntamaailmassa.

      Kuitenkin käytännön syy on se, että äitien taloudellinen tilanne on se määräävä tekijä. Eli sossutantat ajattelevat näissä asioissa vain äitien parasta, ei lasten!!

      Meidän miesten on syytä nousta kapinaan tätä sossutanttojen ylivaltaa vastaan. Heidän tekemät päätökset ovat jo perustuslainkin vastaisia.
      TOivonkin, että me miehet näytämme, että me olemme miehiä!! Emmekä mitään "sohvaperunoita" tässä asiassa.

      • ToivoElää

        vielä kerran VOIMIA.

        Meidän perheessämme taistellaan myös huoltajuudesta. Mieheni ja hänen ex-puolisonsa.
        Eksä on aiheuttanut kaikenmaailman häiriötä ja tästä ovat saaneet maksaa LAPSET.
        Lasten äiti pitää itseään täydellisenä. Hän ei tee virheitä, hänen kasvatustapansa ovat ainoat ja oikeat, HÄNEN lapsensa eivät voi olla "masentuneita" tms, hän ei koskaan suutu, on parempi vanhempi kuin isä, isää ei tarvisi olla olemassakaan... Vain hänen tekemä ruoka on hyvää, ja kaikenlisäksi minä, miehen uusi puoliso, olen huono esikuva lapsille. Ja näitä riittää!!

        Sossussa kävivät juuri ensitapaamisella (olosuhdeselvitys aloitettiin) ja näytti lasten äiti olevan siellä täysin oma itsensä. (luojan kiitos) oma itsekäs ja ilkeä itsensä. Hän ei sossussakaan pitänyt muita minään, hän oli se jolla oli vaikutusvaltaa. Hänen mielestään meillä on niin p****aa elää että isältä täytyisi evätä tapaamiset lapsiin kokonaan. Hän ei silti näe lasten "kärsivän". Omien sanojensa mukaan lapset voivat hyvin, silti päätti yhtäkkiä hakea yksinhuoltajuutta, hänen mielestään lapsia ei saa mm. komentaa, vapaa kasvatus on paras vaihtoehto. Meillä lapset kärsivät nälkää ja vaikka mitä muuta keksittyä tarinaa. Tämän takia vaatii yksinhuoltajuutta?! On kiusannut perhettämme monta vuotta jo ja ilmeisesti tämä on se viimeinen niitti saada meidät muserrettua. Ei vaan ilmeisesti tajua mitä pahaa omille lapsilleen tällä aiheuttaa.

        Me ollaan toiveikkaita siitä että totuus paljastuu pikkuhiljaa ja lasten äiti joutuisi vastuuseen tekemästään kiusasta. Tämä kaikki on tosi raskasta lapsille, ja on se meille vanhemmillekin.. Puoli vuotta pitäis jaksaa odotella. Lasten äiti on saanut vähennettyä entuudestaan isän ja lasten tapaamisia kun ei anna lapsia isälle ym..

    • ÄITIII =)

      Hienoa!
      Mielestäni olet Hyvä Isä. termin todellisessa merkityksessä. Pystyt hyvin epäitsekkäästi näkemään vanhimman lapsesi halun ja oikeuden olla äidilleen tueksi. Mietin vain, onko lapsi todella kykenevä olemaan äidille tueksi ns. terveellä tavalla, ajamatta itseään liian aikuiseen ja vastuulliseen asemaan?
      On myös mukava kuulla, että ymmärrät vauvan kiintymyssuhteen äitiinsä olevan tärkeää. Onko äidistä terveen kiintymyssuhteen antajaksi vain omien pulmiensa kanssa, vai olisiko ehkä kuitenkin parempi, että se kiintymyssuhde saisi kehittyä sinuun, joka voit olla 100% vanhempi juuri nyt, kun vauva minäkuvansa perusteita rakentaa kiintymyssyhteen avulla? Toki se suhde voi kehittyä myös hoitokodin henkilökunnan jäseneen, mutta se lienee epätodennäköistä, kun he työskentelevät vuoroissa ja ovat välillä vapaallakin.

      Se, mitä sanontaan sisarusparven yhdessäpitämisestä, ei mielestäni voi päteä tässä tilanteessanne. Ikäerot ovat ilmeisen suuret ja siksi pysyvätkin kodinulkopuoliset sijoituspaikat olisivat todennäköisesti eri lapsilla eri paikoissa.
      Toisekseen, tuossa ei viedä yhtä lasta eroon lopuista, vaan jokainen lapsi saa pitää myös arkielämässään yhden sisaruksen. Ja varmasti tavoitteesi on tiivis yhteydenpito sisarusten välillä.
      Eihän puolisisaruksetkaan saa aina yhdessä asua, eikä se sisaruussuhdetta estä!
      Jos vanhin lapsi tietää, mitä haluaa ja sinä vanhempana tidetä sen olevan hänelle hyvä vaihtoehto, olisi mielestäni lähinnä itsekästä viedä se häneltä pois vain jotta "saisit loistaa, kun otit urheasti kaikki lapset". Eikä lapsia pidä vain sen takia kimppuna pitää, että siihen on totuttu, kuten "parempi äiti"-ajatteluun.

      Jokaisella lapsella on oikeus tulla kohdelluksi yksilönä ja häntä koskevat päätökset tulisi tehdä juuri ko. lapsen etua silmällä pitäen.

      Ja minusta äiti ei ole mitenkään parempi vanhempi vain siksi että on ÄITI. Isä olisi monesti terveempi kasvattaja ja roolimalli, mutta äiti saa ikävä kyllä "pitää lapset" koska on äiti.

      Toivon sinulle voimia, usko itseesi, olet varmasti hyvä isä, kun pystyt vastoin yleistä painostusta näkemään lapsesi yksilöinä ja asettamaan heidät yleisen mielipiteen ja itsekkäiden näkemystesi edelle!!!!

    • Tuomari.

      miehiä jotka eivät saa liittoaan kestämään edes pienimmän lapsensa ensimäistä elinvuotta.

      Siinä se jo tulikin. Olet täysin arvoton, idiootti. -saasta. Toivottavasti saat ansiosi mukaan.

      • xxym

        Minä taasen olin suunnattoman helpottunut kun monivuotinen avoliitto loppui kolmannen lapsen ollessa alle vuoden. Halusin kolmannen lapsen ja olin aivan uupunut avokin narsistiseen meinikiin. Siis, sain lapsen ja eron, omasta halustani, ja nyt muutaman vuoden kuluttua tilanne hyvä! Siis hra Tuomarille - joskus voi olla naisen toive että liitto loppuu lapsen ollessa alle vuoden. Elämäntilanteita on niin monia.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet hirvein ihminen kenet olen tavannut.

      Olet järkyttävä.
      Ikävä
      121
      2332

    2. Teemu Keskisarja (ps) loisti- ja hurmasi MTV:n tentissä.

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kommentti-keskisarja-sekoitti-pakan-suomiareenan-puheenjohtajatentissa/9180380 Kuten
      Maailman menoa
      429
      2193

    3. Sinun ja kaipaamasi törmääminen

      Missä sinä haluaisit sen satunnaisen kohtaamisen mieluiten tapahtuvan?
      Ikävä
      98
      1190

    4. Ammuskelua Eliaksenkadulla

      Mikä homma? Hirven metsästykseen vielä lähemäs 3kk. Oliko lie puuman metsästystä..?
      Tornio ja Haaparanta
      13
      995

    5. Haluan sua ihan vtullisen paljon

      Kokonaan ja seksuaalisesti. Pää räjähtää kohta
      Ikävä
      45
      839

    6. Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin?

      Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin? Shokki!
      Huittinen
      16
      807

    7. Olen pahoillani jos kärsit.

      Mutta meidän välejä ei voi korjata. Rakastin sua tiedoksi. Älä tee itelles mitään vaan hae apua.
      Ikävä
      34
      800

    8. Ymmärrätköhän nainen

      Etten halua että ottaisit sitä suuhusi. Minusta se on ällöttävää, vaikka kivalta se kai tuntuisi, mutta vain minusta. Mi
      Ikävä
      109
      786

    9. Sinkkujen lapset ja kesäloman pituus

      Tuli mieleeni kysyä oletteko huolissanne lasten ja nuorten tulevaisuudesta, tai siitä mitä he nyt joutuvat kokemaan yhte
      Sinkut
      167
      717

    10. Luvattiin työpaikka, mutta mitään ei kuulukaan

      Kuinka yleistä tällainen on? Ehdin jo iloita työpaikasta, turhaan, kun mitään ei kuulukaan työnantajasta, joka ilmoitti
      Työn hakeminen
      33
      715
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt