Nyt riittää tää perkeleen selibaatti!
Olen nippanappa 3-kymppinen,hyvännäköinen,muodokas,hauska ja älykäs kahden lapsen äiti. Olenpa itsestäni mitä mieltä tahansa, selvä on etten kelpaa puolisolleni. Niin älykäs en ole että olisin keksinyt miten piristää seksielämäämme -korjaan- seksielämääni. Rupee jo pikkasen jurpimaan ittensä kanssa hissukseen hiplaileminen. Mä niiiiin kaipaan kunnon seksiä! Tähän asti mua on pidätellyt vain korkea moraalini, pettäminen on pahinta mitä kumppanilleen voi tehdä. Vai onko sittenkään? Aika hirvittävät fiilikset tulee siitäkin kun mies tuskin katsoo päälle enää ja seksiä saa max 2min/kk.
Mä olen kertakaikkiaan valmis pettämään puolisoani. Vaikka se tarkoittaisikin suhteemme päättymistä niin aivan sama. Mä tahdon naisellisuuteni takaisin.
Olen nippanappa 3-kymppinen,hyvännäköinen,muodokas,hauska ja älykäs kahden lapsen äiti. Olenpa itsestäni mitä mieltä tahansa, selvä on etten kelpaa puolisolleni. Niin älykäs en ole että olisin keksinyt miten piristää seksielämäämme -korjaan- seksielämääni. Rupee jo pikkasen jurpimaan ittensä kanssa hissukseen hiplaileminen. Mä niiiiin kaipaan kunnon seksiä! Tähän asti mua on pidätellyt vain korkea moraalini, pettäminen on pahinta mitä kumppanilleen voi tehdä. Vai onko sittenkään? Aika hirvittävät fiilikset tulee siitäkin kun mies tuskin katsoo päälle enää ja seksiä saa max 2min/kk.
Mä olen kertakaikkiaan valmis pettämään puolisoani. Vaikka se tarkoittaisikin suhteemme päättymistä niin aivan sama. Mä tahdon naisellisuuteni takaisin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
annan hyvän neuvon: tee tilit selväksi ensin puolisosi kanssa ja lähde vasta sitten "lihatiskille". se nyt on vähintä mitä voi tehdä että ilmoittaa ensin mitä tuleman pitää, siinä ei tule loukatuksi toista läheskään niin paljon. eikö hän sen ainakin ansaitse?
itse kyllä ottaisin ennemmin vakavan keskustelun aiheesta ja tekisin selväksi, että jos tilanne ei muutu, niin mitä sitten saattaa olla edessä. tärkeää olisi saada puolisolta tieto mistä ongelma johtuu, jos se ei johdu sinusta. jokuhan tuossa nyt selvästi on vikana, ei ole normaalia että sinun ikäiset (eikä paljon vanhemmatkaan) ei harrasta aviovuoteessa niitä tärkeitä hommia.
Mulla oli ihan sama tilanne.
Ihan sama millainen olin, mitä puin päälle tai mitä leikkejä ikinä ehdotinkaan. Miestä kun ei kiinnostanut, niin ei!
Eikä se sadannen kerrankaan asiasta keskustelu mitään auttanut...nyt olen eroamassa ja on ihan varma, että otan takaisin sen selibaattielämän...ja samanlaista miestä en koskaan enään huoli...
Miehelläni on ollut jo puoli vuotta suhde työkaverinsa kanssa. Mieheni mukaan "pitää yrittää lasten takia". Ai pitää kulissia yllä? Vitut. Mä tiedän kyllä mitä uskottomuudestani/erostamme seuraisi, ukko paralla ei ole aavistustakaan...
Jaahas, tilanne onkin sitten se että liittonne vetelee viimeisiään ollen vain kulissi. Jos isäntä ramppaa vieraissa niin onko siinä sitten enää mitään väliä jos "maksat potut pottuina". Halukkaita oriita takuuvarmasti riittää, etenkin jos et ole mistään riihen seinästä revityn näköinen.
Itsellä ei ainakaan omatunto soimaisi tuossa tilanteessa, mutta suurempi kysymys onkin että mitä järkeä on pitää pelkkää kulissia pystyssä? Eikö olisi parempi pistää kantapäät vastakkain ja alkaa elää omaa elämäänsä? Pelkästään lapsien (tai rahan) takia ei kannata elämäänsä turmella kituuttaen huonossa suhteessa. Siinä kärsii ennen pitkää ne lapsetkin, puhumattakaan teistä aikuisista.
En voisi enempää olla samaa mieltä. Kylläpä olisi mahtavaa olla taas oikea mies jota oikea nainen ihan oikeasti haluaa, kovaa ja hiljaa, edestä ja takaa, yllä ja alla.
Loppuisi tämä kärvistely ja elämä voisi ollakin vaihteeksi ihan mukavaa taas.
Olisi kivaa nuolla shamppanjaa iholtasi Uskollinen :)
Dear Uskollinen
shamppanja on tarkoitettu juotavaksi.
Niin vasta- kuin myötämäessä. On se kauheeta jos suhteet perustuvat pelkälle seksille!
Niinpä,
Meidän suhteemme ei perustu pelkälle seksille. Silloin kun kaikki on mallillaan suhteemme perustavat tekijät ovat rehellisyys,avoimuus,yhteiset ajatukset,harrastukset jne ja tietysti yhteiset lapset. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se että ainut liittoamme kasassa pitävä tekijä onkin vain rakkaat lapsemme. Aika raskas taakka kahdelle alle 2-vuotiaalle..? Sitäkin olen pohtinut että mikä on pienten lasten kannalta paras ratkaisu, erota vaiko jatkaa yrittämistä?
Eroaminen tarkottaisi käytännössä sitä ettei ainakaan nuorempi lapsistamme tulisi ikinä tuntemaan läheistä yhteyttä isäänsä. Jos taasen jatkaisimme "yrittämistä" niin se tietäisi kyllä melkoisen mutkikkaita järjestelyjä jotta me aikuiset pystyisimme nauttimaan elämästä ja esim.seksistä.
Kyllä se on näin, että seksi on tärkeä ja hyvin olennainen osa avioliittoa. Jos seksi ei toimi, niin ei toimi pidemmän päälle mikään muukaan. Ihminen voi uskotella itselleen, että kun suhteessa intohimo kuolee niin se tarkoittaa samaa kuin oman seksuaalisuuden hiipuminen. Mutta jos jossakin on yht'äkkiä tarjolla paljasta pintaa niin se voi olla menoa.
Ymmärrän liiankin hyvin alkuperäistä kirjoittajaa. Oma mieheni ei ole kiinnostunut minusta, vaikka olen nätti, hauska, fiksu yms. Eikä siinä kaikki: mieheni piereskelee estottomasti, syö räkää suoraan nenästä, kotiasuna on reikäiset kalsarit ja seksiä mieluummin hän leikkii pientä kissanpoikaa, joka käpertyy kainalooni. Ensimmäistäkään koneellista hän ei ole pessyt pyykkiä, minä järjestän kaikki käytännön asiat ja olen käytännössä yksinhuoltaja.
Kodin ulkopuolella on vientiä liiankin kanssa, mutta en ole pettänyt miestä koko avioliittomme aikana. Haluttaisi pettää niin hemmetisti, mutta en uskalla. Läpeensä kunnolliset kaverit, tiukka moraalikasvatus, kyvyttömyys valehdella, ylitarkka omatunto, tuonpuoleisen pelko, haluttomuus loukata omaa puolisoa... Siinäpä syitä, miksi en petä. Mutta suoraan sanottuna: jos jollakin on rohkeutta ja kanttia nauttia elämästään vaikka vieraassa punkassa, niin mun puolesta anti mennä. Kiva, jos kaikkien parhaat vuodet eivät kulu paskanhajussa.
Itselläni oli sama tilanne n. 15 vuotta sitten. Nyt on selvinnyt, että miehellä oli suhteita eikä jostain syystä halunnut olla enää minun kanssa (syyllisyyskö painoi,en kiinnostanut, jotain äiti-madonna kompleksia vai mitä).
Kaduttaa etten tuolloin nostanut kissaa pöydälle ja sanonut että lähden jos asiat ei muutu. nyt kun kaikki on saatu "selville", hän on muuttanut suuntaansa ja haluaa olla kanssani monellakin tavalla ( fyysistä ja hnekistä).
Nyt vain pelkään että se on liian myöhäistä ja monimutkaista. Enkä itsekään tiedä mitä tekisin.
Joten...selvitä asiat ennekuin lähdet kokeilemaan muuta. Et ehkä näe todellisia tunteitasi tuon asian varjossa...ne selviää paremmin kun tulee eteen se tärkein valinta: ollako vai eikö olla.
Mä nostin kissan pöydälle het kun mieheni työpaikkaromanssi paljastui. Mun tapauksessa se oli virhe ja uskon että jos olisin antanut asian olla niin romanssi olisi hiipunut ennen pitkään ja olisimme voineet taas keskittyä parisuhteemme hoitamiseen. Mutta nyt kun olen saanut suuren suuni avattua näyttää siltä että paluu onnelliseen perhe-elämään on mahdotonta. Mieheni on kyllä saanut kuulla kaiken mahdollisen paskan millä häntä voin loukata ja oman osansa on saanut se työpaikan hupakkokin...ei kovin aikuismaista mutta itellä on niin paha olo et tuntuu että tukehdun jos en saa kuuluttaa raivoani kaikille.
mies kyllä antaisi seksiä, mutta kun en halua häntä tippaakaan. Hän vain inhottaa minua.
Suhteemme on muutenkin ongelmallinen, ja hän luulee että silti antaisin tuosta vaan. En kestä edes ajatusta seksistä ja joskus kun suostun niin ajattelen kaikkea muuta etten oksentaisi. Hän on kaikella mustasukkaisuudellaan ja kyttäämisellään saanut minut tuntemaan itseni häkkilinnuksi joka haluaa vapauteen, hinnalla millä hyvänsä.
No, hän on nyt saanut sen minkä on varmaan halunnutkin huoritellessaan minua, nyt en muuta tahtoisikaan kuin päästä toisen miehen syliin, miehen, joka arvostaisi minua. Eli mustasukkaisuudella voi tosiaan saada toisen toimimaan juuri päinvastaisella tavalla. Kun tarpeeksi jauhaa sitä että kenen kanssa toinen on ollut huoraamassa, niin aikaa myöten sitä näköjään alkaa todella halutakin jotain toista....
Ja olen miettinyt että tilaisuuden tullen sen taidan tehdäkin. Niin se vaan on.
kostamaan haluttomalle miehellesi. Seksi on tärkeää.
Eikö ohmisillä todellakaan ole tämän suurempia murheita elämässään?Jos ei niin onpa asiat sitten loppujen lopuksi aika hyvin...Onkohan tuo nyt ihan niin suuri ongelma kuin annetaan ymmärtää?