Kirjallinen ilmaisu vähän vaikeaa, mutta kirjoitan kumminkin! Aviossa kolme vuotta ei paljon kauempaa yhdessäoloa. Kolme lasta (edellisestä liitostani) kuuluu myös perheesemme jotka tosin isoja. Alkuun tietty tosi "rakkautta"! Minulla itselläni tuli tosivaikea aika elämässäni yli vuosi sitten sairaalahoitoja, vauvan menetys yms. Puhuttiin paljon mieheni kanssa asioista. Aika oli tietysti vaikeaa koko perheelle. Nyt ulkoisesti ainakin kaikki pitäisi olla suht hyvin, siis molemmilla työpaikka, oma asunto ja muutoinkin raha-asiat tasapainossa. Lapseni ovat miehelleni kuin omia (niin hän sanoo itse). Olen nyt pyytänyt että puhutaan asiat puhki niin ei mikään kaivele ja tiedetään toistemme toiveet hellyydestä, seksistä, omasta ajasta yms. En saa enää miestäni puhumaan ja jopa minun äänensävynikin tuntuu häntä ärsyttävän! Poissaoleva ja ärtynyt! Menetinkö mieheni kun menetin terveyteni? Olen toipunut hyvinkin, mutta saanko mieheni enää rakastamaan minua? Olen yksinäinen vaikka olemme kaksin. Baarissa istumisestakin on tullut joka viikonloppuista eikä se varmaan paranna asioita.
Rakastan miestäni tosi paljon, mutta yritänkö rakentaa tyhjän päälle? Mieheni oli elänyt poikamiehenä siihen asti kun meni kanssani yhteen joten onko tämä hetkellistä vapaudenkaipuuta?
En osaa näin asiaa hienosti ilmaista, mutta antakaa hyvät ihmiset jotain vinkkejä vai onko tämä sitä nykypäivää että ero vaan hakuun nimittäin tätä menoa olemme kaikki tosi onnettomia!
Rakastan miestäni tosi paljon, mutta yritänkö rakentaa tyhjän päälle? Mieheni oli elänyt poikamiehenä siihen asti kun meni kanssani yhteen joten onko tämä hetkellistä vapaudenkaipuuta?
En osaa näin asiaa hienosti ilmaista, mutta antakaa hyvät ihmiset jotain vinkkejä vai onko tämä sitä nykypäivää että ero vaan hakuun nimittäin tätä menoa olemme kaikki tosi onnettomia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ettei miehelläsi ole toista suhdetta? Jos näin ei ole, älä ahdista miestä vaatimalla puhumaan. Rauhoittakaa tilanne, tehkää jotakin mukavaa yhdessä, sen lomassa voitte sitten puhella asioistanne, arkipäiväisistä tapahtumista ja muusta henkilökohtaisemmastakin. Antakaa tilaa toisillenne. Pois sieltä baarista!
voi olla varma onko toinen uskoton, mutta uskoisin nyt ettei tähän toista naista liity! Haluaisin kyllä tehdä jotain kivaa yhdessä, mutta pelkään olevani tylsä jos en halua hänen kanssaan baariin lähteä. Kiitos vastauksestasi, mutta onko vielä vinkkejä mitä tehdä, minne mennä siis ei mitään suureellista mutta ettei se sitten käänny kumminkin sinne baariin päin se yhdessäolo?
En ihan ymmärtänyt. Olet siis avioliitossa, työpaikat ja raha-asiat kunnossa, mutta että molemmilla omat asunnot, vai kenellä???
No, tuon lisääntyneen baarissa istumisen suhteen eli ilmeisesti lisääntyneen alkoholin käytön suhteen sietää kyllä olla huolissaan. Jostain syystä miehesi on nyt "lukossa" ja alkoholi on astunut yhä enenevässä määrin kuvaan mukaan. Sitten selvästi tuo ikävä asenteesi, että syytät itseäsi siitä, että olit sairas ja nyt mies juo.
Laitappa heti alkuunsa asialle stoppi eli lakkaa syyttämästä itseäsi. Älä myöskään miestä miellyttääksesi notku baareissa, kun et kerran itse halua. Kerro myös hänelle, että et ymmärrä hänen käytöstä ja että alkoholi ei todellakaan ole mikään ratkaisu hänen tai teidän ongelmiinne.
Sanoit, että miehesi on käynyt puhumattomaksi. Eikö hän edes kännipäissään avaudu ja kerro että, mikä häntä painaa??? Se on kuitenkin varmaa, että joku häntä painaa, jos alkoholin käyttö ja baarissa pörrääminen on selvästi lisääntynyt.
Sen voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että jos hän ei itse halua tilanteelle mitään tehdä, niin yrität sitten hyvällä tai pahalla tai olemalla neutraali, niin mikään ei muutu. Avaimet ovat nyt hänellä, mutta sinun pitää päättää mitä sinä haluat ja kuinka pitkälle olet valmis asioita katsomaan.
olen kyllä miehelleni ilmaissut ja pyytänyt että puhutaan asiat selväksi juurta jaksain! Hän on kyllä silloin samaa mieltä mutta se juttutuokio jää kumminkin johonkin. Asunto on yhteinen. Taitaa olla niin että minulla on avaimet ja hänellä lukko, mutta oikea avain hukassa.
Minunkin mieheni on sellainen, että hän ei jaksa pohtia asioita niin perusteellisesti kuin minä. Itse vielä tahtoisin puhua ja miettiä ja selvittää, mutta toinen on jo aika päivää sitten kyllästynyt koko aiheeseen. Minulle on pari tällaista tapahtumaa sattunut, joita olisin tahtonut vielä käydä läpi, mutta mieheni ei enää ollut halukas edes kuuntelemaan asiasta.
Ehkä miehesi kokee myös voimattomuutta, koska ei voinut ehkäistä sairauttasi. Jospa hän syyttää itseään ja kokee halusi keskustella syytöksenä. Joskus ihmisten välillä voi olla tällainen väärinkäsitys, joka tuottaa tuskaa molemmille, nimim. kokemusta on.
Missä päin asutte? Onko lähettyvillä luontoa, jonne voi luontevasti mennä koko perheen voimin kävelemään ja retkeilemään? Liikunta yleensäkin koko perheen harrastuksena on mukavaa ja lähentävää. Kävimme puolisoni kanssa rauhallisilla iltakävelyillä, kun lapset olivat rattaissa istumisiässä.
Kysyin puolisoltani, miksi hän juo nykyään niin paljon. Syynä kuulemma se, että ei kestä selvinpäin. Meillä on aika tiukkaa taloudellisesti eikä hänen työnsä motivoi häntä, pelkkää pakkopullaa. Lisäksi hän on menettänyt yhden parhaista kavereistaan ihan vain vieraantumisen vuoksi. Jospa miehesikin murheet johtuvat ihan jostain muusta kuin sinusta. Voitko kysyä häneltä, mikä häntä painaa ja voitko auttaa?