Mistä tiedän harrastanko itse henkistä väkivaltaa? Syytän itse miestäni ja minusta tuntuu, että hän alistaa minua. Mutta hän vastaavasti syyttää minua, etten ajattele kuin itseäni.
Mies mököttää minulle jatkuvasti. Jos meillä on mielipide-ero jostain tyhjänpäiväisestä asiasta hän mököttää. Jos suutun hänelle jostain, hän mököttää. Koen tämän mökötyksen kostamisena ja itken vähintään kaksi kertaa viikossa pahaa oloani. Onko se mökötys kostamista? Vai miten se pitäisi ottaa? Syytän lähes aina miestä siitä, että hän aloittaa riidat mököttämisellä...
Kerran, kun hän vinkui kännissä seksiä, johon en suostunut, hän alkoi mököttään. Kerroin suoraan etten halua hänen kanssaan seksiä kännissä, koska hänellä ei seiso enkä silloin nauti siitä. Oliko tämä liian julmasti sanottu? Itse loukkaannuin siitä, että hän alkaa mököttämään sen takia, että minun ei tee mieli seksiä.
Suhteeseen liittyy paljon muutakin, mutta olen alkanut miettiä, että olenko se sittenkin minä, joka harrastan sitä henkistä väkivaltaa...? Miten voisin arvioida itsenäni realistisesti?
Mies mököttää minulle jatkuvasti. Jos meillä on mielipide-ero jostain tyhjänpäiväisestä asiasta hän mököttää. Jos suutun hänelle jostain, hän mököttää. Koen tämän mökötyksen kostamisena ja itken vähintään kaksi kertaa viikossa pahaa oloani. Onko se mökötys kostamista? Vai miten se pitäisi ottaa? Syytän lähes aina miestä siitä, että hän aloittaa riidat mököttämisellä...
Kerran, kun hän vinkui kännissä seksiä, johon en suostunut, hän alkoi mököttään. Kerroin suoraan etten halua hänen kanssaan seksiä kännissä, koska hänellä ei seiso enkä silloin nauti siitä. Oliko tämä liian julmasti sanottu? Itse loukkaannuin siitä, että hän alkaa mököttämään sen takia, että minun ei tee mieli seksiä.
Suhteeseen liittyy paljon muutakin, mutta olen alkanut miettiä, että olenko se sittenkin minä, joka harrastan sitä henkistä väkivaltaa...? Miten voisin arvioida itsenäni realistisesti?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mökötys on miehesi tapa osoitaa että hänen mielestään häntä on kohdeltu väärin.
Olisiko parempi jos hän antais vaika sinulle selkään?
Osaatko itse osoitaa hyvät ja huonot tunteet niin että et loukaa toista?
Milestäni jos eletään parisuhteessa niin toisen KUNNIOITAMISTA ihmisenä pitää vaalia jotta suhde toimii.
Mielestäni on lapsellista osoittaa mieltään, jos en anna hänelle seksiä, kun hän tulee kännissä kotiin. Tai alkaa mököttään, jos en tykkää jostain urheilijasta jota hän ihannoi.
Ja kyllä. Minä ainakin yritän ilmaista tunteeni loukkaamatta toista. Kerron, että tuo tuntui pahalta. (Josta hän alkaa muuten taas mököttämään) Kerron, että minulla oli huono päivä töissä, voisitko halata minua. jne.
Mutta totta, mököttäminen on parempi keino kuin hakkaaminen. :)
niin ja vielä lapsellisempaa on suuttua siitä jos toinen mököttää.
Eli tässä tilanteessa näkisin asian, niin että teillä molemmilla on kasvunvaraa omassa käytöksessä.
Kannattaa ihan oikeesti puhua asioista ja miettiä miten itse tuo asioita julki, ja millä tavalla toinen ne ymmärtää; loukkaantuuko, mököttääkö, muuttuuko mietteliääksi, vai tuleeko surulliseksi... Oletko luokitellut miehesi reaktiot oikein, on hän luokitellut sinun sanomasi oikein??
Miettikääpä noita juttuja. Voi olla että alistat toista jos huudat, etkä anna suun vuoroa ja käyttäydyt niin kuin toinen olisi väärässä ja toinen oikeassa.
mökötys on henkistä väkivaltaa!
Eksääni ahdisti suunnattomasti mökötykseni, olisi pitänyt sanoa jotain, ihan mitä vain vaikenemisen ja mökötyksen sijaan.
Enää en mököttäisi kenenkään kanssa =)
taitaa olla niin, että sinä tulkitset hänen reagointinsa tietyllä tapaa ja hän tulkitsee sinun reagointisi tietyllä tapaa. Kyse ei ole kilpailusta siitä, kumpi tapa on oikea, vaan siitä, kuinka voisitte oppia käsittelemään asianne muuten kuin mököttämällä, itkemällä tai syyllistämällä. Mitä jos joku ilta sopisitte, että kerrotte toisistanne yhdet kivat asiat. Ja seuraavalla kerralla kaksi kivaa asiaa. Tai niin monta kun tulee mieleen.
Siten voisitte ruokkia niitä positiivisia ilmaisuja eikä takertua negatiivisiin. Myöhemmin olisi kenties helpompi puhua rakentavasti sitten niistä negatiivisistakin tuntemuksista tai tulkinnoista, miten toistenne reagointiin reagoitte. Voitte myös miettiä, tuleeko nämä mallit lapsuudestanne? Ja entäs jos ne mielipide-erot ovat sinun mielestä tyhjänpäiväisestä asiasta, mutta asia tai tapa, miten siihen suhtaudut, on miehellesi tärkeää?
esim. urheilu voi olla miehellesi tärkeää ja se tapa, miten arvostelet asiaa voi saada hänet tuntemaan siltä, että arvostelisit häntä. Vaikka se ei tietenkään ole ollut sinun tarkoituksesi.
Suosittelisin pariterapiaa, tai jotain muuta terapiamuotoa, jossa kumpikin joutuisi / saisi käydä asioita läpi ulkopuolisen läsnäollessa ja opastaessa mielen poluilla. Itsekin kokeilin tätä ex. mieheni kanssa, mutta nämä temput ei tehoa persoonallisuushäiriöisiin. Aiheesta enemmän osoitteessa www.narsistienuhrientuki.info.
Jokatapaukessa itse jatkan terapiaa, ei siitä haittaakaan ole. Tutustu aiheeseen. Esim. kirkon perheasiain neuvottelukeskus tai valkonauhaliitto järjestävät pariterapiaa.
Parisuhteenne on suomalaisen avioelämän prototyyppi, jolle tässä maassa on perhe, hyvinvointi ja yhteiskunta iät ja ajat rakennettu. Mies mököttää, vaimo nalkuttaa.
Älkää muuttako mitään. Olette hellyttäviä.