Minä, joka olen aina vannonut uskollisuuden nimeen, erehdyin ja tein elämää suurempaa virheen. Seurustelen tällä hetkellä hyvin onnellisesti todella upean miehen kanssa joka pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Olimme seurustelleet kuukauden kun lähdin ystävieni kanssa lomailemaan ulkomaille. Viimeisenä iltana itsehillintäni petti ja erehdyin baarissa erään toisen miehen syliin. Juttu jäi suuteluasteelle, onneksi... Seuraavana aamuna päätin olla kertomatta poikaystävälleni, pistin sen kännin piikkiin, eihän se mitään merkinnyt. Palattuani takaisin, en oo voinut olla ajattelematta mitään muuta. Joka kerta kun hän ottaa syliinsä, tekis mieli huutaa, että mee pois, mä en ansaitse sua. Nyt kun siitä on kulunut jo viikkoja tuntuu vaan vaikeammalta kertoa, mutta... Auttakaa, kerronko totuuden ja pääsen tuskistani ja ehkä menetän sen kaikkein tärkeimmän vai olenko hiljaa ja elän valheeni kanssa?
Kertoako vai ei...
Black Diamond
141990
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Riippuu mihin vedät rajan pettämiseen.. ilmeisesti suutelu oli iso petos! ok, entä flirtti, muijan perseen/ rintojen tuijotus?
...sulle se on selvästi suutelu, musta se ei ollut oikein mutta ei tuohon maailma pitäisi kaatua, jos haluat luoda suhteen luottamukselle ja niin edespäin niin kerro.. valheelle on huono rakentaa.. jos päätä toisin niin tuo on kuitenkin aika pientä! usko pois..
Pari vuotta sitten ruotsinlaivalla tapahtui kans
yhden pojan kanssa liian paljon kähmintää..Päätin etten kerro,ja pystyinkin pitämään pokkani melko hyvin,joskin kännissä riidellessä oli monta kertaa totuus livahtamassa suusta.Ahdistava olo oli kuitenkin koko ajan, ja seksi lakkasi kiinnostamasta;annoin vain kun toinen oikein kovasti hinkusi.Tuntui, että tulin jollain tavalla frigidiksi ja uskon että se johtui syyllisyydestä.Aina se pettäminen jostain johtuu, vaikka ei ollut aikomustakaan sitä tehdä.Vähän aika sitten ihastuin niin pahasti toiseen, että kerroin heti seuraavana maananataina jätkäkaverilleni mitä tapahtui ja että haluan eron.Ensihelvetin jälkeen olo on parempi ja pystyn näkemään ne syyt, miksi ekan kerran menin pettämään.Tutkipa itsesäsi ja kysy, olisitko valmis toisenkin kerran pettään...Rehellinen kannattaa olla vaikka se on helvetin vaikeaa,tiedän.Mutta toi meno kyllä jähmettää sut täysin myös.
Sama juttu, mutta olen vaan seurustellut hieman pidemmän aikaa. Humalassa, ilman syytä, tyhmänä menin vedätykseen ja unohdin oman kullan hetkeksi. Muutama suudelma ja hirveän huono omatunto!
Aikaa on kulunut nyt kuukauden verran, ja pikkuhiljaa helpottaa. En ole kertonut, enkä varmaan tule kertomaankaan. Miksi purkaisin oman huonon olon siten että toiselle tulisi vielä huonompi olo. Kaikki tekevät omat ratkaisunsa, ja minä tein omani. Arvostelkaa jos haluatte, mutta uskon tehneeni oikean ratkaisun.
Maailmassa (ja jopa Suomessa) on olemassa niin paljon erilaisia ihmisiä. Jotkut vetävät pettämisen rajan flirttiin, toiset tanssiin, jotkut suuteluun. Jotkut jopa seksiin. Kaikkien täytyy kuitenkin vetää omat rajansa (mieluiten partnerin kanssa), jolloin on selvät pelisäännöt ja kumpikin tietää missä mennään.
Mikäli tapauksesi oli "vain" muutama suudelma, mielestäni kertoa ei tarvitse, mutta mikäli asia toistuu on aika miettiä itsekseen mitä elämältä haluaa. Kannattaa jokatapauksessa analysoida miksi teki niin kuin teki. Itse olen kuukauden aikana selvittänyt itsekseni mitä haluan (asiaa on helpottanut toisen osapuolen työkomennus ulkomailla), ja tehnyt omat johtopäätökseni. Tuli myös mietittyä miksi seurustelen, ja miksi juuri hänen kanssaan. Rakastuin juuri tämän takia häneen entistä syvemmin. Odotan innolla että tapaamme taas syyskuussa!
Onnea valitsemallasi tiellä, toivottavasti kaikki menee hyvin.
Kyse on muutamasta ehkä liian kiihkeästä suudelmasta. Suhde tosiaan on vielä kohtalaisen tuore ja se pistääkin ihmettelemään käytöstäni. Tässä viikkojen aikana olen kuitenkin todennut sen, että poikaystäväni on minulle todella rakas ja enkä haluasi hänestä millään luopua. Kerron tai en, jompikumpi joutuu kärsimään. Minä sen ansaitsen, mutta onko sitten oikein elää valheessa. Tapaus oli merkityksetön minulle mutta sydämessä painaa tehty virhe...
Hyvillä mielin voidaan sanoa, että et pettänyt koska et ollut sängyssä jne. Mutta pettämisen raja on häilyvä ja joskus tuollainen viatonkin teko voi tuntua pettämiseltä. Suhteenne kannalta voisi kuitenkin olla parempi, että kertoisit. Ehkä poikaystäväsi ymmärtää kertomisen luottamuksen osoituksena. Saatatte siirtyä toisianne lähemmäksikin, koska pystytte puhumaan asiasta kuin asiasta. Ainakin itse kokisin tällaisen tiedon luottamuksen osoituksena, josta en tietenkään ryhtyisi rähisemään. Kerro vaan ja pääset syyllisyydentunteestasi.
Tuo on aika pieni, vaikkakin vakava virhe. Ei kuitenkaan kannata kaikkia tyhmyyksiään kertoa, koska kyse on lopuksi aika viattomasta tyhmyydestä. Pitää aika hyvin tuntea toinen, jotta voi tällaisen erehdyksen kertoa niin, että toinen ymmärtää sen oikein. Aika parantaa haavat. Kertominen voi satuttaa turhaan toista ja tuoda arvaamattomia ongelmia. Minä en haluaisi kuulla tällaista. Out of sight out of mind suosittelisin tätä.
...rakastat todella poikaystävääsi, olisi viisainta ettet kerro.Hän tuskin antaisi sitä sinulle anteeksi, olitpa tapahtuma hetkellä kännissä tai et.
Koska suhteenne on vielä nuinkin uusi, niin kehottaisin kertomaan. Jos teidän suhteenne muutamaan suudelmaan(joita kadut) kaatuu, niin ei sen ollut tarkoituskaan kestää. Jos olisitte jo naimissa ja olleet yhdessä vuosia, niin neuvoisin ehkä toisin.
eihän tuo edes ole mikään petos, itselleni on käynyt noin jo monta kertaa enkä ole keronut kertaakaan ja parempi niin, mitä tuota viatonta suudelmaa kertomaan ja pahoittamaan vielä toisen mielen, mukava kun on itselläkin jotain jännitystä mielessä kun muistelee tulisia suudelmia hiekkarannalla en jakais niitä toisten kanssa.
Mutta jos olette nuoria ja vasta etsit itsellesi sitä oikeeta voihan sen kertookkin, katsoo sitten miten kävi ja kyllä niitä löytyy uusia, niinkuin tiedätkin jo.
Kerro ihmeessä! Jos et kerro sitä hänelle niin voitko koskaan luottaa häneen täysin taas poitsusi aavistelee käyttäytymisestäsi jotakin.Jos kerrot asian tarkasti , yhtään vähentelemättä niin uskon että saat entistäkin paremman luottamuksen pojalta ja olosi helpottuu varmasti,voit siis katsoa poikaasi silmiin ja olla hänen sylissään hyvällä mielellä.Kun kerrot asian heti ,syvästi katuen niin tuskin poika sinua jättää!?
Omalla kohallani kävi vastaava tilanne poikasi silmistä katsottuna.Typsyni oli niin ihana että tunnusti kaiken,annoin ne anteeksi enkä ole katunut päivääkään.Huomaan sen asian kasvattaneen ja vahvistaneen meitä molempia.
Nyt tiedämme kuinka suuri prosessi on pettäminen.Kun pettää toista ,pettää myös itseään.
Itse opin sen myötä paljon.
Luottamus typsyyn on 100%
Koita selvitä ja jaksaa!!!
Vaikka tekosi ei ollut kovin fiksu, on parempi jättää kertomatta!
Kerrotko minulle mikä saa sinut suutelemaan toista miestä jos 1kk vanha poikaystäväsi on kaikkein tärkein? Ei oikein vakuuta ja ole uskottava tuo käytöksesi...
Suhde oli tuore (kuten on vieläkin, mutta nyt eri tasolla) ja eikä sen takia vielä niin vakava. Nyt kun olen ollut hänen kanssaan jo hieman pidempään, hänestä on tullut minulle todella rakas, kaikkein tärkein. Ei ole puolustus, että olin kännissä tai että minulla oli ikävä. Mikään ei silloisessa käytöksessä viittaa kovin vakaviin tunteisiin, vaikka todellisuudessa ainakin luulin, että side häneen oli jo syntynyt. En tiedä mikä oli lopullinen syy hairahdukseeni, ja sitä tuskin saan koskaan selvillekään. Ainut minkä tiedän on, että kadun sitä enemmän kuin mitään muuta tekoani...
Ehkä opit ettei mitään kannata vannoa eikä luottaa edes itseensä ja siihen ettei horju pyhästi luomistaan periaatteista. Ihmisluonne on sellainen joskus, että tilaisuus tekee ns. varkaan.
Erehtyminen on inhimillistä eikä kukaan voi olla virheetön tässäkään asiassa.
En puolustele tekoasi, mutta
minusta näissä kerronko-enkö kerro jutuissa ei ole yhtä ainutta oikeaa vaihtoehtoa.
Riippuu siitä kuinka tiukat rajat molemmat ovat vetäneet pattämiselle.
"Auttakaa, kerronko totuuden ja pääsen tuskistani"
No kertomalla saattaisit aiheuttaa tuskaa sille upealle miehellesi, vaikka saisit itsellesi ja tunnollesi helpotuksen. Varsinkaan jos hän ei tosi paikan tullen olekkaan sitten niin ymmärtävä ja anteeksiantava kuin monet kertomaan kehoittavat (nuoret) henkilöt näyttävät ajattelevan.
Oletan sinun olevan aika nuori, joten näin vanhempana voin sanoa, että joskus joutuu antamaan anteeksi paljon vaikeampia asioita kuin hetken mielijohteesta tapahtunut suukottelu.
Mul on vähän saman kaltainen tilanne ollut...mut mä jätin kertomatta..vaikka tunsin syyllisyyden tunnetta ja en olisi ajatellut itseni koskaan tekevän mitään sellaista..totesin et se oli vain pusu ja se siitä....
Tietysti valinta on sinun ja pettäminen ja valehtelu on aina väärin..mutta joskus pieni valkoinen valhe voi pelastaa tilanteelta..
ajattelin omalla kohdallani valinnaksi etten kertoisi,sillä en tahtonut pilata suhdettamme,koska luottaminen sen jälkeen voisi olla kadoksissa...en vain ajatellut enää asiaa,ajattelin että ei siinä ollut mitään ja päätin jättää sen asian taakseni..koska koskaan en tehnyt mitään vastaavaa,se oli ainut kerta ja kadun sitä. Nyt olemme eronneet poikaystäväni kanssa :( ja se oli ihminen jonka en olisi koskaan uskonut pettävän,en koskaan,mutta eron jälkeen vasta kuulin sen ja se sattui...en edes häneltä itseltä.Joten miehetkään eivät kerro aina kaikkea.Enkä itse olisi tahtonut koskaan tätä kuulla sillä se sattui todellakin..ja siinä ei ollut kyse viattomasta pususta!
Joskus totuus satuttaa todella pahasti...mutta päätös on sinun,tee niinkuin sinusta itsestä parhaalta tuntuu ja kaikkea hyvää elämässä sinulle =)